Kehäkettuilemassa

Viime yönä multa oli jääny reenikassi auki, joten Lara veti naamaansa puoli paketillista makkaraa. Esimerkki mun huolellisuudesta part. 157.

Lähdettiin aamupäivällä Laran kanssa junalla kohti Kokkolaa ja tän vuoden toisia mätsäreitä. Yleensä Lara on vähä pelänny olla junas, mutta nyt sillä oli kauheesti virtaa; se ei pysyny millään paikallaan, ja alotti haukkumisen ku tylsisty. Kun se suostu lopettamaan, loppumatka meni onneksi ihan kivasti, eikä välittäny kuulutuksista ollenkaan. Kokkolas käveltiin reilu puolitoista kilsaa rautatieasemalta mätsäripaikalle (mihin jopa löysin pitkän etsimisen jälkeen) ja törmättiin siellä sitten Mariin ja Oliveriin sekä Astaan ja Seriin :) Käytiin kattomassa muitakin shelttejä, kun oltiin paikalla jo ennen ilmottautumisten alkamista. Lara oli ihan poikki kuumuuden ja kävelyn takia, ja pääasiassa nukku odotteluajan.

Parikehässä meidän parina oli nätisti esiintyvä musta koira, jonka rotua en nyt muista... Lara oli tosi skarppina ja liikku hyvin, mutta  väisti tuomaria vähän pöydällä ja sai punasen nauhan, kuten Oliver ja Serikin. Koirat oli jaettu uroksiin ja narttuihin, ja kehät meni nopeesti, vaikka käytössä oli vaan yksi kehä. Kilpailukehässä oli paljon upeita koiria, ja Lara esiinty tosi nätisti tuloksena PUN1. Päästiin siis BIS-kehään, johon myös Oliver pääsi voitettuaan urokset. Tuomari mietti aika kauan, kunnes sijotti Oliverin toiseksi ja Laran ensimmäiseksi, eli PUN1 BIS1 ja mut palkittiin parhaana naishandlerina.

Mätsärien loputtua meidän oli odotettava junaa puolitoista tuntia, mutta aika nopeesti se meni. Larakin onneksi nukahti penkin alle, kun oli ensin vähän haukkunu parille vastaantulijalle, ja kotimatkan se oli sen verran väsyny, että maltto olla hiljaa. Kaikenkaikkiaan oon tosi tyytyväinen Laran esiintymiseen. Muutenkin oli hauskaa, mätsärit oli hyvin järjestetty ja hyvät palkinnot, niinkun kuvasta näkyy. Kiitokset seurasta ja kyydityksistä Marille ja Astalle! :)

Piikkejä ja puomitreeniä

Laran raivotautirokotus meni umpeen kesäkuun alussa, enkä oo itekkään huomannu sitä, mutta ollaan kumminkin oltu sen jälkeen neljissä näyttelyissä ja yhdissä mätsäreissä. Huomasin ton vasta Oulussa, eikä sielläkään kuitenkaan moitittu, koska uusien rokotussääntöjen mukaan rabiesrokotus on voimas kolme vuotta (tai jotain sinnepäin). Käytiin tänään kumminkin rokottamassa Lara, ja se sai siinä samalla kennelyskärokotuksen, ompahan yks huoli vähemmän :) Ei välittäny piikistä mitään. Viimeksi kun punnitsin sen, se paino 3,3kg ja ny 3,7, melkeen puoli kiloa enemmän! Tottakai laitan sen piikkiin, että sitä on varmasti syötetty enemmän ja liikutettu vähemmän nyt ku oon ollu ite pois kotoa...

Tällä viikolla ei ollu agilityreenejä, joten käytiin tossa kentällä reenailemassa itteksemme. Tai niin oli tarkotus - loppujenlopuks en saanu kuitenkaan estekontin lukkoa auki! Saa nauraa. Kontissa on siis kaikki muut esteet paitsi puomi, rengas, A, kepit ja keinu, joten mun piti unohtaa ohjauskuviot joita olin suunnitellu. Hiottiin sitte kontakteja puomilla ja otettiin lyhyitä ratoja puomilla, kepeillä ja renkaalla, ja koitettiin pitkästä aikaa A'takin yksittäisenä esteenä. Kepit Lara muisti hyvin ulkomuistista, tosin mulla jäi syksylläkin niiden opetus puoleenväliin, eli reeniä vaan! Oisin kauheesti halunnu jonkun kuvaamaan, koska meidän reenejä ei oo ikinä kuvattu videolle, mutten saanu kentälle kaveria... En tiärä tosiaan mikä siinä lukos oli, yleensä jopa mä oon saanu sen auki ihan normaalisti.

En oo ton Lontoon reissun jälkeen oikeen jaksanu mennä mihinkään, oon vaan ollu Laran kans kotona, hiottu kaukoja, paikkamakuuta ja jättäviä liikkeitä ja oon totuttanu sitä ruohonleikkuriin. Pari viikkoa sitte Laran piti olla sisällä kun ruohonleikkuri käynnistettiin, ja siltikin se alotti oven takana hirveen metelin ja hyppimisen. Oon totuttanu sitä ruohonleikkuriin aika paljon ruuan, leikin ja tokon (onko parempaa häiriötä kun työnnettävä, jumalattoman meluisa ruohonleikkuri vieres) avulla, eikä se välitä tosta enää mitään! En kyllä tiedä, pitäskö mun itkeä vai nauraa, kun koira on kolme ennenkun tottuu ruohonleikkuriin...

Agilityhöpöttelyä

Lähin Lontooseen 20. päivä, ja kyllähän siellä viikko kivasti vierähti! En tosiaan oo sen takia kirjotellu blogiin, ja iteasias kirjotin ennen reissua yhden kirjotuksen, mut netti ei pelannu nii en saanu sitä lähetettyä.

Tiistaina 19. päivä oltiin agilityreeneissä. Tänäkesänä on ollu muutamat reenit, mut niitä ennen reenattiin ehkä viime syksynä - koska täällä ei pahemmin reenejä järjestetty ja oon ollu liian laiska ja kiireinen ilmoittautumaan naapurikunnan reeneihin...

Tiistaina harjoteltiin valssausta ja muita perusjuttuja, ja mentiin pussia ensimmäistä kertaa ohjatuissa. Lara on osannu kaikki esteet tähän mennessä ulkomuistista, puomin kontaktit alotettiin alusta ja ne sujuu jo ihan hyvin. Sillä ei oo ollu oikeestaan mitään ongelmia, pitkä agilitytauko on tehny tosi hyvää ja ainaki koiralla riittää intoa! Mulla oli aluksi vähä ongelmia pysyä Laran perässä, kun se on niin nopea ja mulla oli tekniikat hukassa, mutta ollaan kyllä molemmat kehitytty jo parissakin reenikerrassa paljon ja oon tosi tyytyväinen. Eikä ihmekkään kun on hyvä ohjaaja ja osaava ryhmä. Vielä pitäs palauttaa kepit mieleen ja opetella keinu, nii eiköhän tässä kohta mölleihin päästäs...

Ny oon lähinnä puolikuollu vähästen yöunien, automatkojen ja lennon jäljiltä. Veli oli onneksi kotona hoitamas Laraa, ettei tarvinnu mihinkään muualle viedä reissun ajaksi, ja ihan hyvässä ja lihavassa kunnossa näyttäs olevan... :) Koitan ny päivitellä blogia vähä useammin. Tähän loppuun muutama perusräpsy.
 // Meen kuvaamaan Saarijärvelle kaikkienroujen näyttelyyn 6.8, jos joku haluaa kehästä kuvia nii saa laittaa viestiä!

Oulu KV 16.-17.7

Lauantaina sato kaatamalla. Shelttejä oli 72, tuomarina Andrew Brace Iso-Britanniasta. Lara ei viihtyny kaatosatees ollenkaa, mutta liikku tosi hyvin ja rennosti, eikä märästä nurmikosta huolimatta rikkonu ravia. Häntää se näköjään kantaa vaikka satais kuinka! Se ei mua tosin haittaa - vaikka siitä usein mainitaankin ja lasketaan arvosanaa, en jaksa opettaa sitä häntää alas, ompaha koira ainaki ilonen... Pöydällä Lara oli tosi nätisti ja keskitty hyvin, eikä välittäny tuomarista ollenkaa. ERI tuli iha yllätyksenä! Tuomari anto punasen nauhan melkeen kaikille avoimen luokan nartuille, eikä Lara enää kilpailuluokas pärjänny, mut oon tosi tyytyväinen!

Andrew Brace on mun mielestä aika löysä tuomari, jako pääasiassa EHta ja jonkin verran ERIä (paitsi AVO nartuille, joista lähes jokainen sai ERIn) enkä nähny jakavan Hta. Tosi nopea ja anto lyhyitä arvosteluja, mikä saattoi johtua kaatosateesta. Ei seisottanut koiria maassa, vaan saneli arvostelun koirien seisoessa pöydällä (tämäkin saattoi johtua tuosta sateesta). Käsitteli koiria nätisti. Tykkäsi aika kevytrunkoisista shelteistä. Ei tuntunut tuntevan rotumääritelmää kunnolla, tai sitten piti vaan erikoista linjaa.

"3-vuotias tricolour jonka niska ja selkälinja antavat hänelle luonnollista tasapainoisuutta ja karismaa. Erinomainen pää, ei tummimmat silmät. Varma liike. Voisi kontrolloida häntäänsä paremmin."  AVO-ERI - rodunomainen lähestyttäessä

Sunnuntaina aattelin, että sää suosis, mutta ei se 3O asteen helle oikeestaan ollu sen parempi ku sadekkaan. Shelttejä oli vaan 47, tuomarina Lena Danker. Lara seiso pöydällä ihan kivasti ja keskitty, mutta hoksas sitte jotaki kehän laidalla, ja liikkeessä lähinnä kisko kehän laidalle, otti välillä laukka-askelia eikä esiintyny ollenkaa, josta arvosteluun tuli maininta tasapainottomasta ja keskittymättömästä liikkeestä. H oli siis iha ansaittu ja arvattavissa. Olin tosi pettyny. En laatuarvosanaan, vaan koiran käytökseen. Vaikka Lara ois liikkunu ja esiintyny niinku yleensä, ei se ois luultavasti vaikuttanu tohon arvosanaan, mutta mulle on tärkeintä se, että koira käyttäytyy ja esiintyy hyvin, ei sijoitus.

Lena Danker oli hidas ja perusteellinen - kopeloi koirat huolellisesti, ja rokotti pienimmistäkin virheistä. Tarkka liikkeistä. Tarkasti monilta koirilta kynnet. Shelteissä tykkäsi soopeleista, en nähnyt yhdenkään trikin saavan punasta nauhaa. Jakoi Hsta ERiin, ja perusteli laatuarvosanat hyvin. Antoi pitkän ja kattavan arvostelun ruotsiksi, mutta puhui suomea. Vaikutti sinänsä hyväntuuliselta tuomarilta, mutta heitti kehässä välillä aika piikitteleviä kommentteja.

"Antaa ilmavan vaikutelman. Riittävä pään linjakkuus. Silmät ovat pienet ja liian syvällä. Oikea purenta. Toivon korkeammalle asettuneita korvia. Leveät olat, suora olkavarsi, löysät kyynärpäät. Hyvä selkä. Hyvin leveä risti. Riittävä häntä. Liikkuu hyvin tasapainottomasti ja keskittymättömästi. Nostaa hännän liikkeessään." AVO-H - rodunomainen lähestyttäessä

Kaikenkaikkiaan oon aika tyytyväinen viikonloppuun, näyttely oli hyvin järjestetty ja shelteillä oli hyvät, osaavat tuomarit. Muutenkin oli kyllä huippureissu! Kiitokset Iinalle ja kaikille muillekkin seurasta ja Tarille ja Ellalle kyydityksistä!

Ouluun mätsäreihin!

Tultiin eilen Laran kanssa junalla Haukiputtaalle Iinan luo, kun Oulu KV on viikonloppuna. Lara oli alkumatkasta aika peloissaan, mutta rauhottu sen verran, että jopa nukku kolmituntisen matkan ajan hetken - ennen se on ollu ihan kauhuissaan vr'än kuulutusten takia. Ny ei välittäny niistäkää, jospa nää mun älyttömät junareissut pikkuhiljaa auttaski jotain. Larasta kuulin pariinkin kertaan kommentteja, mm. tää perus "onko se minilassie" ja "ompa sulla rohkea koira!". Jälkimmäisen kuultua ei voinu muuta ku nauraa.

Illalla mentiin Ouluun mätsäreihin. Pieniä koiria oli 65, eli tälläsen käpykyläläisen mittakaavois iha valtavasti! Tuomarina oli Marjatta Pylvänäinen-Suorsa, joka siis tuomaroi sheltit kesäkuussa ryhmiksessä Haukiputtaalla. Kehä meni nopeesti, ja Laran parina oli tosi hyvin esiintyvä länsigöötanmaan-pystykorva. Lara keskitty tosi hyvin, liikku rennosti (ja kanto häntää niinku aina...) ja esiinty pöydälläki ja muutenki kivasti. Sininen nauha tuli, niinku viidelle muullekki sheltille. Lara ei sijottunu, mutta esiinty hyvin, eli oon sinänsä tyytyväinen!

Täällä Haukiputtaalla Lara viihtyy tosi hyvin, ja sille tekee hyvää kun pitää asua muutama päivä samas talos vauvan ja kahden ison uroskoiran kanssa. Tänään oltiin koko päivä Oulussa, ja koirat jäi Puttaalle. Koirien kanssa se tulee juttuun ihan hyvin, ohan noi jo vanhoja tuttuja. Aluksi Rodi ois halunnu leikkiä Laran kans, mutta kun Lara vähä ärhenteli ja näytteli hampaita, Rodiki tajus jättää sen rauhaan, eikä ne oikeestaan kiinnitä toisiinsa enää paljoa huomiota. On se Lara nii nysverö, ei edes osaa koirien kanssa leikkiä - viime reissulla ne vähä yritti kiskoa narua, mutta seki päätty siihen että Lara kusi keittiön lattialle... Näin aiheeseen liittyen.

Puunasimpa koiran tossa huomisia näyttelyitä varten, parempi myöhään ku ei milloinkaan! Siistin tassut ja korvat, leikkasin kynnet ja pesin tassut uudella Bright White -shampoolla, joka näyttää kyllä toimivan.