Sunnuntaiagilityä

Ei oo tullu kirjotettua vähään aikaan, mutta eipä täällä mitään oo tapahtunutkaan, Laran aktiviteetit on nimittäin tällä viikolla jääny pitkiin mettälenkkeihin ja satunnaiseen tokoreenailuun. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Lara veti puoli pussillista irtokarkkeja, jotka oli jääny tuolille, ja lopputuloksen voi arvata... Koira siis oksenteli vähän väliä, koko päivän aikana ehkä 5-7 kertaa, ja muuten vaan nukku koko maanantain. Oli se raukka! Illalla olo oli jo sen verran parempi, että liha pysy alhaalla.

Eilen ois ollu Kannuksessa mätsärit, mutta Tauno ei jaksanu lähteä kuskiin, ja junat meni tietysti liian myöhään... Anyway, heräsin aamulla Laran jumalattomaan räksytykseen, kun ulkona oli mettästäjien jämtlanninpystykorva, joka kiersi pihassa ja oli ajanu Napsun puuhun. Lara oli ihan hysteerinen, mutta hiljeni nätisti kun käski. Pystykorva lähti pihasta kun oli tarpeeks kauan kierrelly ja käyny melkeen sisälläkin, ja kyllähän se kissakin pääs ajan kanssa alas puusta.

Päivällä Tauno pudotti meidät Halpakaupan pihaan, josta käveltiin kentälle. Laralle toi kilometrin kävelymatka jäätävässä tuulessa tuntu ylivoimaselta, ja suurimmanosan matkasta menikin koiraa seuruuttaessa tai perässä hinatessa. Kontakti ei rakoillu ollenkaan ja seuruu toimi muutenkin tosi hyvin - gotleri tais toimia vielä makkaraakin paremmin...

Mulla oli alunperin suunniteltuna pari vähän haastavampaa rataa, mutta tottapuhuen en jaksanu koota niitä, joten tein vain tälläsen nopean radan muistia virkistämään. Ykkös- ja kakkoshypyt siis kutsumalla, kierrättäen putkeen, välistäveto neloshypyltä vitoshypylle, puomin jälkeen valssaus keppien toiselle puolelle jotta koiran sai ohjattua kasin lähestymiselle oikeasta suunnasta, ja siitä vaan putkeen ja hypyt.

Oltiin kentällä viimeksi kaksi viikkoa sitten (!!!) ja Laralla oli hieman liikaa innostusta ja virtaa. Siinä se homman vaikeus olikin: se ei meinannu keskittyä, vaan sähelsi vielä nopeampaa kuin yleensä, ja mun piti ohjata sitä normaalia selkeämmin. Nelosaidan edestä pohja oli vähän jäässä, enkä sen takia pysyny koiran perässä, joten piti tehdä pari toistoa, että sain sen hyppäämään vitosen oikealta puolelta. Hommaa ei tietenkään helpottanu se, että keppien jälkeen Laran oli pakko pysähtyä kiukuttelemaan raksuvalle jäälle, mutta kun se sai sen rikottua, loppurata meni ongelmitta. Parin toiston jälkeen rata meni kuitenkin nappiin, ja muutettiin sitä vielä vähän niin, että mukaan saatiin A, takaleikkauksia ja pari valssia lisää. Sitten vaan vahvistettiin kontakteja vielä hieman eikä mitään ongelmia :)

       

Meidän välistävedot on parantunu kauheesti, mutta tykkään silti aina harjotella niitä - ja tälläkerralla ne ei menny ihan putkeen, joten sitä suuremmalla syyllä. Laralla oli mielettömästi vauhtia, ja se seuras mua tosi hyvin, mutta kolmosen jälkeinen käännös oli Laralle jotenkin tosi vaikea tajuttava. Se meinas aina kolmoshypyn jälkeen jatkaa oikealle ja teki siihen pienen voltin, ja parin toiston jälkeen saatiin voltti pois ja suunnanvaihdos toimivaksi. Vika oli tietysti missäpä muussakaan kun mun ohjauksessa, mutta virheistä oppii.

Tänään suunnitelmissa oli Lapuan mätsärit, mutta tyypillisesti en saanu kyytiä, joten vietettiin huippuaktiivinen kotipäivä - toisinsanoen vahtasin seitsemän tuntia tietokonetta ja televisiota, ja Lara nukku sen ajan mun vieressä. Tänään tuli se kunnollinen ensilumi, jonka kunniaksi käytiin vähän kuvailemassa, mutta mun salamankäyttö on niin alkeellista, ettei otoksissa oo mitään kehumista. Viideltä ois ollu rallytokoreenit, mutta muistin ne tietysti pari tuntia myöhässä... Jotenkin vaikeaa muistaa, että sunnuntaina olis jotakin menoa! :(

Jyväskylä KV 20.11

Kauan odotettu Jyväskylä KV! :) Meidän aamu alko puoli kuuden maissa, ja seittemän jälkeen lähdettiin ajelemaan Jyväskylää kohti Elli seurana. Ei oltu päästy kun matkan puoleenväliin, kun sain ensimmäisen paniikinaiheen: numerolappu jäi kotiin! Onneksi sain näyttelypaikalta uuden, ja matkat sun muu suju muutenkin täysin ongelmitta. Shelttejä oli ilmotettu 55, joista 34:stä nartusta 16 oli avoimessa. Sheltit tuomaroi saksalainen Heiko Wagner. En oo ollenkaan varma Laran juoksuista, joten pidin sen suosiolla vähän kauempana kehästä. Urokset ei kuitenkaan ollu kiinnostunu siitä tavallista enemmän, eikä se mitään tiputellu - mitä ny kuolas hirveesti... Ja turkki on aika kauhees kunnos; vaikka kyllähän se kauheesti kiiltää, se vähä mitä sitä on. Odotteluajan Lara vaan iskuskeli ja makoili meidän jaloissa kun seurattiin kehää, ja kyllästyny haukkuminenkin alko vasta, kun turkin puunaamisen jälkeen piti vielä odotella hetki, ennen kuin päästiin kehään. Tosi kivasti siis käyttäyty kaikenkaikkiaan.

Kun kaikki avoimen luokan nartut meni aluksi kehään, ei tuomari juoksuttanu meitä, koirat vaan seiso hetken ja heti otettiin ensimmäinen pöydälle. Heiko Wagner oli muutenkin aika nopea, mutta perusteellinen. Jako tosi paljon ERI:ä, enkä nähny mitään EH:ta huonompaa. Piti siis aika löysää linjaa. Tosi mukava tuomari kuitenkin, käsitteli koiria nätisti ja höpötteli niille. Lara seiso pöydällä ihan nätisti, mutta nojas hieman taaksepäin kun hampaita katsottiin - ei kuitenkaan niinkään paljoa, että mun ois pitäny pidellä sitä. Juostiin ympäri ja edestakasin, ja Lara liikku kyllä ihan hyvällä asekeleella, muttei jotenkin kantanu itteään niin hyvin kun yleensä (paitsi häntää...). Jakso seistäkkin ihan hyvin, ja saatiin odotusten mukasesti EH :)

"3,5-vuotias, hyvä koko. Korvat voisivat olla lähempänä toisiaan. Oikeanlaiset silmät. Oikeanlainen niska, hyvä rintakehä. Etukulmaukset hyvät, takakulmaukset sopivat. Oikeanlainen ylälinja. Todella löysät etuliikkeet."
AVO-EH - rodunomainen lähestyttäessä

Ei katottu narttuja loppuun, vaan suunnattiin yllättäen lappalaiskehälle, jonka tuomaroi Juha Putkonen. Seurattiin urokset loppuun ja nähtiin Iineksen kasvattajaakin, jonka jälkeen vaan käveltiin hallissa ja kierrettiin kojut läpi. Sisänäyttelyt on kuitenkin niin hyvää harjotusta, että pitää ottaa tilanteesta kaikki irti, ja ohan siellä niin ihana tunnelmakin :) Laralla ei oo ollukkaan possua vähään aikaan, joten ostin sille ällöttävänihanan pinkin kimaltelevan pehmopossun joka vinku, ja löysin myöhemmin sen selässä olleen tarran alta reiän...
Käytiin vielä tsekkaamassa shelttien roppikehä, ja käveltiin sitten jäätävässä pikkupakkasessa kävelysillan yli, ja niin kolmen tunnin kotimatka alko.

Kotiin päästiin vähän ennen viittä, kun rallytokoreenit alko sopivasti viideltä. Ei siis muuta kun vähän lämpimämpää vaatetta päälle, ja Ellin ja Rykän kanssa koululle. 

Aattelin, ettei Lara välttämättä jaksa kauheesti tehä, mutta päinvastoin: koira ol iaivan innoissaan ja toimi paremmin kun pitkään aikaan! Koirakkoja oli viisi, ja koska kyseessä oli alokasryhmä, kaikki kyltit oli meille tuttuja. Mentiin rallytokorata pari kertaa läpi, harjoteltiin hyppyä ja sitten vaan tokoiltiin loppuaika ja reenattiin kumartamista. Lara pysy mulla koko ajan vapaana eikä välittäny muista koirista ollenkaan. Seuruussa kontakti pysy tosi hyvin eikä rakoillu niinkun yleensä, vaikka loppua kohden Lara alko pitää muhun hiukan hajurakoa. Luoksarissa ja jättävissä ei ollu mitään ongelmaa, ja paikallamakuussa astuin Laran yli, kiersin sen takaa ja juoksin, muttei noussu, eli tostakin on tullu jo aika varma :) Loppuun otettiin vielä pari ohitusharjotusta.

Näyttelyvuosi on siis pulkassa, ja julkasen alkuvuodesta ens vuoden kalenterin. Meillä on tänävuonna vielä parit-kolmet mätsärit ja epikset, mutta pitää vähän juoksujen mukaan kattella (tai arvailla) mennäänkö mihinkään.

Nurmon mätsärit ja kadonneiden koirien metsästys

Lauantaina mentiin Nurmon mätsäreihin, ja joukkoon lähtivät Elli Iineksen kanssa sekä Jenni :) Porukkaa oli aikalailla sopivasti, kehät hyvänkokoset ja sisällä myytiin kaikenlaista syömistä, tavaraa ja arpoja. Sääkin oli ihan hyvä, jos ois vaan ollu vielä lapaset joukossa... Lara oli normaalini tapaansa aika ADHD-tapaus, hyvä että kiinnosti. Varmaan juoksut tulossa...

Pieniä koiria oli 15, ja meidän parina oli nuorenoloinen, siro sheltti. Tuomari käpälöi koirat maassa, eikä Lara enää edes väistäny käsittelyä, ja anto kattoa hampaatkin normaalisti. Liikkeessä Lara tietysti kanto ja heilutti häntää, mutta oon niin pirun laiska ton homman kanssa että antaa olla... Kauniilla esiintymisellä punanen nauha tuli Laralle.

Nauhakehässä Lara esiinty tosi hienosti, ja kun osa koirakoista oli kätelty pois ja kolmas ja neljäs sija jaettu, juostiin vielä pari kierrosta borderterrierin kanssa, ja Lara sijotettiin toiseksi, eli lopputuloksena PUN2 :) Palkinnoksi saatiin pokaali, ruusuke, ruokasäkki, makupaloja, huomiovalo pantaan, ravintolisä ja hiirimatto. Iines esiinty myös kivasti ja oli SIN.

Sunnuntaina oli hyvä sää, ja isänpäivän kunniaksi käveltiin Laran kanssa Ellille ja vietettiin siellä melkein koko päivä. Rykä ja Iines oli karannu ja ollu aamusta asti hukas, joten lähdettiin ettimään niitä ensin kävellen ja huudellen, ja kun tulosta ei tullu, laitoin Laran sisälle kissoja kiusaamaan, otettiin pv ja päästeltiin sillä kakspäällä hiekkateitä pitkin. Tuloksetta. Pitäs kai olla tyytyväänen ettei pv sammunu keskelle korpea... Loppujenlopuksi koirat oli menny monta kilometriä aivan toiseen suuntaan, ja käyny meidänkin pihas - mummo oli ollu yksin kotona ja vähän ihmetelly.. Illalla Elli sitten löys ne harhailemasta maantieltä. Meillä ois ollu rallytokoreenit, mutta luulin kokoajan että ne olis kuudelta, ja huomasin liian myöhään, että ne olikin jo viideltä! Tälläkään viikolla ei päästä kun on Jyväskylä, mutta parin viikon päästä sitten ehkä :)

Tänään tehtiin pikavisiitti agilitykentälle. Kontaktiesteet oli jääs, mikä sekotti mun suunnitelmia, joten  rakentelin simppelin hypärin. Kun suunnittelen ratoja, laitan lähestymiset aina epäloogisemmalle puolelle esteitä, että helpoltakin näyttävään rataan saa vähän haastetta ja koira joutuu kiertämään siivekkeitä. Alku aika selkeä, 4-5-6-esteiden aikana seisoin koko ajan samalla kohtaa kun koira haki ite niin hyvin ja kun se oli kutos-putkessa, valssasin putken vasemmalle puolelle, mistä koira oli helppo ohjata seiskalle oikealta puolelta. Kun mietin ton ohjaamista, se vaikutti aika hankalalta, mutta Lara meni sen niinku unelma, tajus radan muakin paremmin ja vauhtiakin riitti! Homma oli siis ohi parilla toistolla ja loppuun reenattiin vähän keppejä. Niissä on jo vauhtia ja innostusta, mutta tolla harjottelulla mun ois pitäny saada käsiliikkeet jo häivytettyä pois. Laiskuus vaan sattuu olemaan vallitseva mielentila!

Kun keräsin esteitä pois, Laralla oli vieläki reenifiilis päällä, ja loikki esteitä itekseen... Meillä on yhdet epikset kuussa seuraavan neljän kuukauden ajan, mutta ei voida reenata talvella, joten pitää kai mennä alkuvuoden epiksiin "kylmiltään"... Mikäs siinä. Tänään tosiaan tuli vähän lunta, jos tota nyt voi ensilumeksi sanoakkaan. Kumma kyllä, viime-vuonna lumi oli maas jo lokakuun puolesvälis, mutta meidän reenaamisen kannalta näin on paljon parempi :)

Lara syö nykyään noista mätsäreistä voitettuja pienten koirien Specific-nappuloita, sekä Cardiguard-ravintolisää, jossa on mm. paljon omega3- ja muitakin hyödyllisiä rasvoja. Lisäksi päivittäin naudan jauhelihaa ja/tai milloin mitäkin koiranmakkaraa, sillointällöin riisiä ja kerran viikossa kananmunan valkuaiset. En oo löytäny mistään mielipiteitä tosta Specific-ruuasta, suositteletteko?
Mätsärikuvat © Jenni

Vähän erilainen kuvaussessio ja sokkoagilityä

Tarvittin hyvää pystykuvaa suomenhevosesta, eikä koneelta löytynyt, joten pakkasin koiran ja kameran ja polkastiin naapuritilalle parin kilsan päähän. Iteasiassa käytiin siellä eilenkin, mutta oli niin harmaata ettei kuvista oikeen tullu mitään. Tuollahan on tällähetkellä siis sellaiset 15-20 suomenhevosta kaikissa väreissä, sekä navetallinen lehmiä ja muutama maremmano - ei kuvauskohteiden ainakaan luulisi loppuvan!

Aattelin, että käväsen vaan nopiaa räpsäsemässä pari kuvaa, mutta Teea olikin kotona ja ehdotti, että otettaisiin pari hevosta pihaan kuvattaviksi. No, mikäs siinä. Otettiin pihatosta sitten 3-vuotias oripoika (en muista nimeä, sanottakoon Väkitukku), ja hiukan epäilytti, miten se suhtautuisi viereisessä tarhassa laiduntavaan Ihme-oriin. No, Väkitukku käyttäyty ihan hyvin, ja parin kuvan jälkeen vaihdettiin toiseen hevoseen. Kun otettiin Sädettä pihatosta, Väkitukku kuitenkin livisti aidanraosta, ja sen perässä pari tammaa. Ei muuta kun napattiin tammat pihattoon, kamera talliin turvaan ja metsästämään oria, joka oli (yllätysyllätys) mennyt heti ensimmäiseksi Ihmeen aidan taakse. Orit pörhistelivät hetken, kunnes Väkitukku ylitti ojan ja meni sähkölangasta läpi. Molemmat orit on onneksi niin nuoria, etteivät kunnolla edes tapelleet, lähinnä nuuhkivat ja potkivat toisiaan ja kiersivät tarhassa pyörivän tamman ympärillä. Siinä sitten Teean kanssa katseltiin ja tuumattiin, että annetaan tilanteen vähän rauhoittua, ja hetken empimisen jälkeen hain kameran tallista, kuviahan mä olin tullu ottamaan. Kunnon tappelukuvia en saanu, kun oli väärä putki, mutta kai sieltä joku ihan hauska räpsy tuli. Kun orit hiukan rauhottu, Teea nappas Väkitukun ja mä kiikutin sen takas pihattoon. Teea tuumas vaan, että no, noihan vois laittaa saman tarhaankin kun niin nätisti leikkivät, olis ainakin oreilla tekemistä... :D Hämärä tuli äkkiä, mutta siinä kuitenkin niitä enemmän tai vähemmän tarkkoja räpsyjä:

 

 

   

     

  

Illalla mentiin Ellin ja Iineksen kanssa agilitykentälle. Oli tietysti tullu jo pimeää, mutta onneksi kentällä on valot! Vai? No, eihän me saatu niitä pelaamaan, kun sähköt on vissiin katkastu, joten reenattiin kuun ja vieressä olevien tehdasalueiden lamppujen valossa. Oli siis aika hämärää, enkä voinu toteuttaa mun alunperin suunnittelemia ratoja, mutta valoa oli tarpeeksi että nähtiin ohjata, juosta ja koota vähän yksinkertasemmat radat. Laralla oli hirveästi virtaa, ja koirat tuli vapaina ihan hyvin toimeen keskenään, mitä Iines nyt vähän kurmootti Laraa kun silmä vältti...

 

Ensimmäinen rata oli aika helppo ja yksinkertanen. Ainoana ongelmana oli lähestyminen kakkoselta kolmoselle; koitin kaikkia mun järkeen käyviä ohjaustekniikoita, mutta joka kerralla Lara joko hyppäs nelosen tai pyörähti kolmosen edessä ja hyppäs sen vinoon. Sitten kokeilin tekniikkaa, jota en uskonut Laran tajuavan ollenkaan, mutta se toimi heti! Eli seisoin kakkosen ja kolmosen välissä rintamasuunta neloselle, ja koiran tullessa alas kakkoselta otin sen hallintaan ääniavuilla ja ohjasin kolmoselle, josta taas hallintaan taputuksella ja neloselle - pyörin siis kokoajan samassa kohdassa. Loppurata olikin ihan perussettiä, lähinnä puomihullun kanssa on harjoteltava tota kutoselle menemistä, ettei mene puomille, mikä sujui jo täysin ongelmitta.

 

Kun ratoja nyt jälkeenpäin kattoo, ne on hyvin samanlaisia, ei kai inspiraatio oikeen iskeny... Alotin siis ykkösen vasemmalta puolelta, josta piti leikata toiselle puolelle koiran hypätessä kakkosta ja "työntää" se kolmoselle ja neloselle. Kepeillä on jo aika hyvin vauhtia, ja häivytän pikkuhiljaa käsiliikkeitä pois, mutta palkkasin edelleen keppien jälkeen. Siitä vaan koira putkeen, lähetys seiskalle ja takaleikkaus, ja loppurata juoksemalla. Oli toisaalta ihan mukavaa mennä näin helppoja ratoja, kun alkaa reenaaminen muutenkin vähentyä säiden ja valon takia, vielä on 17.12 epikset eli siihen asti koitetaan ainakin reenata :)

Mätsäreissä Alajärvellä

Lauantaina oltiin siis Alajärvellä mätsäreissä. Mätsärit järjestettiin sisätiloissa, Kurejoen nuorisoseuralla, käytössä oli kaksi kehää ja porukkaa ihan liikaa tiloihin verrattuna. Pienten kehässä arvosteltiin ensin pennut, joten käytiin Laran kanssa kävelemässä ja otettiin ulkona seuruuta, jättävät liikkeet ja kaukot. Sitten vaan odoteltiin tunti. Ja siihen perään toinen. Lara käyttäyty yllättävän hyvin, ei edes haukkunu, niinku yleensä tylsistyessään. Ja mikäs siinä odotellessa, kun oli juttuseuraa, muita koiria ja tuttujakin näki!

Kolmen tunnin odottelun jälkeen päästiin kehään, ja parina oli iloinen griffoni. Laraa ei ton odottelun jälkeen enää jaksanu koko touhu kauheesti kiinnostaa, ja se esiinty tosi väsyneesti; teki kaiken niinkun pitikin ja seiso keskittyneesti, mutta sillä ei ollu intoa ja reippautta. Lattiaan oli yritetty laittaa matot, mutta lähinnä koirat juoksi pressulla, mitä Lara moitti, eikä askel siksi ollu kovin hyvä. Tuomari otti griffonin pöydälle, ja tuli sitten tutkimaan Laran maahan. Aattelin, että kai se ottaa senkin pöydälle, muttei edes kysyny miten mä haluan, vaan katto koiran maassa. Iha jees. Lara ei juuri väistäny tuomaria, kääns vaan vähä päätään pois kun tuomari katto hampaita, ja oli tuomarin sanojen mukaan "lamaantunut". Kumman hyvin silti kesti, vielä kun sitä shelttiä ei yleensä katota maassa vaan pöydällä... Liikuttiin vielä vähän, jonka jälkeen laitettiin koirat vielä seisomaan. Tuomari sano Larasta, että se esiinty hyvin ja oli nätti koira, mutta kovin vaisu, ja griffonilta ei voitu katsoa hampaita koska se oli aggressiivinen, mutta se oli terhakampi ja reippaampi, mistä hyvästä se sai punaisen ja Lara sinisen. Siis mitä? Mulle on sinänsä aivan sama minkä värinen se nauha on, mutta perustelut meni musta hieman puihin.

Pian päästiin sinisten kilpailukehään, jossa juostiin, seisottiin ja juostiin vielä hieman. Lara ei häiriintyny ympäristöstä ollenkaan vaan seiso nätisti ja tuijotti mua väsyneellä koiranpentuilmeellä korvat luimussa, onnistuen kuitenkin näyttämään edes jotenkuten edustavalta. Loppujenlopuksi Lara sijoitettiin kolmanneksi, ja siniset voitti hienosti esiintyvä bichon. Voitettiin ruusuke ja kaikennäköstä tilpehööriä, mm. raastin, taulu, rouhetikkuja ja kammat sekä koiralle että omistajalle. No, saipahan koira edes näyttelyharjotusta :)

Sunnuntaina käytiin kaverin luona Teuvalla, ja Larakin pääsi joukkoon. Tuollahan oli kaksi koiraa, kaksi kilpikonnaa ja niin paljon kissoja ettei sormet riittäny laskemaan, eli Laralle ihan hyvää siedätyshoitoa. Toisesta koirasta Lara ei juuri välittäny, ja toinen pelkäs Laraa - joskus niinkin päin! Kissoja se vähän vierasti, mutta oli silti kiinnostunu lukuisista lattialla möyrivistä pennuista. Kilpikonnille Lara aluksi haukku, mutta tais hiukan säikähtää kun ne tuli lähemmäs... Käytiin kävelyllä ja annoin elukoiden kiusata Laraa, ja tohon reissuunhan sisälty se parin tunnin ajomatka per suunta.

Normal Activity

Eilen käytiin reenaamassa kentällä pitkästä aikaa itsenäisesti. Ohjatut loppu jo kuukausi sitten, minkä jälkeen ollaan vaan käyty pari kertaa epiksissä ja that's it. Sain tiistaina ladattua koneelle Agility Bluesin demon, ja pakkohan sitä oli heti kokeilla...

       

Rataa kootessani se näytti aika hämärältä, mutta osottautu käytännössä yllättävän helpoksi. Homman jujuna oli päädyssä olevien aitojen tulosuunnat; puomilta tullessa piti ottaa koira hallintaan ja kierrättää se kolmoselle. Koiran hypätessä nelosta piti ite valssata vitoselle ja kierrättää koira yli. Sitten vaan normaalisti kepit, takaleikkaus A:lla ja loppurata meni juoksemalla. Mentiin rata aluksi pätkissä, ja Laralla oli hirveästi vauhtia, ehkä liikaakin; puomilla se ryntäs niin että kompastu ja oli vähällä pudota, mutta tuli kontaktit silti puhtaasti. Kolmosen lähestyminen piti toistaa pari kertaa että tajusin ite miten ohjaan sen, ja keppien jälkeen palkkasin, koska ne on vielä pahasti työn alla ja näytän välit vieläkin... Kolmosta lukuunottamatta kaikki meni kuitenkin just nappiin. Otettiin sitten koko rata, ja meni täysin puhtaasti heti ensimmäisellä yrittämällä. Ite sähläsin vähän takaleikkauksella, mutta Lara haki esteet loistavasti, enkä oo nähny sillä aikoihin noin paljon intoa!

Kun rata meni heti puhtaasti, annoin riittää ja harjoteltiin vielä välistävetoja. Pienen leikkitauon jälkeen isä tuli paikalle kameran kanssa, joten saatiin rampata vielä puomia ja vahvistaa keppejä..