Radanpätkää vaihteeksi

Oon seurannut kennelkerhon foorumia aika laiskasti ja agilityreenien ilmottautumiset meni multa ohi (samoin kun alokasluokan tokonkin, ups), mutta onneksi Reetta laittoi mulle viime viikolla oikein sähköpostia, että oisinko kumminkin tulossa. Eikä tarvinnut kauaa miettiä! Tänään ohjelmassa oli siis Pasin reenit omalla kentällä. Paikalla oli meidän lisäksi viisi koirakkoa - kaksi bc:tä, kaksi australianterrieriä ja Holsku.

Kummallista, miten kolmesta simppelistä radanpätkästä saa aikaan noinkin haastavan ja hyvän kaksituntisen! Aloitettiin ihan peruskahdeksikolla, jonka päätin ohjata niin, että lähdin ennen aata oikealta puolelta, työnsin koiran kolmoselle ja valssasin ennen nelosta. Toki tossa olisi ollut erinomainen pätkä harjotella leikkauksia, mutta päätin jättää ne tällä kertaa pois.

Ensimmäinen yritys ei olisi voinut näyttää järkyttävämmältä: Lara oli ihan kujalla, sillä ei ollut yhtään vauhtia, se jäi aan päälle vain katselemaan maisemia ja meinasi poistua kolmosaidan jälkeen koko radalta. Ihan vaan siksi, että mun ohjauksessa kaikki oli niin väärin. Oon aina kiinnittänyt huomiota siihen, että ohjaan koiraa nimenomaan eteenpäin enkä pidä kättä alhaalla maata kohti, joten mulle tulikin yllätyksenä, että ohjasin koiraa juurikin käsi maassa ja huikin komennot ihan liian myöhään. Kai tollaset asiat vaan jää helposti huomioimatta, kun treenaa yksin. Toisella yrityksellä kiinnitin huomiota rintamasuuntaan ja käteen, ja Laraan tuli ihmeellisen paljon vauhtia jo vain siksi, että se tiesi koko ajan mihin oli menossa.  

Toinen pätkä mentiin ensin vihreillä numeroilla. Ei mitään kummallista, suoraa, putken jälkeen ensimmäinen aita jätettiin välistä ja takaaleikkaus ennen aata. Lara oli tosi vireä ja kuuliainen, ja kun toi meni heti putkeen, vaikeutettiin vähän ja mentiin mustalla numeroitu pätkä. Hidastin vauhtia aan jälkeen ja jo kolmosaidalla käänsin rintamasuunnan tiukasti vasemmalle ja kutsuin koiraa, hypyn jälkeen putkeen ja loppurata vasemmalta puolelta. Ensimmäisellä kerralla olin myöhässä ja toisella olin itekkin vähän turhan epävarma, mutta kolmas kerta toden sano! Tässäkin Laralla oli hyvä vauhti päällä, eikä se hidastanut enää kontakteilla ollenkaan. Kai tutulla ulkokentällä tekee vaan niin paljon mielummin kun Lapuan hallissa.

Loppuun otettiin vielä "jotain pientä hauskaa" eli tollanen mukava rallitteluympyrä. Ajattelin aluksi pysyä aan jälkeen ympyrän sisäpuolella ja ohjata Laran putkeen vain voimakkaalla ohjauksella, mutta päädyin harkinnan jälkeen valssiin. Parilla ensimmäisellä kerralla en ymmärtänyt kolmosaidan jälkeen kääntää rintamasuuntaa tarpeeksi, vaan ennemminkin kumarruin eteenpäin ja käytin ohjauksessa pelkkää kättä, mutta taas kolmas kerta onnistui, ja juostiin toi läpi pari onnistunutta kertaa. Koira oli ihan loistava!

Tuli huomattua, miten mukava on reenata kun paikalla on kouluttaja ja muitakin koirakoita. Kun oon reenannut itsenäisesti, oon toki oppinut erilaisia ohjauskuvioita ja -tapoja joita mulle ei oo opetettu (sylkkärit, takaakierrot jne) ja ollaan vahvistettu hyvin keppejä, vetoja ja valssauksia. Mutta eihän omaa ohjausta pysty ite näkemään, ja on muutenkin ihan eri asia reenata ohjatusti kuin yksin. Uskon, että Laran hitaus on johtunu osaksi siitä, ettei se oikeen viihdy tuolla hallissa, mutta myös siitä, että ollaan tehty aika hankalia ja toisinaan pitkiä ratoja, jotka on ehkä vieny vähän sen motivaatiota.

Oon äärettömän tyytyväinen tohon koiraan, ja pakko sanoa, että Pasin reenit oli paljon paremmat kuin yleensä. Me ei päästä ohjattuihin pariin viikkoon, kun mulla on ripari 5.-15.6, mutta loppukuusta taas! Pitää nyt keskittyä hauskoihin, pieniin juoksuratoihin, palkata useammin ja vahvistaa kontakteja.