Radanpätkää vaihteeksi

Oon seurannut kennelkerhon foorumia aika laiskasti ja agilityreenien ilmottautumiset meni multa ohi (samoin kun alokasluokan tokonkin, ups), mutta onneksi Reetta laittoi mulle viime viikolla oikein sähköpostia, että oisinko kumminkin tulossa. Eikä tarvinnut kauaa miettiä! Tänään ohjelmassa oli siis Pasin reenit omalla kentällä. Paikalla oli meidän lisäksi viisi koirakkoa - kaksi bc:tä, kaksi australianterrieriä ja Holsku.

Kummallista, miten kolmesta simppelistä radanpätkästä saa aikaan noinkin haastavan ja hyvän kaksituntisen! Aloitettiin ihan peruskahdeksikolla, jonka päätin ohjata niin, että lähdin ennen aata oikealta puolelta, työnsin koiran kolmoselle ja valssasin ennen nelosta. Toki tossa olisi ollut erinomainen pätkä harjotella leikkauksia, mutta päätin jättää ne tällä kertaa pois.

Ensimmäinen yritys ei olisi voinut näyttää järkyttävämmältä: Lara oli ihan kujalla, sillä ei ollut yhtään vauhtia, se jäi aan päälle vain katselemaan maisemia ja meinasi poistua kolmosaidan jälkeen koko radalta. Ihan vaan siksi, että mun ohjauksessa kaikki oli niin väärin. Oon aina kiinnittänyt huomiota siihen, että ohjaan koiraa nimenomaan eteenpäin enkä pidä kättä alhaalla maata kohti, joten mulle tulikin yllätyksenä, että ohjasin koiraa juurikin käsi maassa ja huikin komennot ihan liian myöhään. Kai tollaset asiat vaan jää helposti huomioimatta, kun treenaa yksin. Toisella yrityksellä kiinnitin huomiota rintamasuuntaan ja käteen, ja Laraan tuli ihmeellisen paljon vauhtia jo vain siksi, että se tiesi koko ajan mihin oli menossa.  

Toinen pätkä mentiin ensin vihreillä numeroilla. Ei mitään kummallista, suoraa, putken jälkeen ensimmäinen aita jätettiin välistä ja takaaleikkaus ennen aata. Lara oli tosi vireä ja kuuliainen, ja kun toi meni heti putkeen, vaikeutettiin vähän ja mentiin mustalla numeroitu pätkä. Hidastin vauhtia aan jälkeen ja jo kolmosaidalla käänsin rintamasuunnan tiukasti vasemmalle ja kutsuin koiraa, hypyn jälkeen putkeen ja loppurata vasemmalta puolelta. Ensimmäisellä kerralla olin myöhässä ja toisella olin itekkin vähän turhan epävarma, mutta kolmas kerta toden sano! Tässäkin Laralla oli hyvä vauhti päällä, eikä se hidastanut enää kontakteilla ollenkaan. Kai tutulla ulkokentällä tekee vaan niin paljon mielummin kun Lapuan hallissa.

Loppuun otettiin vielä "jotain pientä hauskaa" eli tollanen mukava rallitteluympyrä. Ajattelin aluksi pysyä aan jälkeen ympyrän sisäpuolella ja ohjata Laran putkeen vain voimakkaalla ohjauksella, mutta päädyin harkinnan jälkeen valssiin. Parilla ensimmäisellä kerralla en ymmärtänyt kolmosaidan jälkeen kääntää rintamasuuntaa tarpeeksi, vaan ennemminkin kumarruin eteenpäin ja käytin ohjauksessa pelkkää kättä, mutta taas kolmas kerta onnistui, ja juostiin toi läpi pari onnistunutta kertaa. Koira oli ihan loistava!

Tuli huomattua, miten mukava on reenata kun paikalla on kouluttaja ja muitakin koirakoita. Kun oon reenannut itsenäisesti, oon toki oppinut erilaisia ohjauskuvioita ja -tapoja joita mulle ei oo opetettu (sylkkärit, takaakierrot jne) ja ollaan vahvistettu hyvin keppejä, vetoja ja valssauksia. Mutta eihän omaa ohjausta pysty ite näkemään, ja on muutenkin ihan eri asia reenata ohjatusti kuin yksin. Uskon, että Laran hitaus on johtunu osaksi siitä, ettei se oikeen viihdy tuolla hallissa, mutta myös siitä, että ollaan tehty aika hankalia ja toisinaan pitkiä ratoja, jotka on ehkä vieny vähän sen motivaatiota.

Oon äärettömän tyytyväinen tohon koiraan, ja pakko sanoa, että Pasin reenit oli paljon paremmat kuin yleensä. Me ei päästä ohjattuihin pariin viikkoon, kun mulla on ripari 5.-15.6, mutta loppukuusta taas! Pitää nyt keskittyä hauskoihin, pieniin juoksuratoihin, palkata useammin ja vahvistaa kontakteja.

Aluevalmennus

Lauantaina päästiin ekoihin aluevalmennustreeneihin! Alunperin ryhmiä saatiin kokoon 4, joista olimme kolmannessa eli mölliryhmässä, mutta koska niin moni neljännen ryhmän koirakoista perui, ryhmät yhdistettiin yhdeksi TT3:ksi jossa on kymmenen koirakkoa. Aloitettiin pienellä tutustumiskierroksella, jossa kaikki kertoivat lyhyesti itsestään ja koirastaan, ja sitten porukka jaettiin niin, että puolet pääsivät tekemään rataa ja puolet kuntopiiriä. Meillä on mukava ryhmä - kaksi bc:tä, kaksi kelpietä, lappalainen, whippet, snautseri, mudi ja mitteli, ei yhtään miniä ja maxitkin hyppivät medikorkeuksia :)

Päästiin ensin treenaamaan, ja pistettiin suunnilleen tollanen rata pystyyn. Jokainen koirakko sai vuorollaan mennä radasta sen verran kuin halusi, ja ajattelin sitten ottaa radan kokonaisuudessaan. Alussa vedin koiran kierrolla kakkoselle ja siitä kolmoselle, ysiaidalla, kymppiputken ja toisten keppien jälkeen sekä ennen 13-hyppyä valssaukset, 19 takaakierrolla ja puomilla takaaleikkaus. Ei siis ihan helpoimmasta päästä! Laran tekeminen oli helteellä aika hidasta ja kepitkin meni kävellen, mutta se irtos ja kuunteli tosi hyvin, ja kontaktit meni mukisematta. Ite unohdin radan, eli ohjasin Laran ekojen keppien jälkeen suoraan putkeen, mutta sitä lukuunottamatta ei ollut periaatteessa ongelmia.

Koiran menossa ei ollut moitittavaa, mutta mun ohjaus olikin sitten asia erikseen! Maiju ihmettelikin, miksi vedin koiran kakkoselta, vaikka seuraava este oli ihan päinvastaisessa suunnassa, eikä siinä mitään logiikkaa ollutkaan, kun rupeaa miettimään. Maiju ehdotti kakkoselle pakkovalssia ja niistoa. En oo ennen juuri kuullutkaan niistosta, ja se osottautu yllättävän hankalaksi, mutta eiköhän sekin ala sujumaan kun vähän harjottelee. Otettiin sitten vielä pätkä kepeiltä 17-putkelle, että saatiin vähän suoraa (12-putken jälkeen taisi olal vielä yksi aita) ja Lara meni ihan mainiosti! Kun ohjaaja vaan vähän opettelee niin eiköhän se siitä...

Myöhemmin otettiin vielä pikakierros, jossa mentiin tota loppupätkää aitasuoralta eteenpäin. Olin ite vähän myöhässä ja Lara ohitti 16-aidan pari kertaa, mutta muuten sekin meni hyvin ja vauhtikin löyty loppua kohden :)

Kun saatiin reenattua, toinen puoli porukasta pääsi kentälle ja me mentiin kuntoilemaan. Aika perusjuttuja, mm. siksak-juoksua, takaperinjuoksua, kylkilankutusta, kyykkyjä, kyykkyhyppyjä ja paria erilaista juoksu- ja kävelytyyliä edestakaisin. Mutta kun sen radan kiersi pari kertaa siinä helteessä, niin huhhuh! Kolme tuntiahan tossa yhteensä vierähti, ja Lara nukkui suurimmanosan siitä ajasta puuhun sidottuna. Pitää nyt tässä parin viikon aikana harjotella noita ohjausjuttuja ja tehdä lyhyitä ja hauskoja juoksupätkiä, että saa koiralle taas vähän motivaatiota ja vauhtia peliin. Seuraava valmennus 19.6, sitä odotellessa! :)

Eiliset Kauhajoen epikset peruttiin enkä totta puhuen JAKSANUT lähteä Kauhavan mätsäreihin, vaan vietin koko päivän reippaasti peltotöissä! Mutta tuleehan noita vielä.

Kempeleen ryhmis

Perjantaina junailin Laran kanssa jälleen Haukiputaalle Iinan luo. Hoksasin asemalla että olin unohtanut rokotuskortin kotiin, mutta isä kerkesi onneksi tuoda sen mulle ja ehdittiin junaan nipinnapin! Matka meni ihan kivasti, mitä nyt Lara vähän säikkyi paukkuvia ovia ja käytävän päässä ramppaavia tenavia, mutta rauhoittui, kun lapset tulivat silittämään sitä :) Iinan koirat Rodi ja Sepi eivät olleet kotona, joten Lara sai olla rauhassa. Perjantaina ei tehty kummempia ja lauantaina nukuttiin myöhään ja mentiin viettämään iltaa Lotan synttäreille. Lara taisi pääasiassa nukkua ne kaksi päivää.

Sunnuntaina olikin sitten Kempeleen ryhmis! Nauhoja ei enää jaettu, vaan arvosanan väriä vain vilautettiin lapulla. Shelttejä oli ilmoitettu 83 joista avo-narttuja 24, ja siellä joukossa sitten Laran lisäksi viisi Jelisan kasvattia sekä Laran emo Helmi :) Sää suosi ja oltiin paikalla paria tuntia ennen kehää. Sheltit tuomaroi serbialainen Zoran Brankovic, joka näytti tosi tuimalta, mutta olikin hirveän mukava! Jutteli koirille ja käsitteli niitä nätisti, jakoi lähinnä EH:ta ja ERI:ä tosi löysästi.

Lara näyttää ihan kamalalta, turkki tosi olemattomassa kunnossa ja siitä huomaa, että liikunta on lähiaikoina vähän vähentynyt... Tuomari repesi heti Laran kylkiä tunnustellessaan nauramaan suureen ääneen, ja tokaisi sitten, että on tainnut tulla syötyä, ihan sitä samaa siis kuin Tampereellakin :D Mutta voi kuinka hienosti Lara esiintyi! Pöydällä ei väistänyt ollenkaan, ja liikkeessä häntä pysyi aluksi alhaalla, mutta nousi pikkuhiljaa pystyyn - ja kuvissahan se on koko ajan selkälinjan alapuolella. Sai siitä sitten odotusten mukaisesti EH:n hyvällä arvostelulla:

"Big & strong. Not in full show condition. Typical head, good eyes and ears. Strong neck. Good top- and bottom lines. Good tail set. Enough developed chest. A little loose in elbows. Too close behind. Typical coat, colour and temperament." AVO-EH - rodunomainen lähestyttäessä 

Oon tyytyväinen kyllä! :) Kati oli ilmottanut myös kasvattajaluokan, mutta otti siihen merlet Lunan, Haltin, Lumin ja Ninjan, joista melkein kaikki olivatkin saaneet ERI:n. Näyttelyiden jälkeen käytiin Iinan kanssa Zeppeliinissä, ja lähdin Laran kanssa kolmen junalla kotiin. Kiitokset Iinalle kuvista ja seurasta!

        Tänään tuli postissa uusi kamera, Canonin G1X :) Meillä on tosiaan pari järkkäriä, joilla kuvaankin aika paljon, mutta niitä on vähän häjy kuskata joukossa, varsinkin kun matkustan yleensä yksin tai koiran kanssa. Siksi tollanen simppeli ja kätevänkokonen kompakti tulee tarpeeseen.

        Mulla ei oo jotenkin käynyt mielessäkään, että Laran hitaus ja haluttomuus agilityradalla vois johtua lihasjumeista, mutta niin monet ehdotti käyttämään hierojalla, että sain aikaiseksi varata ajan ensi viikolle!

Hitaasti mutta varmasti

Eilen oltiin tosiaan Kannuksessa epiksissä, ja saatiin kuin saatiinkin kyyti, vaikka matka ei varsinkaan maanantai-iltana ole mitenkään lyhyt...

Epikset järkättiin Maaseutuopiston hiekkakentällä. Juuri kun saatiin auto parkkiin, hoksasin, että olin unohtanut rokotustodistuksen kotiin. Kerroin siitä heti kun pääsin ilmoittautumaan, eivätkä toimitsijat antaneet mulle lupaa osallistua, mutta onneksi asiaa kysyttiin vielä tuomarilta, joka antoi osallistumisluvan omalla vastuulla, oli kyllä reilu! :) Ilmoitin meidät sitten mölleihin ja ykkösiin.

Mulle yllätyksenä paikalla olivat myös Mari ja Oliver sekä Asta ja Seri, jotka osallistuivat sekä putkiluokkaan että mölleihin, molemmat mineissä. Ja hienosti niillä menikin, Mari ja Oliver olivat mölleissä toisia ja Asta ja Seri kolmansia, onnea! n___n

Minimöllejä taisi olla viisi ja maxeja pari, mutta medejä ainoastaan me. Rataa en tarkalleen muista, mutta jotain tollasta. Aika simppeli 14 esteen pätkä, ja olin ihan varma, että repästäs nolla tai edes jotain sinne päin. Koirakoita ei mölleissä hylätty, vaan jokaisesta hylkäykseen oikeuttavasta virheestä annettiin 10vp. Ihanneaika 60s.  

Laran kiinnostus oli kuitenkin nollassa. Vauhti putosi jo ensimmäisen hypyn jälkeen ja kesken puomin matelun oli pysähdyttävä hetkeksi koomailemaan. Kun sain koiran houkuteltua puomilta alas, se kielsi kutosaidan kasiaidan ohitti ja hyppäsi sitten väärään suuntaan. Aan huipulle piti taas jäädä kattelemaan, ja loppuradan koira käveleskeli puhtaasti. Tosta siis 20vp ajalla 57,02s. Koska oltiin ainoita medejä, periaatteessa voitettiin, mutta ei saatu palkintoa kun osallistuin korkeampaan luokkaan.

Onneksi päästiin vielä ykkösten radalle! Minejä oli kaksi, maxeja kaksi ja medejä jälleen vain me. Radalla oli viralliset säännöt ja 18 estettä, joihin lukeutuivat myös kepit ja keinu.

Tossa oli jo haastetta! 4-5 välistävedolla, keinun jälkeen valssi, 14-putken jälkeen valssi ja 15-putken jälkeen takaaleikkaus. Koitin ohjata Laraa mahdollisimman tarkasti ja tiiviisti, koska se ei oo irronnut lähiaikoina ollenkaan, eikä olla ehditty oikein treenatakkaan sitä.

Kun huusin lähtökäskyn, koira jäi tapittamaan paikalleen ja mahtoi olla säälittävän näköistä, kun koitin houkutella sitä radalle. Vihdoin se sitten hyppäsi ensimmäisen aidan, hyytyi taas puomille ja homma menikin kävelyksi. Vaihteeksi. Kepit se käveli hiiiiiitaaaaaaaasti pitäen yllä kokoajan innostunutta vikinää, mutta ihan viimeisten keppien aikana ohi käveli toinen koira, jota piti jäädä katsomaan, ja siitä ropsahti vitonen. Keinulle meno tietysti hirvitti mua, kun se ei vielä satavarma ole eikä olla koskaan menty sitä vieraassa paikassa, ja kun ohjasin Laran keinulle, se menikin ohi, aivan kuin ei olisi huomannut koko estettä. Kun ohjasin uudestaan, se meni keinulle iloisesti, pysähtyi vähän ennen kontaktia, odotti rauhassa eikä edes säikähtänyt rämähdystä, ja lähti putkelle vasta luvan saatuaan. Mieletön ipana, ihan täydellinen suoritus! Keinun jälkeen vauhtia olikin vähän paremmin aan sunnuntaikoomailuille asti, ja loppupätkä oli kaikkine kiemuroineen oikein sujuva :) Tosta 10vp erittäin järkyttävällä ajalla 1,09,34.

En mä tohon tyytyväinen oo, kontaktit oli ihan törkeitä, kepit meni kävellen eikä vauhdista edes puhuta. Mutta keinusta oon tosi ylpeä! Viidestä koirakosta oltiin loppujenlopuksi ainoita jotka sai tuloksen, ja voitettiin automaattisesti medit ainoana koirakkona :)

Noi kontaktit ollaan pilattu varmaan Lapuan hallilla, kun puomi antaa siellä niin paljon periksi ja kontaktiesteiden pinnat on niin karheita. Ei voi mitään, päästään nyt treenaamaan useammin kun on oman seuran kenttä käytössä, ja tottakai Lapuan kenttää vois sillontällön varata mahollisuuksien mukaan. 27.6 on tosiaan Ylistarossa kisat, ja jos ei saada kontakteja siihen mennessä kuntoon niin hypärille sitten!

Erittäin hyvä ellei täydellinen

Tampereen KV. Aamu alkaa lupaavasti 05.45 kun tajuan, että oon kahden tunnin yöunien aikana onnistunut nukkumaan pommiin, lähtö on vartin päästä eikä missään oo varmaan ikinä satanut yhtä lujaa.

Paniikkiheräämisen jälkeen päästiin kuitenkin lähtemään asemalle, koukattiin Saija ja Jenni joukkoon ja ehdittiin kuin ehdittiinkin puoli seiskan taajamajunaan. Vaihdettiin junaa Seinäjoella ja Lara oli matkat tosi rauhassa. Kun päästiin Tampereelle, otettiin taksi messukeskukseen ja oltiinkin paikalla heti yhdeksän jälkeen, kun koiria oli koko hallissa vasta kourallinen.

Pennut alkoivat kymmeneltä ja niitä oli 9, sen jälkeen 24 urosta ja kahdeltatoista 43 narttua. Lisäksi olin luvannut Laran junnuihin Pinjalle. Saatiin siis odotella muutama tunti. Käytiin kertelemässä ja mukaan tarttuikin taas uusi näyttelyremmi, Pinja treenasi vähän Laran kanssa ja  loppuajan Lara nukkui nätisti häkissä, kun seurattiin shelttikehää.

Aikataulut olivat vähän myöhässä, mutta päästiin lopulta kehään. Siinä vaiheessa Lara oli jo niin väsynyt, ettei lihapullatkaan meinannut kelvata tai koko homma enää kiinnostaa, mutta se liikkui tosi kivasti, häntä pääasiassa alhaalla ja jaksoi olla hyvin paikallaan. Pöydällä ei väistänyt ollenkaan, vaan seisoi hienosti paikallaan kun tuomari kopeloi. Loppujenlopuksi tuli EH hyvällä arvostelulla, ja oon tosi tyytyväinen :)

Sheltit tuomaroi John Walsh Jr. Irlannista. Jakoi paljon ERI:ä ja EH:ta, näin vain pari H:ta, mutta SA:t ja sertit oli tiukassa. Liikutti kolmion ja pari kertaa edestakaisin, en oikein saanut kuvaa mistä tykkäsi. Jutteli koiralle paljon, käsitteli nätisti ja muutenkin ylimukava, Laran kylkiä tunnustellessa tokaisi että "she must like food"... Eheheh :D

"Young bitch. Good proportions. Excellent color. Correct bite. Snippy in head. Good angulation in rear. A little tight in shoulders for me. Could be more seattled on the move."

Eli vapaa suomennos:
"Nuori narttu. Hyvät mittasuhteet. Erinomainen väritys. Oikea purenta. Suippo pää. Hyvät kulmaukset takana. Minusta hieman ahtaat olkavarret. Voisi olla tasaisempi liikkeessä."

Rotukehä ja junnukehä menivät juuri päällekkäin, mutta junnuissa oli onneksi oma ryhmänsä niille, jotka eivät rotukehien takia päässeet omiin ryhmiinsä. Vanhempia taisi olla 59. Pinja esitti Laran tosi kivasti ja liikkeetkin meni hyvin, vaikka pöydällä Lara ei ollut oikein halukas näyttämään hampaitaan.. Pinja ei päässyt jatkoon, mutta hyvin meni ja oli taas koiralle hyvää harjoitusta mennä muidenkin kanssa kehään :)

Kehien jälkeen koitin antaa Laralle ruokaa, muttei kelvannut. Reilun kuuden tunnin näyttelypäivän jälkeen soitin hallin eteen taksin, jolla huristeltiin asemalle, käytiin hakemassa mäkistä kunnon Big Macit ja koomailtiin asemalla tunti pari. Junamatkan Lara nukkui, kuten koko loppuillankin, ja vähemmästäkin! Seurasta ja kuvista kiitokset Saijalle ja Jennille n__n

Lapuan mätsärit

Kentällä pidettiin eilen talkoot, mutta se oli niin hyvässä kunnossa jo valmiiksi, että laistettiin työstä ja mentiin Lapualle mätsäröimään. Sateesta huolimatta Lapualla oli aika paljon väkeä, ja tietysti myös paljon tuttuja, joiden kanssa oli mukava vaihtaa odotellessa kuulumisia :)

Pieniä koiria oli reilut parikymmentä, ja oltiin siinä keskivaiheilla. Pariksemme tuli tiibetinspanieli. Lara oli vähän apaattinen ja väsyneen oloinen, mikä oli esiintymisen kannalta ihan hyvä, koska sen häntä pysyi alhaalla ja se askelsi pitkästi ja matalasti. Näytti tosi mukavalta! Kun nostin sen pöydälle, en ehtinyt edes asetella sitä, kun tuomari tulikin jo kopeloimaan, mutta Lara ei ollut moksiskaan eikä edes väistänyt. Tuomari oli tosi mukava ja kehui Laran liikkeitä, luonnetta ja turkkia (mikä näyttikin tihkusateen jäljiltä tosi muhkealta) ja niin se saikin punaisen nauhan.

Punaisten kehässä Laran kiinnostus oli sitä luokkaa, ettei lihapullakaan enää maistunut, mutta se jaksoi seistä hyvin ja liikkua nätisti. Me ei päästy jatkoon, mikä ei yhtään haitannut, niin hienosti koira esiintyi! Tuomari oli kuitenkin tosi puolueellinen - sijoittuneista kolme esittäjää oli nuoria ja kaksi parasta silkkiterriereitä... Odotellessa koitin muka tokoilla Laran kanssa vähän, mutta se oli kuin velliä pussissa. Seuruussa kontakti oli hyvä mutta koira jätätti hirveästi, maahanmeno oli epävarma ja luoksari hidas. Otettiin lopuksi puolen minuutin pikapaikkis viitisen metrin välimatkalla, ja hyvin pysyi häiriöstä huolimatta.

Oltiin me eilen muutenkin ahkeria! Leikkasin Laran kynnet, siistin korvat ja tassut ja rasvasin anturat. Illalla vielä madotin sen, ja kun punnitsin sen siinä yhteydessä, se painoi kymmenen kiloa! Kylkiluut tuntuu kyllä hyvin, ettei sen periaatteessa liian lihava pitäisi olla. Herranjumala mikä matami. Matolääkkeet se veteli kuitenkin alas ilman mitään ongelmia, kyllä gotleri aina maistuu!

Laitettiin eilen menemään ilmot Kuopioon 5.8, ja majoitus onkin jo varattu aikaisemmin. Maanantaina tuli sähköpostiin Tampereen aikataulut ja numerolappu, shelttejä on 78 joista narttuja 43, ja nartut alkaa kahdeltatoista. Oon luvannut Laran junnuihin, ja suuri vaara että kehät menee päällekkäin, mutta sen näkee sitten! Myös Kempeleen aikataulut ja näyttelykirje julkaistiin eilen, ja siellä sheltit alkaa heti yhdeksältä ja niitä on 83. Hassua, että niin paljon, kun kyseessä on kumminkin ryhmis pohjoisessa :D 

Sometimes I get a good feeling

Jenna heitti meille hyvän mielen haasteen, kiitos vaan :)

"Listaa sekalaisessa järjestyksessä vähintään kymmenen asiaa jotka tuovat hyvää mieltä. Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos blogi on julkinen)."

1. Yleinen positiivisuus. Miksi murehtia kun voi hymyillä?

2. Laran kanssa tekeminen. Siitä tulee aina hyvä fiilis, eikä koiran kanssa vietetty aika oo koskaan mennyt hukkaan!

3. Haasteet. Kun saa haastaa itsensä ja kehittyä, sekä koiraharrastuksissa että muuallakin.

4. Reissaaminen. Sekä ulkomailla että Suomessa, mieluiten koiran kanssa tai hyvässä seurassa, ja joskus yksin. Mahtavaa nähdä erilaisia paikkoja ja olla erilaisissa tilanteissa.

5. Yllätykset. Ei kaikkea tarvi aina suunnitella etukäteen, spontaanisuus on parasta ja joskus on paikallaan heittää aivot narikkaan.

6. Ihmiset. Läheiset, kaverit, perhe, ventovieraat. Ja ajanvietto ja pitkät keskustelut kaikkien edellämainittujen kanssa.

7. Ruoka. Hyvä ruoka, parempi mieli!

8. Liikunta. Se mahtava fiilis kunnon lenkin jälkeen.

9. Valokuvaus. Kaikki näyttää linssin läpi vähän paremmalta. 

10. Lara. On se vaan mieletön ipana.

Haaste menee nyt eteenpäin vain Iinalle ja Anilinelle, tehkää jos haluatte :)

Ahkeraa treeniä ja valioluokan vieraita

Me ollaan vietetty erittäin koiraisa viikonloppu, enkä oo ehtinyt millään postata, joten tässä nyt tavaraa kolmen päivän edestä!

Eli tosiaan, heti perjantaina 4.5 Tauno kuskasi mut ja Laran Vöyrille epiksiin. Oli ihan mahtavaa päästä pitkän hallikauden jälkeen kentälle tekemään! :) Ilmoitin Laran reippaasti kisaaviin, kun keinuakaan ei ollut. Koiria oli aika vähän joten ei tarvinnut kauaa odotella, ja nähtiin siinä samalla Sannaa ja Taavia pitkästä aikaa.

Kisaavien rata näytti suunnilleen tuolta. Ei helpoimmasta päästä, mutta päätin jättää turhat valssit ja leikkaukset pois ja pitää menon simppelinä. Lähdössä olin kakkosaidan vieressä, josta pääsin hyvin putken lähemmän suun eteen ja siitä ohjaamaan helposti loputkin aidat, eikä niissä ollut mitään ongelmia. Lara oli aivan mainio! Sillä oli kivasti vauhtia ja se irtosikin hyvin. Kontaktit nyt olivat tuttuun tapaan hitaat, koira hidasti jo alastulon alussa ja lähti vasta kun aloin huutaa seuraavaa aitaa ja ties mitä. Ysiaidan jälkeen ajattelin Laran tietysti ryöstävän Aalle, mutta se haki kepeille mukavasti ja pujottelikin hyvin, kunnes multa loppu happi ja koira jätti viimeisen kepin pujottelematta. Loppurata meni puhtaasti, kaikenkaikkiaan 5vp ajalla 45,06s ihanneajasta 48s.

Kisamaksuun sisältyi kaksi starttia, joten päästiin pian radalle uudestaan. Lähtö oli sujuva kuten ensimmäiselläkin startilla, mutta vauhtia oli huomattavasti vähemmän, ja kepeillä viimeinen keppi jäi taas pujottelematta, tiedä sitten mistä johtui. Kontakteilla koira oli aika jäässä, ja taisi pysähtyäkkin Aan päälle! Loppusuoralla spurttasi kuitenkin hienosti, ja tostakin 5vp ajalla 47,22s. Oltiin neljänsiä neljästä koirakosta, eli ainoita, joita ei palkittu, mutta oon tohon kyllä tosi tyytyväinen! n___n

Iina ja Rodi junailivat meille perjantai-iltana, ja lauantaina 5.5 Iina lähti mun seuraksi Kokkolan epiksiin. Luulin että epikset järjestettäisiin ulkokentällä, joten lähteminen tuntui kaatosateessa ihan hullulta, mutta päästiinkin onneksi ihanan isoon halliin :) Kisaavissa oli keinu, ja tultiin sen verran myöhässä ettei oltaisi niihin ehdittykään, joten ilmoittauduin mölleihin, jossa taisi olla kuusi koirakkoa.

Rata oli mukava, valssaus kasiaidan jälkeen, pientä kikkailua loppupätkällä ja muuten vain juoksua. En tiedä oliko Lara väsynyt edellispäivän epiksistä ja odottelusta, vai stressasiko se hallia, mutta se ei tuntunut kulkevan ollenkaan: se kielsi nelosaidan, kun jäi pällistelemään nurkassa olevaa ratatoimitsijaa ja kun otettiin uusiksi, se lähti hypyn jälkeen muka nurkkaan, mutta tuli onneksi käskystä luo ja jatkettiin rataa. Loppurata menikin mukavasti, jopa kontaktit, mutta ihan viimeisen aidan Lara kiersi väärältä puolelta, vaikka ohjasin sen muka tosi tarkasti. Siitä siis hylky ajalla 55,56s.

Päästiin onneksi uusimaan rata melkein samantien. Nyt innostin koiraa kokoajan ja koitin juosta itsekkin kovempaa, mikä toimi ja koirassa oli oikeasti paljon paremmin vauhtia. Seiskalla kuitenkin ennakoin mutkassa, eikä Lara irronnut ollenkaan, vaan kielsi seiskan ihan kiinni mun kädessä. Loppurata oli kuitenkin ihan hyvä, kun saatiin vähän vauhtiakin, lopputuloksena vitonen ajalla 48,06s. Sillä oltiin toisia, ja valitsin palkinnoksi lukuisten tavaroiden joukosta pari luuta ja vihon :)

Halli oli lähellä keskustaa, joten käveltiin asemalle aika nopeasti, kun sadekin oli lakannut. Kierreltiin keskustassa vähän, käytiin ostamassa liput ja haettiin subit, jotka sitten syötiin junassa. Lara nukkui koko matkan tyytyväisenä ja hiljaa, ja ihan mukavasti sekin meni, vaikka tulikin vähän kinaa konnarin kanssa, VR:n asiakaspalvelu <3 Koska loppupäivän satoi, katottiin Holiday (joka oli aivan loistava) ja ilta menikin Rodia pestessä ja puunatessa.

Sunnuntaina 6.5 herättiin aikaisin kuvaamaan koiria(!) ja Lara jäi kotiin, kun mentiin Iinan ja Rodin kanssa Pietarsaaren ryhmikseen. Koikkereita oli viisi ja ne arvosteli tuomarinmuutoksen takia Harry Tast, joka ei ollutkaan yhtään niin pelottava ja tiukka kuin mitä olin luullut, vaan jakoi itseasiassa tosi paljon ERIä ja SAta. Rodi esiintyi ihan loistavasti ja saikin huippuarvostelun ja KOLMANNEN SERTINSÄ! Hurjasti vielä Iinalle onnea valioitumisesta, ihan mieletöntä! :) Lopullisena tuloksena oli siis ERI1 SA PU1 VSP SERT FI MVA. Ei sillä, ei toi nyt kyllä yllätyksenä tullut :)

Kun päästiin kotiin ja saatiin hetki huilittua, lähdettiin käymään kauhavan agilitykentällä. Tuolla ei oo tehty vielä mitään, ja talkootkin on vasta 10. pvä, mutta mäpä oonkin käynyt tsekkailemassa kentän heti kun lumet suli, ja se on tosi hyvässä kunnossa! Otin Laran kanssa vaan kontakteja, keppejä ja keinua, ja loppuun vähän irtoamista, ja se oli ihan loistava - kepeillä meinasi into loppua aika nopeesti, mutta pienen paussin jälkeen kulki taas kuin veturi, eikä keinussakaan ollut mitään ongelmaa, vaikka päästin sen jo alas vapaasti ja otettiin ympärille vähän radanpätkää. Laitoin Laran muutaman onnistuneen toiston jälkeen autoon ja räpsin vähän kuvia kun Iina ja Rodi menivät radanpätkiä ja muistelivat yksittäisiä esteitä mieleen. Ihan huippua kun voi alkaa taas treenailemaan ulkona, kun kotikenttä saadaan kuntoon.

Larallekkin oli tosi hyvä kun Rodi kävi kylässä, aika lailla se vaan irvisteli ja haukkui Rodille ja pysyi muutenkin mahdollisimman kaukana, ja arvatkaa vaan oliko vaikeaa saada niistä tilannekuvia! Kumminkin, lisää näitä viikonloppuja, ja mehän nähdäänkin Iinan kanssa taas parin viikon päästä! :) Lisää kuvia löytyy Rodin blogista!

 

 

The Versatile Blogger Award

Säännöt:

1. Nimeä 15 bloggaajaa

2. Kerro heille tunnustuksestasi

3. Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäsi

4. Kiitä bloggaajaa, jolta sait tunnustuksen

5. Lisää The Versatile Blogger Awardin kuva postaukseesi

Sain tunnustuksen Millan Huiskuhäntämme-blogista, kiitos paljon! n___n Koska höpöttelin edellisessä tunnustuksessa Larasta, kerron nyt vähän itestäni. Eli.

Oon aika erikoinen persoona. Valitettavan usein teen ja sanon asioita ennenkun mietin, ja oon muutenkin tosi suorasananen ja itsepäinen. Oon myös yltiösosiaalinen ja avoin ja musta on mahtavaa tutustua uusiin ihmisiin. Mainittakoon myös kiero huumorintaju! Tärkeintä on se, että on rehellisesti oma itsensä.

Mä arvostan ihmisissä positiivista asennetta ja oon itekkin tosi positiivinen ja rento, mistä on sekä etua että hyötyä. En stressaa oikeastaan ikinä mistään, mikä on musta hyvä piirre ihmisessä, mutta toisaalta teen jotain asioita (lue: kouluhommat) välillä vasemmalla kädellä. Jos siis teen ollenkaan. 

Harrastan Laran kanssa agilityä ja tokoa, ja lisäksi kierrellään näyttelyitä ja mätsäreitä aika vaihtelevasti. En oo yleisesti ottaen kovinkaan kilpailuhenkinen, ja mulle onkin tärkeintä, että sekä mulla että koiralla on hauskaa ja tehdään parhaamme. Koirajuttujen lisäksi harrastan ratsastusta, zumbaa, lenkkeilyä ja valokuvaamista, ja laulan oikeastaan koko ajan. Se, miltä se kuulostaa, onkin sitten ihan eri asia! :'D Noiden harrastusten lisäksi matkustan paljon sekä Suomessa että ulkomailla.

Mulla on pakkomielle Euro Shopperin laivakekseihin (aaaaa ne suklaakerroskeksit missä on laivan kuva, you know), ja vaikka elän muuten tosi terveellisesti, niitä menee yleensä suunnilleen paketillinen päivässä. Rakastan murteita  ja puhun ja kirjotankin normaalisti leviällä pohojanmaan murtehella, mutta en käytä sitä netissä, koska ihmiset eivät oikeasti ymmärrä sitä. Elämässä kaikkein tärkeintä mulle on kaveripiiri, perhe, harrastukset ja tietysti Lara.  

Oon syntynyt 31.12 1996, ja käyn 8. luokkaa. Tulevaisuus on hämärän peitossa, enkä usko haluavani eläimistä ammattia. Kaikesta painostuksestakaan huolimatta en usko, että ammatinvalinta on tän tai huomisenkaan päivän asia. Perheeseeni kuuluu porukoiden lisäksi kaksi veljeä, sisko, mummi, Lara ja Napsu-kissa. Mulla on traktorikortti ja mopokorttikin ajokoetta vaille valmiina, ja kesällä meen ratsastusriparille ja kielimatkalle, joten blogin kirjottelu jää vähemmälle. 

Asun maalla ja meillä oli lehmiä kun olin pieni, joten oon käytännössä kasvanut elukoiden keskellä. Oon halunnut koiraa niin kauan kuin muistan, ja pienenä piti aina saada silittää jokaista vastaantulevaa koiraa. Lara olikin ensimmäinen koiramme, ja vaikka se on virallisesti äitini nimissä, mä oon sen aina kouluttanut ja hoitanut. Se onkin ollut ihanteellinen ensimmäiseksi koiraksi :) Oon aatellut ottavani seuraavaksi koiraksi joko toisen sheltin tai buhundin, luultavasti aikasintaan parin vuoden päästä, kattoo nyt millasessa tilanteessa sillon meen.

Haluaisin kirjottaa asioista mitkä mua pelottaa ja ahdistaa, mutta jotenkin mulle ei ikinä tuu mitään mieleen kun niitä kysytään. Tietysti niitäkin on, mutta ilmeisesti en vaan aattele niitä paljoa? Mua kuitenkin etoo, kun jotkut ihmiset syövät suu auki tai mussuttavat (ei siis päde kaikissa ihmisissä, joillakin en edes huomaa sitä ja joskus en voi olla samassa tilassakaan). Ja inhoon mä juustojakin, hyite.

Okei, en tiedä onko mahdollistakaan poiketa aiheesta noin paljoa ja vieläpä noin epäloogisessa järjestyksessä, mutta siinä nyt ensimmäiset asiat musta itestäni mitä vaan mieleen tuli, ja jos jokin jäi mietityttämään niin saa toki kysyä :) Ja nostan hattua, mikäli joku tosiaan jaksoi lukea ton!

Annan tunnustuksen seuraavalle yhdeksälle blogille, se tehköön sen joka haluaa :)

Rudolf the Superdog

Toivotonta menoa

Rockn Roll life - Taavin elämää

Shetlanninlammaskoira Lyyti

Freddyn toilailut

Kengurukolon Dirty Harry

Rodi

Silakkakeitto

MR. Twist