Sunnuntaiagilityä

Ei oo tullu kirjotettua vähään aikaan, mutta eipä täällä mitään oo tapahtunutkaan, Laran aktiviteetit on nimittäin tällä viikolla jääny pitkiin mettälenkkeihin ja satunnaiseen tokoreenailuun. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Lara veti puoli pussillista irtokarkkeja, jotka oli jääny tuolille, ja lopputuloksen voi arvata... Koira siis oksenteli vähän väliä, koko päivän aikana ehkä 5-7 kertaa, ja muuten vaan nukku koko maanantain. Oli se raukka! Illalla olo oli jo sen verran parempi, että liha pysy alhaalla.

Eilen ois ollu Kannuksessa mätsärit, mutta Tauno ei jaksanu lähteä kuskiin, ja junat meni tietysti liian myöhään... Anyway, heräsin aamulla Laran jumalattomaan räksytykseen, kun ulkona oli mettästäjien jämtlanninpystykorva, joka kiersi pihassa ja oli ajanu Napsun puuhun. Lara oli ihan hysteerinen, mutta hiljeni nätisti kun käski. Pystykorva lähti pihasta kun oli tarpeeks kauan kierrelly ja käyny melkeen sisälläkin, ja kyllähän se kissakin pääs ajan kanssa alas puusta.

Päivällä Tauno pudotti meidät Halpakaupan pihaan, josta käveltiin kentälle. Laralle toi kilometrin kävelymatka jäätävässä tuulessa tuntu ylivoimaselta, ja suurimmanosan matkasta menikin koiraa seuruuttaessa tai perässä hinatessa. Kontakti ei rakoillu ollenkaan ja seuruu toimi muutenkin tosi hyvin - gotleri tais toimia vielä makkaraakin paremmin...

Mulla oli alunperin suunniteltuna pari vähän haastavampaa rataa, mutta tottapuhuen en jaksanu koota niitä, joten tein vain tälläsen nopean radan muistia virkistämään. Ykkös- ja kakkoshypyt siis kutsumalla, kierrättäen putkeen, välistäveto neloshypyltä vitoshypylle, puomin jälkeen valssaus keppien toiselle puolelle jotta koiran sai ohjattua kasin lähestymiselle oikeasta suunnasta, ja siitä vaan putkeen ja hypyt.

Oltiin kentällä viimeksi kaksi viikkoa sitten (!!!) ja Laralla oli hieman liikaa innostusta ja virtaa. Siinä se homman vaikeus olikin: se ei meinannu keskittyä, vaan sähelsi vielä nopeampaa kuin yleensä, ja mun piti ohjata sitä normaalia selkeämmin. Nelosaidan edestä pohja oli vähän jäässä, enkä sen takia pysyny koiran perässä, joten piti tehdä pari toistoa, että sain sen hyppäämään vitosen oikealta puolelta. Hommaa ei tietenkään helpottanu se, että keppien jälkeen Laran oli pakko pysähtyä kiukuttelemaan raksuvalle jäälle, mutta kun se sai sen rikottua, loppurata meni ongelmitta. Parin toiston jälkeen rata meni kuitenkin nappiin, ja muutettiin sitä vielä vähän niin, että mukaan saatiin A, takaleikkauksia ja pari valssia lisää. Sitten vaan vahvistettiin kontakteja vielä hieman eikä mitään ongelmia :)

       

Meidän välistävedot on parantunu kauheesti, mutta tykkään silti aina harjotella niitä - ja tälläkerralla ne ei menny ihan putkeen, joten sitä suuremmalla syyllä. Laralla oli mielettömästi vauhtia, ja se seuras mua tosi hyvin, mutta kolmosen jälkeinen käännös oli Laralle jotenkin tosi vaikea tajuttava. Se meinas aina kolmoshypyn jälkeen jatkaa oikealle ja teki siihen pienen voltin, ja parin toiston jälkeen saatiin voltti pois ja suunnanvaihdos toimivaksi. Vika oli tietysti missäpä muussakaan kun mun ohjauksessa, mutta virheistä oppii.

Tänään suunnitelmissa oli Lapuan mätsärit, mutta tyypillisesti en saanu kyytiä, joten vietettiin huippuaktiivinen kotipäivä - toisinsanoen vahtasin seitsemän tuntia tietokonetta ja televisiota, ja Lara nukku sen ajan mun vieressä. Tänään tuli se kunnollinen ensilumi, jonka kunniaksi käytiin vähän kuvailemassa, mutta mun salamankäyttö on niin alkeellista, ettei otoksissa oo mitään kehumista. Viideltä ois ollu rallytokoreenit, mutta muistin ne tietysti pari tuntia myöhässä... Jotenkin vaikeaa muistaa, että sunnuntaina olis jotakin menoa! :(

Jyväskylä KV 20.11

Kauan odotettu Jyväskylä KV! :) Meidän aamu alko puoli kuuden maissa, ja seittemän jälkeen lähdettiin ajelemaan Jyväskylää kohti Elli seurana. Ei oltu päästy kun matkan puoleenväliin, kun sain ensimmäisen paniikinaiheen: numerolappu jäi kotiin! Onneksi sain näyttelypaikalta uuden, ja matkat sun muu suju muutenkin täysin ongelmitta. Shelttejä oli ilmotettu 55, joista 34:stä nartusta 16 oli avoimessa. Sheltit tuomaroi saksalainen Heiko Wagner. En oo ollenkaan varma Laran juoksuista, joten pidin sen suosiolla vähän kauempana kehästä. Urokset ei kuitenkaan ollu kiinnostunu siitä tavallista enemmän, eikä se mitään tiputellu - mitä ny kuolas hirveesti... Ja turkki on aika kauhees kunnos; vaikka kyllähän se kauheesti kiiltää, se vähä mitä sitä on. Odotteluajan Lara vaan iskuskeli ja makoili meidän jaloissa kun seurattiin kehää, ja kyllästyny haukkuminenkin alko vasta, kun turkin puunaamisen jälkeen piti vielä odotella hetki, ennen kuin päästiin kehään. Tosi kivasti siis käyttäyty kaikenkaikkiaan.

Kun kaikki avoimen luokan nartut meni aluksi kehään, ei tuomari juoksuttanu meitä, koirat vaan seiso hetken ja heti otettiin ensimmäinen pöydälle. Heiko Wagner oli muutenkin aika nopea, mutta perusteellinen. Jako tosi paljon ERI:ä, enkä nähny mitään EH:ta huonompaa. Piti siis aika löysää linjaa. Tosi mukava tuomari kuitenkin, käsitteli koiria nätisti ja höpötteli niille. Lara seiso pöydällä ihan nätisti, mutta nojas hieman taaksepäin kun hampaita katsottiin - ei kuitenkaan niinkään paljoa, että mun ois pitäny pidellä sitä. Juostiin ympäri ja edestakasin, ja Lara liikku kyllä ihan hyvällä asekeleella, muttei jotenkin kantanu itteään niin hyvin kun yleensä (paitsi häntää...). Jakso seistäkkin ihan hyvin, ja saatiin odotusten mukasesti EH :)

"3,5-vuotias, hyvä koko. Korvat voisivat olla lähempänä toisiaan. Oikeanlaiset silmät. Oikeanlainen niska, hyvä rintakehä. Etukulmaukset hyvät, takakulmaukset sopivat. Oikeanlainen ylälinja. Todella löysät etuliikkeet."
AVO-EH - rodunomainen lähestyttäessä

Ei katottu narttuja loppuun, vaan suunnattiin yllättäen lappalaiskehälle, jonka tuomaroi Juha Putkonen. Seurattiin urokset loppuun ja nähtiin Iineksen kasvattajaakin, jonka jälkeen vaan käveltiin hallissa ja kierrettiin kojut läpi. Sisänäyttelyt on kuitenkin niin hyvää harjotusta, että pitää ottaa tilanteesta kaikki irti, ja ohan siellä niin ihana tunnelmakin :) Laralla ei oo ollukkaan possua vähään aikaan, joten ostin sille ällöttävänihanan pinkin kimaltelevan pehmopossun joka vinku, ja löysin myöhemmin sen selässä olleen tarran alta reiän...
Käytiin vielä tsekkaamassa shelttien roppikehä, ja käveltiin sitten jäätävässä pikkupakkasessa kävelysillan yli, ja niin kolmen tunnin kotimatka alko.

Kotiin päästiin vähän ennen viittä, kun rallytokoreenit alko sopivasti viideltä. Ei siis muuta kun vähän lämpimämpää vaatetta päälle, ja Ellin ja Rykän kanssa koululle. 

Aattelin, ettei Lara välttämättä jaksa kauheesti tehä, mutta päinvastoin: koira ol iaivan innoissaan ja toimi paremmin kun pitkään aikaan! Koirakkoja oli viisi, ja koska kyseessä oli alokasryhmä, kaikki kyltit oli meille tuttuja. Mentiin rallytokorata pari kertaa läpi, harjoteltiin hyppyä ja sitten vaan tokoiltiin loppuaika ja reenattiin kumartamista. Lara pysy mulla koko ajan vapaana eikä välittäny muista koirista ollenkaan. Seuruussa kontakti pysy tosi hyvin eikä rakoillu niinkun yleensä, vaikka loppua kohden Lara alko pitää muhun hiukan hajurakoa. Luoksarissa ja jättävissä ei ollu mitään ongelmaa, ja paikallamakuussa astuin Laran yli, kiersin sen takaa ja juoksin, muttei noussu, eli tostakin on tullu jo aika varma :) Loppuun otettiin vielä pari ohitusharjotusta.

Näyttelyvuosi on siis pulkassa, ja julkasen alkuvuodesta ens vuoden kalenterin. Meillä on tänävuonna vielä parit-kolmet mätsärit ja epikset, mutta pitää vähän juoksujen mukaan kattella (tai arvailla) mennäänkö mihinkään.

Nurmon mätsärit ja kadonneiden koirien metsästys

Lauantaina mentiin Nurmon mätsäreihin, ja joukkoon lähtivät Elli Iineksen kanssa sekä Jenni :) Porukkaa oli aikalailla sopivasti, kehät hyvänkokoset ja sisällä myytiin kaikenlaista syömistä, tavaraa ja arpoja. Sääkin oli ihan hyvä, jos ois vaan ollu vielä lapaset joukossa... Lara oli normaalini tapaansa aika ADHD-tapaus, hyvä että kiinnosti. Varmaan juoksut tulossa...

Pieniä koiria oli 15, ja meidän parina oli nuorenoloinen, siro sheltti. Tuomari käpälöi koirat maassa, eikä Lara enää edes väistäny käsittelyä, ja anto kattoa hampaatkin normaalisti. Liikkeessä Lara tietysti kanto ja heilutti häntää, mutta oon niin pirun laiska ton homman kanssa että antaa olla... Kauniilla esiintymisellä punanen nauha tuli Laralle.

Nauhakehässä Lara esiinty tosi hienosti, ja kun osa koirakoista oli kätelty pois ja kolmas ja neljäs sija jaettu, juostiin vielä pari kierrosta borderterrierin kanssa, ja Lara sijotettiin toiseksi, eli lopputuloksena PUN2 :) Palkinnoksi saatiin pokaali, ruusuke, ruokasäkki, makupaloja, huomiovalo pantaan, ravintolisä ja hiirimatto. Iines esiinty myös kivasti ja oli SIN.

Sunnuntaina oli hyvä sää, ja isänpäivän kunniaksi käveltiin Laran kanssa Ellille ja vietettiin siellä melkein koko päivä. Rykä ja Iines oli karannu ja ollu aamusta asti hukas, joten lähdettiin ettimään niitä ensin kävellen ja huudellen, ja kun tulosta ei tullu, laitoin Laran sisälle kissoja kiusaamaan, otettiin pv ja päästeltiin sillä kakspäällä hiekkateitä pitkin. Tuloksetta. Pitäs kai olla tyytyväänen ettei pv sammunu keskelle korpea... Loppujenlopuksi koirat oli menny monta kilometriä aivan toiseen suuntaan, ja käyny meidänkin pihas - mummo oli ollu yksin kotona ja vähän ihmetelly.. Illalla Elli sitten löys ne harhailemasta maantieltä. Meillä ois ollu rallytokoreenit, mutta luulin kokoajan että ne olis kuudelta, ja huomasin liian myöhään, että ne olikin jo viideltä! Tälläkään viikolla ei päästä kun on Jyväskylä, mutta parin viikon päästä sitten ehkä :)

Tänään tehtiin pikavisiitti agilitykentälle. Kontaktiesteet oli jääs, mikä sekotti mun suunnitelmia, joten  rakentelin simppelin hypärin. Kun suunnittelen ratoja, laitan lähestymiset aina epäloogisemmalle puolelle esteitä, että helpoltakin näyttävään rataan saa vähän haastetta ja koira joutuu kiertämään siivekkeitä. Alku aika selkeä, 4-5-6-esteiden aikana seisoin koko ajan samalla kohtaa kun koira haki ite niin hyvin ja kun se oli kutos-putkessa, valssasin putken vasemmalle puolelle, mistä koira oli helppo ohjata seiskalle oikealta puolelta. Kun mietin ton ohjaamista, se vaikutti aika hankalalta, mutta Lara meni sen niinku unelma, tajus radan muakin paremmin ja vauhtiakin riitti! Homma oli siis ohi parilla toistolla ja loppuun reenattiin vähän keppejä. Niissä on jo vauhtia ja innostusta, mutta tolla harjottelulla mun ois pitäny saada käsiliikkeet jo häivytettyä pois. Laiskuus vaan sattuu olemaan vallitseva mielentila!

Kun keräsin esteitä pois, Laralla oli vieläki reenifiilis päällä, ja loikki esteitä itekseen... Meillä on yhdet epikset kuussa seuraavan neljän kuukauden ajan, mutta ei voida reenata talvella, joten pitää kai mennä alkuvuoden epiksiin "kylmiltään"... Mikäs siinä. Tänään tosiaan tuli vähän lunta, jos tota nyt voi ensilumeksi sanoakkaan. Kumma kyllä, viime-vuonna lumi oli maas jo lokakuun puolesvälis, mutta meidän reenaamisen kannalta näin on paljon parempi :)

Lara syö nykyään noista mätsäreistä voitettuja pienten koirien Specific-nappuloita, sekä Cardiguard-ravintolisää, jossa on mm. paljon omega3- ja muitakin hyödyllisiä rasvoja. Lisäksi päivittäin naudan jauhelihaa ja/tai milloin mitäkin koiranmakkaraa, sillointällöin riisiä ja kerran viikossa kananmunan valkuaiset. En oo löytäny mistään mielipiteitä tosta Specific-ruuasta, suositteletteko?
Mätsärikuvat © Jenni

Vähän erilainen kuvaussessio ja sokkoagilityä

Tarvittin hyvää pystykuvaa suomenhevosesta, eikä koneelta löytynyt, joten pakkasin koiran ja kameran ja polkastiin naapuritilalle parin kilsan päähän. Iteasiassa käytiin siellä eilenkin, mutta oli niin harmaata ettei kuvista oikeen tullu mitään. Tuollahan on tällähetkellä siis sellaiset 15-20 suomenhevosta kaikissa väreissä, sekä navetallinen lehmiä ja muutama maremmano - ei kuvauskohteiden ainakaan luulisi loppuvan!

Aattelin, että käväsen vaan nopiaa räpsäsemässä pari kuvaa, mutta Teea olikin kotona ja ehdotti, että otettaisiin pari hevosta pihaan kuvattaviksi. No, mikäs siinä. Otettiin pihatosta sitten 3-vuotias oripoika (en muista nimeä, sanottakoon Väkitukku), ja hiukan epäilytti, miten se suhtautuisi viereisessä tarhassa laiduntavaan Ihme-oriin. No, Väkitukku käyttäyty ihan hyvin, ja parin kuvan jälkeen vaihdettiin toiseen hevoseen. Kun otettiin Sädettä pihatosta, Väkitukku kuitenkin livisti aidanraosta, ja sen perässä pari tammaa. Ei muuta kun napattiin tammat pihattoon, kamera talliin turvaan ja metsästämään oria, joka oli (yllätysyllätys) mennyt heti ensimmäiseksi Ihmeen aidan taakse. Orit pörhistelivät hetken, kunnes Väkitukku ylitti ojan ja meni sähkölangasta läpi. Molemmat orit on onneksi niin nuoria, etteivät kunnolla edes tapelleet, lähinnä nuuhkivat ja potkivat toisiaan ja kiersivät tarhassa pyörivän tamman ympärillä. Siinä sitten Teean kanssa katseltiin ja tuumattiin, että annetaan tilanteen vähän rauhoittua, ja hetken empimisen jälkeen hain kameran tallista, kuviahan mä olin tullu ottamaan. Kunnon tappelukuvia en saanu, kun oli väärä putki, mutta kai sieltä joku ihan hauska räpsy tuli. Kun orit hiukan rauhottu, Teea nappas Väkitukun ja mä kiikutin sen takas pihattoon. Teea tuumas vaan, että no, noihan vois laittaa saman tarhaankin kun niin nätisti leikkivät, olis ainakin oreilla tekemistä... :D Hämärä tuli äkkiä, mutta siinä kuitenkin niitä enemmän tai vähemmän tarkkoja räpsyjä:

 

 

   

     

  

Illalla mentiin Ellin ja Iineksen kanssa agilitykentälle. Oli tietysti tullu jo pimeää, mutta onneksi kentällä on valot! Vai? No, eihän me saatu niitä pelaamaan, kun sähköt on vissiin katkastu, joten reenattiin kuun ja vieressä olevien tehdasalueiden lamppujen valossa. Oli siis aika hämärää, enkä voinu toteuttaa mun alunperin suunnittelemia ratoja, mutta valoa oli tarpeeksi että nähtiin ohjata, juosta ja koota vähän yksinkertasemmat radat. Laralla oli hirveästi virtaa, ja koirat tuli vapaina ihan hyvin toimeen keskenään, mitä Iines nyt vähän kurmootti Laraa kun silmä vältti...

 

Ensimmäinen rata oli aika helppo ja yksinkertanen. Ainoana ongelmana oli lähestyminen kakkoselta kolmoselle; koitin kaikkia mun järkeen käyviä ohjaustekniikoita, mutta joka kerralla Lara joko hyppäs nelosen tai pyörähti kolmosen edessä ja hyppäs sen vinoon. Sitten kokeilin tekniikkaa, jota en uskonut Laran tajuavan ollenkaan, mutta se toimi heti! Eli seisoin kakkosen ja kolmosen välissä rintamasuunta neloselle, ja koiran tullessa alas kakkoselta otin sen hallintaan ääniavuilla ja ohjasin kolmoselle, josta taas hallintaan taputuksella ja neloselle - pyörin siis kokoajan samassa kohdassa. Loppurata olikin ihan perussettiä, lähinnä puomihullun kanssa on harjoteltava tota kutoselle menemistä, ettei mene puomille, mikä sujui jo täysin ongelmitta.

 

Kun ratoja nyt jälkeenpäin kattoo, ne on hyvin samanlaisia, ei kai inspiraatio oikeen iskeny... Alotin siis ykkösen vasemmalta puolelta, josta piti leikata toiselle puolelle koiran hypätessä kakkosta ja "työntää" se kolmoselle ja neloselle. Kepeillä on jo aika hyvin vauhtia, ja häivytän pikkuhiljaa käsiliikkeitä pois, mutta palkkasin edelleen keppien jälkeen. Siitä vaan koira putkeen, lähetys seiskalle ja takaleikkaus, ja loppurata juoksemalla. Oli toisaalta ihan mukavaa mennä näin helppoja ratoja, kun alkaa reenaaminen muutenkin vähentyä säiden ja valon takia, vielä on 17.12 epikset eli siihen asti koitetaan ainakin reenata :)

Mätsäreissä Alajärvellä

Lauantaina oltiin siis Alajärvellä mätsäreissä. Mätsärit järjestettiin sisätiloissa, Kurejoen nuorisoseuralla, käytössä oli kaksi kehää ja porukkaa ihan liikaa tiloihin verrattuna. Pienten kehässä arvosteltiin ensin pennut, joten käytiin Laran kanssa kävelemässä ja otettiin ulkona seuruuta, jättävät liikkeet ja kaukot. Sitten vaan odoteltiin tunti. Ja siihen perään toinen. Lara käyttäyty yllättävän hyvin, ei edes haukkunu, niinku yleensä tylsistyessään. Ja mikäs siinä odotellessa, kun oli juttuseuraa, muita koiria ja tuttujakin näki!

Kolmen tunnin odottelun jälkeen päästiin kehään, ja parina oli iloinen griffoni. Laraa ei ton odottelun jälkeen enää jaksanu koko touhu kauheesti kiinnostaa, ja se esiinty tosi väsyneesti; teki kaiken niinkun pitikin ja seiso keskittyneesti, mutta sillä ei ollu intoa ja reippautta. Lattiaan oli yritetty laittaa matot, mutta lähinnä koirat juoksi pressulla, mitä Lara moitti, eikä askel siksi ollu kovin hyvä. Tuomari otti griffonin pöydälle, ja tuli sitten tutkimaan Laran maahan. Aattelin, että kai se ottaa senkin pöydälle, muttei edes kysyny miten mä haluan, vaan katto koiran maassa. Iha jees. Lara ei juuri väistäny tuomaria, kääns vaan vähä päätään pois kun tuomari katto hampaita, ja oli tuomarin sanojen mukaan "lamaantunut". Kumman hyvin silti kesti, vielä kun sitä shelttiä ei yleensä katota maassa vaan pöydällä... Liikuttiin vielä vähän, jonka jälkeen laitettiin koirat vielä seisomaan. Tuomari sano Larasta, että se esiinty hyvin ja oli nätti koira, mutta kovin vaisu, ja griffonilta ei voitu katsoa hampaita koska se oli aggressiivinen, mutta se oli terhakampi ja reippaampi, mistä hyvästä se sai punaisen ja Lara sinisen. Siis mitä? Mulle on sinänsä aivan sama minkä värinen se nauha on, mutta perustelut meni musta hieman puihin.

Pian päästiin sinisten kilpailukehään, jossa juostiin, seisottiin ja juostiin vielä hieman. Lara ei häiriintyny ympäristöstä ollenkaan vaan seiso nätisti ja tuijotti mua väsyneellä koiranpentuilmeellä korvat luimussa, onnistuen kuitenkin näyttämään edes jotenkuten edustavalta. Loppujenlopuksi Lara sijoitettiin kolmanneksi, ja siniset voitti hienosti esiintyvä bichon. Voitettiin ruusuke ja kaikennäköstä tilpehööriä, mm. raastin, taulu, rouhetikkuja ja kammat sekä koiralle että omistajalle. No, saipahan koira edes näyttelyharjotusta :)

Sunnuntaina käytiin kaverin luona Teuvalla, ja Larakin pääsi joukkoon. Tuollahan oli kaksi koiraa, kaksi kilpikonnaa ja niin paljon kissoja ettei sormet riittäny laskemaan, eli Laralle ihan hyvää siedätyshoitoa. Toisesta koirasta Lara ei juuri välittäny, ja toinen pelkäs Laraa - joskus niinkin päin! Kissoja se vähän vierasti, mutta oli silti kiinnostunu lukuisista lattialla möyrivistä pennuista. Kilpikonnille Lara aluksi haukku, mutta tais hiukan säikähtää kun ne tuli lähemmäs... Käytiin kävelyllä ja annoin elukoiden kiusata Laraa, ja tohon reissuunhan sisälty se parin tunnin ajomatka per suunta.

Normal Activity

Eilen käytiin reenaamassa kentällä pitkästä aikaa itsenäisesti. Ohjatut loppu jo kuukausi sitten, minkä jälkeen ollaan vaan käyty pari kertaa epiksissä ja that's it. Sain tiistaina ladattua koneelle Agility Bluesin demon, ja pakkohan sitä oli heti kokeilla...

       

Rataa kootessani se näytti aika hämärältä, mutta osottautu käytännössä yllättävän helpoksi. Homman jujuna oli päädyssä olevien aitojen tulosuunnat; puomilta tullessa piti ottaa koira hallintaan ja kierrättää se kolmoselle. Koiran hypätessä nelosta piti ite valssata vitoselle ja kierrättää koira yli. Sitten vaan normaalisti kepit, takaleikkaus A:lla ja loppurata meni juoksemalla. Mentiin rata aluksi pätkissä, ja Laralla oli hirveästi vauhtia, ehkä liikaakin; puomilla se ryntäs niin että kompastu ja oli vähällä pudota, mutta tuli kontaktit silti puhtaasti. Kolmosen lähestyminen piti toistaa pari kertaa että tajusin ite miten ohjaan sen, ja keppien jälkeen palkkasin, koska ne on vielä pahasti työn alla ja näytän välit vieläkin... Kolmosta lukuunottamatta kaikki meni kuitenkin just nappiin. Otettiin sitten koko rata, ja meni täysin puhtaasti heti ensimmäisellä yrittämällä. Ite sähläsin vähän takaleikkauksella, mutta Lara haki esteet loistavasti, enkä oo nähny sillä aikoihin noin paljon intoa!

Kun rata meni heti puhtaasti, annoin riittää ja harjoteltiin vielä välistävetoja. Pienen leikkitauon jälkeen isä tuli paikalle kameran kanssa, joten saatiin rampata vielä puomia ja vahvistaa keppejä.. 

Vieraita pohjoisesta

Perjantaina Iina ja Rodi tulivat meille viikonlopuksi, kun lauantaina oli Seinäjoen KV. Lara oli Rodille sairaalloisen mustasukkanen varsinkin musta ja leluistaan, ja oli sekoamaisillaan, kun Rodi pääs nukkumaan yöt vinttiin, mikä on Laralta tiukasti kielletty... Mustasukkaisuus ilmeni näykkimisenä, hampaiden näyttelynä ja alituisena haukkumisena, mutta vaikka Lara kuinka esitti paheksuvansa Rodia, se seurasi sitä joka paikkaan ja oli onnessaan kun Rodi tuli aamulla katsomaan sitä. Perjantaina koirat oli vaan meillä porukoiden kanssa, kun oltiin Iinan kanssa tallilla ja käytiin nuortenillassa keräämässä riparimerkinnät. Illalla tehtiin vielä pieni lenkki, pestiin koirat ja siistittiin Rodi KVtä varten.

Lauantaina lähdettiin aamulla Seinäjokea kohti. Koikkereita oli ilmotettu 17, ja ne tuomaroi Markku Mähönen. Laraa en ilmottanu ollenkaan - pieni halli ja ruotsalainen tuomari kun ei oikein nappaa... Rodi esiintyi nätisti, antoi tuomarin käpälöidä pöydällä ja liikkuikin hyvin, muttei antanut mitata - kuten ei yksikään kolmesta avoimen luokan uroksesta - ja sai hyvän arvostelun ja EHn - aivan kuin kaikki muutkin avoimen luokan urokset. Markku Mähönen osottautui tosi mukavaksi ja sopivan tarkaksi tuomariksi ja käsitteli koiria hyvin ja rauhallisesti, mutta kyllä huomasi, että arvosteli koikkereita ensimmäistä kertaa; vaikka koirissa oli paljon eroja, lähes kaikki saivat EHn, lukuunottamatta valioita, joille Mähönen antoi lähes kaikille turvallisesti ERIn. Kehän jälkeen kävin ostamassa ohuen, kultaisen Jokke-merkkisen snaken ja siihen ohuen, valkoisen puolikuristavan sekä lakuja. Mulla oli kamera joukossa, mutta en kuvannu paljoa, enkä ehtinyt käydä shelttikehälläkään, kun piti jo lähteä. Nähtiin mm. Rodin siskopuoli ja muitakin tuttuja :) Näyttelyiden jälkeen kierreltiin vielä hieman Seinäjoen keskustassa.

 

Kun päästiin takaisin Kauhavalle, oltiin niin väsyneitä ettei jaksettu tehdä kunnon lenkkiä, mutta kierreltiin vähän peltoja ja koirat saivat juosta. Illalla vielä tokoiltiin pimeällä pihalla, ja molemmat koirat menivät mielettömän hienosti! Paikallaolossa Lara pysyi nousematta jo sen 2min Rodista huolimatta. Pitää vielä vähentää käskyjä ja pidentää välimatkaa, niin kyllä se siitä :) Myös jättävät liikkeet, luoksetulot ja hypyt menivät nappiin molemmilla, ja otettiin myös luoksepäästävyys, mikä on tuottanut meillä ongelmia. Laralle teki hyvää reenata Rodin läsnäollessa, ja kontaktiakin otti yllättävän hyvin :)

Lara on ollu tämän päivän aivan poikki ja lähinnä nukkunu, mutta jaksoi kyllä pitää hirveän konsertin kun vieraat lähtivät... Meillä on nyt neljänä seuraavana viikonloppuna kolmet mätsärit ja Jyväskylä KV, Laran turkkia odotellessa! Loppuun vielä vähän viikonlopun kuvasatoa:

   

  

 

Kiinnostuksen kivivyöry

Mä vietin syysloman maanantaista perjantaihin Itävallassa, Wienissä, ja Lara oli sen ajan Turussa isoveljen kanssa. Junassa se oli kuulemma mennyt mukavasti, mutta ei ollut oikein viihtynyt kaupungissa ja oli ollut koirapuistossa todella arka. Sai se kuitenkin uuden pallovetolelun, joka on ollu tosi tykätty :) Oon sinänsä aika yllättyny, ettei se lihonu Turussa ollenkaan, eli ei oo ollu sisällä kaikenaikaa. Kun tultiin kotiin, koira oli onnesta soikeana, sai hepulin ja päästi ilopisutkin...

Olin koko viikonlopun poissa kotoa, ja Lara kävi Lapualla kattomassa nuorta ja arkaa, ennestään tuttua shelttityttöä Sofia :) Muuten se onkin tainnu viettää varsin tylsää kotikoiran elämää.

Ellillä oli Atrialta saatuja hirvenluita, ja yks riitti Larallekkin. Toin sen sille eilen, eikä verinen ja lihaisa luu saanu kovin kiinnostunutta vastaanottoa, joten jätin sen pihalle yöksi paranemaan, ja annoin sen Laralle uudestaan tänään. Aluksi koira meni haistelemaan sitä innoissaan, ja ois selvästi halunnu käydä syömään, mutta otti muhun vaan kontaktia ja näytti aivan kärsivän. Annoin sille luvan syödä ja koitin innostaa sitä luusta, mutta se vaan istu ja tapitti mua. Istuin sitten siinä hetken vaan odottamassa, ja koirahan tuli häntä heiluen korvat luimussa nuolemaan mun naamaa! No, koska johtaja syö ensin, käskin sen maahan ja esitin muka syöväni luuta - ja johan kiinnostus heräs! Kun annoin sille luvan, se haisteli luuta ja kehuin sitä kauheena kun se otti palan rustoa. Ei menny kauaakaan kun se jo repi luuta aivan onnessaan.. :)

Täysin normaalia, mutta olin jotenkin tosi ylpee ja ilonen että koira söi luuta. Mikä taas ei oo niin normaalia. Hain kameran, ja kun tulin takas, mun piti tehdä sama rituaali uudestaan, ennenkun koira tajus että luu on sen ja se saa syödä. Yleensä koiralle heitetään luu ja se syö sen, mutta mun piti suunnilleen laittaa Lara syömään sitä, ja sitten oisinkin voinu kattella sen syömistä vaikka loppupäivän. Hassua, nappasin 30 ruutua luuta syövästä koirasta... Ylpeenä selitin sitten veljelleni, että Lara syö luuta, ja sain kuulla että se meni aamulla heti ensimmäiseksi ulos päästyään syömään sitä aivan tottuneesti. En kai mä noin ankara emäntä oo, että heti ku oon paikalla, pitää noin käyttäytyä? No, sinänsä hyvä, että koira ainakin kunnioittaa mua ja pitää mua johtajanaan..? Ja jos joku osaa ton paremmin selittää nii saa kertoa :)

Illemmalla juostiin muutaman kilometrin lenkki, ja reenattiin jättävät liikkeet ja noutoa mustekalapehmolelulla (se osaa tuoda sen!!! :O). Autossa se neljäsosa hirvenluusta tulikin sitte takapenkille... :) Ja miten tästä aiheesta pystyy kirjottamaankin näin pitkästi? Ja loppuun vielä ne herkulliset kuvat!

Vauhdikas viikonloppu

08.10 Match Show Kannus
Lauantaina lähdettiin puolentoista tunnin ajomatkalle Kannukseen, pitkästä aikaa mätsäreihin. Mätsärit järjestettiin Kannuksen viihtyisässä Dogness-hallissa, joka ei vaikuttanu ollenkaan koulutushallilta: seinillä oli patterit ja ikkunat, ja kengät jätettiin ulko-ovelle. Pienten kehässä arvosteltiin ensin pennut, joten käytiin kävelemässä ulkona ja istuttiin reilun tunnin verran hallissa seuraamassa kehää. Aluksi Lara arasteli tilaa ja muita koiria, mutta kun se oli tunnin nukkunu, se oli jo niinkun kotonaan, ja ennen pienten koirien arvostelun alkamista tokoiltiin vähän. Tosi hyvää harjotusta Jyväskylää varten! :)

Pieniä koiria oli 21, ja oltiin viimesiä, joten mentiin kehään kolmestaan kahden muun koirakon kanssa. Lara liikku tosi rennosti ja seiso kärsivällisesti, eikä välittäny tuomarista mitään pöydällä. Tuomari oli jo ennestään tuttu, ja Lara anto kattoa hampaat ja kopeloida ongelmitta. Kaikki koirat esiintyivät hienosti, ja loppujenlopuksi yksi koirista sai sinisen nauhan ja Lara ja toinen koirista punaisen. Odoteltiin kehän laidalla, että sinisten kehä loppui, ja päästiin punaisten kilpailukehään. Lara liikkui taas hienosti ja seisoi yllättävän maltillisesti, kun tuomari pudotti koiria kehästä yksi kerrallaan. Ravattiin vielä pari kierrosta, ja hetken mietinnän jälkeen Lara sijoitettiin ensimmäiseksi :) Palkintona pokaali, ruusuke, meduusapehmolelu, vetolelu, kaulapanta ja namipussi.

Kun mentiin BIS-kehään, Lara oli jo aika tympääntynyt odotteluun ja kehässä ravaamiseen. Sen huomas sen esiintymisestä; se ravas vähän temmottomasti ja seisoessa vilkuili ympärilleen ja selvästi häiriinty takana olevista koirista. Lara esiinty kuitenkin paremmin kun olin ajatellu, ja se sijotettiin mulle täysin yllätyksenä toiseksi! :) Tuloksena siis PUN1 BIS2, ja tosta BIS-sijotuksesta saatiin palkinnoksi pokaali, ruusuke, 15kg ruokasäkki, vetolelu, Kotipizzan lahjakortti ja kynttilä.

Oon kyllä tosi tyytyväinen Laraan ja sen esiintymiseen. Mätsäritkin oli tosi hyvin järjestetty ja hyvät tuomarit! :)

09.10 Agilityepikset Keuruu
Sunnuntaina lähdin siis heti kirkon jälkeen (riparimerkinnät, älkää kysykö...) Keuruulle, johon on meiltä parin tunnin ajomatka. Kyseessä siis luultavasti tän vuoden viimiset agilityepikset. Osallistuttiin kolmeen luokkaan, ja ensimmäisenä oli möllien möllit, eli superhelppo 11 esteen rata, jossa oli kolme putkea, pituus ja seitsemän aitaa. Lara irtos hypyille tosi hyvin ja haki hyvin ite, mutta oli alkukankeuden takia vähän hidas. Vedettiin kuitenkin nollarata ajalla 19.38s jolla voitettiin :) Meitä ei palkittu kun ollaan ennenkin kisattu, mutta väliäkö tolla.

Möllien viidentoista esteen radalla oli kaikki esteet paitsi keinu, pujottelu ja rengas. Lara alotti lupaavasti ja vauhtia oli paljon enemmän kun möllien mölliradalla, mutta lopussa meni mun kämmin takia putkeen väärästä päästä. Uusittiin ja taas meni muuten just nappiin ja puhtaasti, mutta karkas hypyltä puomille, kun se oli vaan niin paljon kiinnostavampi... Molemmilta mölliradoilta siis hylky, mutta muuten tosi kivasti.

Alunperin aattelin etten osallistuusi kilipaaleviin ollenkaan, mutta koiralla oli sen verran intoa että aattelin, että osallsitutaan nyt kun tänne asti tultiin. 18 esteen rata oli tottapuhuen tosi vaikea, mutta oikeastaan aikalailla samanlaista mitä ollaan reenattu kotikentälläkin. Kepit luonnollisesti hirvitti, ja samoin rengas, koska viime mölleissä Lara hyppäs sen väärästä kohtaa eikä kotikentällä oo mahdollisuutta sitä reenata. Lara osotti mun kaikki epäälykset kuitenkin vääriksi ja oli tosi nopea ja haki hyvin, vaikka mä vähän sähelsinkin. Renkaankin hyppäs oikein. Keppeihin sen kiinnostus ei kuitenkaan enää riittäny, varsinkaan, kun ne oli radan lopussa, ja ne menikin sitten ihan penkin alle, minkä jälkeen ohjasin sen epähuomiossa putken väärästä päästä.

Aattelin, ettei uusita kilpailevien rataa vaikka menis miten huonosti, mutta yllätysyllätys päätin uusia kumminkin. Homma kusi kuitenkin jo alotuksessa (kolmannella esteellä), kun Lara esitti vanhan bravuurinsa, eli pysähty puomin alastulokontaktille ja istahti siihen pällistelemään, kun koitin epätoivoosesti kutsua sitä. Vähän aikaa meniki siinä ku koitin saada sitä kiinni, ja lopulta istutin sen siihen mihin jäätiin ja jatkettiin rataa hylkäyksestä huolimatta. Taas Laralla oli hirveästi virtaa ja innostusta, ja loppurata mentiin puhtaasti - kepitkin jo melkein...

Nyt pidetään agilitytaukoa, ja aletaan reenaamaan keväällä kun lumet sulaa ja sitä mukaan sitten kiertämään epiksiäkin. Ellen siis saa aikaiseksi ilmottaa Lapuan tai Seinöjoen hallireeneihin... Mustasaaren mätsärit 22.10 taitaa jäädä meidän osalta väliin jos Laralla on silloin juoksut, eli loppuvuosi hiljaiseloa :)

Syyskuun summausta

Syyskuu oli ja meni, ja blogin kirjottaminen on näköjään jääny vähä vähemmälle. Ollaan kuitenkin tehty yhtä sun toista, ollaan käyty mm. agilitykisaharjotuksissa ja kahdissa agilityepiksissä. Lenkkeily ja reenaaminen on jääny vähän vähemmälle säiden ja koulun takia, mutta Lara on nähny paljon lappalaisia Rykää ja Iinestä, ja ohan niistä lenkkiseuraakin ollu! :) Meidän viimiset ohjatut agilityreenit oli 6.9, ja ollaan käyty sitten vaan vetämässä omia reenejä. Talveksi lopetetaan agility kokonaan, että ollaan Laran kanssa sitten keväällä molemmat skarppeja ja koiralla piisaa varmasti innostusta muutaman kuukauden tauon jälkeen. Mulla ois muutamia huvittavia agilityvideoitakin, jos osais siirtää ne koneelle... Joskus sitten.

04.09 Agilitykisaharjoitus Lapua
Tuona samaisena sunnuntaina ois ollu aamulla mätsärit sekä Halsualla että Vaasassa, ja miettimisen jälkeen jätin menemättä kumpiinkaan, ettei myöhästyttäisi tosta agilityhommasta - selityksen makua... Illalla mentiin kuitenkin tosiaan tuonne Lapualle agilitykisaharjoituksiin, eli epäviralliset harjoitukset, joissa laskettiin etemä, virhepisteet ja otettiin aika, mutta koiria ei sijoitettu. Yleensä meen agilitytapahtumiin yksin, koska Laralla on tosi vahva laumavietti, eikä se välttämättä keskity, jos paikalla on muita perheenjäseniä, mutta nyt uskaltauduin ottamaan äidin kuvaamaan.
Ilmotin Laran kahteen luokkaan, mölleihin ja kisaaviin. Mölleissä oli aika perus viidentoista esteen rata, jossa oli useita putkia ja aitoja sekä puomi ja A. Lara haki esteille tosi hyvin, kuunteli ja kulki sujuvasti ja tasaseen tahtiin, mutta vauhtia olis voinu olla enemmän. Tuloksena nollarata ajalla 39.77s ihanneajasta 60s ja etenemä oli 2,9m/s. Äidistä se ei välittäny yhtään, koska se seiso alusta asti samassa paikassa.
Kisaavien parinkymmenen esteen rata oli yllättävän haastava, siinä oli erilaisia takaleikkauksia ja valssauksia sekä kepit ja rengas. Lara kuunteli mua kuitenkin hienosti, selvittiin vaikeimmistakin kohdista hyvin ja kepitkin meni jo aika sulavasti. Ois tullu nollarata, mutta unohdin ite yhden aidan, jonka takia hylky ajalla 51.78s ihanneajasta 60s ja etenemä 2,55m/s. Oon kyllä tosi ylpee tosta koirasta, toinen kerta kun reenattiin vieraalla paikalla ja heti nolla, eikä äidistäkään välittäny yhtään :) Toi hylkykin tuli vaan omasta mokasta.

11.09 Agilityepikset Kauhajoki
Mistähän sitä alottas.
Kauhajoella oli paljon koirakkoja. Ilmotin Laran kahteen möllilähtöön, ja taas äiti oli mukana kuvaamassa, kun oli tuolla Lapuallakin menny niin hyvin. Tosiaan, äiti leiriyty radan ns. taakse, ja Laran keskittymisen kannalta on tärkeää, että se on täsmälleen samassa paikassa kokoajan, että koira tietää, ettei se lähde mihinkään (voin kuvitella miten typerältä toi kuulostaa, mutta son huomattu...), joten kävin ennen lähtöjä kysymässä toimitsijoilta, voiko äiti olla siellä, ja se oli kuulemma ok. Mutta kappas, just ennen lähtöjä tuomari tulikin sanomaan, että jos äiti vois siirtyä kauemmas radasta, ja siitä eteenpäin kaikki menikin päin persettä.
Radat oli tosi hyvin rakennettuja, niissä oli paljon esteitä ja erilaisia käännöksiä. Meille täysin uutena esteenä oli pöytä, enkä aluksi edes tienny sen ideaa.. :D Alotettiin rata tosi hyvin ja vauhdikkaasti, mutta putkelta Lara karkas äidin luo. Ei siinä mitään, vein takas ja jatkettiin. Pöydälläolo suju moitteettomasti, ja samoin käännökset, muttei päästy kovin pitkälle kun koira karkas taas äidin luo. Vein taas takasin ja jatkettiin taas niinkun mitään ei ois tapahtunutkaan. Loppumetreillä Lara karkas kuitenkin taas äidin luo. En oo kyllä koskaan nähny, että koira karkais kolmesti saman radan aikana, varsinkaan kun Lara keskittyy yleensä rataan niin hyvin. Mulla oli kieltämättä hermo kiriällä ja ois tehny mieli heittää hanskat tiskiin ja lähteä kotiin, mutta päätin jäädä.
Meillä oli toinenkin startti, ja rata oli taas tosi hyvin suunniteltu. Laralla oli lähdössä taas hyvin vauhtia, mutta kun se oli jo hoksannut, miten helppoa radalta karkaaminen oli, se karkasi senkin radan aikana kahdesti - ensin videokameralla kuvaavan tytön kameralaukkua haistelemaan ja toisella kerralla räksyttämään rataa seuraavalle miehelle. Vaikka näiden pikkupyrähdysten välillä koira tuntu olevan tosi innoissaan ja palas radalle aina yhdellä käskyllä, homma ei näköjään kiinnostanu pätkän vertaa. Raivostutti, että koko homma kusi vaan sen takia, ettei mulle heti sanottu, ettei äiti voinu kuvata  radan takana. Jos kyse ois ollu inhimillisistä virheistä tai siitä, ettei koira vaa ollu agilitytuulella, ei siinä mitää, mutta kun se johtu noin turhasta asiasta. Seuraavana päivänä oli pakko käydä reenaamassa samantyyppinen rata seuran kentällä, ja verettiinkin ehkä koko kuun parhaat reenit.
Tulipa sekin huomattua, etten käy kisoissa tai missään koiratapahtumissa porukoiden kanssa. Eihän tollekkaan voi jälkeenpäin muuta kun nauraa, yhtenä päivänä 5 radalta karkaamista... Näin meillä.

29.09 Agilityepikset Alajärvi
Sato vähän, kun suunnattiin viimetorstaina Alajärvelle Järviseudun kennelkerhon järjestämiin pieniin agilityepiksiin, joissa oli yhteensä 6 koiraa, eli yksi mini ja 5 mediä :) Kenttä oli säästä johtuen pehmeä ja märkä, ja kontaktiesteet liukkaita. Rata oli kivasti suunniteltu, siinä oli sopivasti haastetta. Radalla oli keinu, ja koska Lara ei oo koskaan mennyt sitä vieraalla paikalla, joten aattelin ohittaa sen kokonaan ja ottaa hylyn, mutta tuomari onneksi lupautu pitämään keinua kaikille halukkaille!
Laralla oli säätä ajatellen yllättävän paljon virtaa ja se meni radan oikeestaan täydellisesti - tai paremmin sanottuna juuri niinkun mä ohjasin. En ollu nimittäin rataan tutustuttaessa kovin tarkkana.. Aitasuoran lopussa oleva aita piti hypätä toiselta puolelta, ja olin lähdössä väärällä puolella, joten en saanu ohjattua sitä kunnolla jolloin koira ei saanu hyvää käännöstä ja tuli aidan ali. Kepit meni hyvin vauhdilla, mutta liukkaalla puomilla vauhtia oli vähän liikaa, jonka seurauksena Lara liukastu ja hyppäs alas. Lopuksi ohjasin vielä Laran putkeen väärästä päästä. Tuloksena siis 15vp ajalla 49.9s ihanneajasta 60s ja 2. sija! :)
Jäi tosi hyvä fiilis, koiralla oli vauhtia ja innostusta eikä se tehny virheitä, vaan kaikki virheet johtu mun ohjaamisesta. Palkinnoksi saatiin ruusuke.

Tänään 02.10 olin kaverini Ellin kanssa lappalaisten erkkarissa Jyväskylässä. Elli sai viikolla kepit, joten junnunartun Iineksen esittäminen jäi mun hommaksi. Mikäs siinä, kun kävin vähä harjottelemassa peräti yhden kerran ennen ite näyttelyitä... Junnunarttuja oli 17 ja ne tuomaroi Jussi Liimatainen. Aattelin, että kerran näyttelyissä käyneen Iineksen esittäminen ois ihan helppo juttu, olihan se saanu viime näyttelyistä ERI:n ja KP:n. Homma ei alkanu kumminkaan ihan odotusten mukasesti, kun adhd-ipana piti sananmukasesti työntää kehään. Vaikka homma ei kiinnostanu sitä pätkän vertaa, sain sen alkuhankaluuksien jälkeen liikkumaan ihan hyvin ja jopa seisomaan paikallaan, ja se anto tuomarin kattoa hampaatkin. Fiilis ei kuitenkaan ollu ihan katossa kun mulle ojennettiin VIHREÄ nauha. Se johtu kuitenkin siitä, että Iines oli tuomarin makuun liian pitkänomainen ja sillä oli ahtaat takaliikkeet, ja se omasi liikaa rodulle harvinaisia piirteitä kuten lisäkannukset takajaloissa ja liian vaaleat silmät ja nenän. Arvostelussa mainittiin kuitenkin, että "esiintyy ja esitetään erinomaisesti", joten ei toi mun osalta nyt ihan penkin alle kuitenkaan menny.

22.09 ois ollu Kokkolassa möllitoko, johon ei lähdetty, koska täällä oli aikamoinen myrsky. Jälkeenpäin vähä harmittaa, kun noita möllitokoja ei oo täälläpäin pahemmin ollu (paitsi seinäjoella 11.09, mutta agility vei). Ollaan harjoteltu kuitenkin ahkerasti kotona ja lappalaisia on ollu häiriönä, paikkamakuu pysyy vieraammallakin paikalla nyt 2min ja liikkeestä seisominen on hiontaa vaille hyvä, joten kohta meillä onkin kaikki liikkeet kunnossa :) Koitan päivittää blogia useammin ja lisätä myös kuvia!

Hyvää syksyä kaikille!