Kesäkauden viimeinen valmennus

 

Ihan treeniblogiksi tääkin mennyt, jo kuudes agilitypostaus putkeen... Ja lisää tulossa! Toki tykkään treenipostauksista sekä lukijana että kirjottajana, mutta tykkäisin että ainakin omassa blogissa ois muutakin kun niitä iänikuisia ratapiirrustuksia. No on mulla näin alkuun vähän muutakin asiaa, ja sain tänään räpsästyä jopa pari kuvaakin (ehkä koko päivän ainoot kymmenen minuuttia kun ei satanu, ja keksin raahata koiran kuraseen peltoon, ja sillä säällä ja inspiraatiolla kuvien lopputuloksen voi vaan arvata).

Perjantaina meillä oli aika jännät paikat: saatiin nimittäin uusi perheenjäsen, kun Italialainen vaihto-oppilas Angela saapui meille vuodeksi! :) Perjantain aktiviteetit Laran osalta jäi pieneen metsälenkkiin, kun käväistiin poimimassa litran verran vadelmia, ja illemmalla se valvoi koko ajan touhujani kun leivoin vadelmapiirakan Angelan tulon kunniaksi. Lauantaina tehtiin metsälenkki että Angela näki vähän suomalaisia maisemia, ja loppupäivä meni Powerparkissa.

Eilen meillä oli aluevalmennus Teuvalla. Viime treenit jäi tosiaan kokonaan välistä kun katoin päivämäärät väärin, mutta nyt isä heitti meidät Teuvalle hyvissä ajoin ja ehdin tehdä Laran kanssa kunnon verryttelylenkin ennen treenien alkua. Siinä käveltiin auringossa kaikessa rauhassa, kun alkoikin sataa, ja kevyt sadekuuro muuttui ihan kunnon rankkasateeksi ja kävely hölkkäämiseksi. Tietenkään mulla ei ollut mukana sadetakkia tai edes sateenvarjoa, eikä se joukossa raahattu häkkikään paljoa auttanut kun kastui sateessa litimäräksi... Onneksi koululla oli kuitenkin katos, jossa pidettiin odotteluaika sadetta, ja jätin Laran sinne radan rakentamisen ja lämmittelyn ajaksi. Sade lakkasi onneksi aika pian, ja olinkin sitten tukahtua hupparissani, kun aurinko alkoi paistaa. Otettiin lämmittelyksi hippaa, erilaisia spurtteja sekä siksak- ja takaperinjuoksua, ja pistettiin tollanen rata pystyyn.

Maijun radoissa on aina vähän haastetta, ja tottakai, kun koirakoiden tasossa on eroa ja kaikille pitää olla jotakin miettimistä. Mutta suoraa pätkää tms tossa ei tosiaan oo paljoakaan, ja tällänen sunnuntaitreenaiija on välillä ihan kujalla :D Mutta ei siinä, pätkissä tehtiin, ensin tohon puomille asti. Kun hain Laran, se oikein puhkui energiaa kaiken odottamisen jälkeen, mutta epäilyksistä huolimatta keskittyi silti oikein hyvin. Otin aluksi lähdön niin, että olin rintamasuunta koiraa kohti putken suulla ja nakkasin koiran siitä putkeen, mutta vaihdettiin se pakkovalssiin niin saatiin siihen vähän pienempi kaari. Koira putkeen, juoksu kolmoselle ja nelonen niistolla, ja saatiinkin ihan huippuja pätkiä.

Seuraavaksi lähdettiin puomilta. Ensimmäinen ongelma tulikin ilmi heti kutosella, kun koira kyllä  kiersi hienosti takaa, mutta loikkasi pituuden samalla. Oltiin ensimmäinen suorittava medikoirakko, ja kun monen yrityksen jälkeen koira vieläkin hyppäsi pituuden tai vähintään puolet siitä, Maiju siirsi pituutta vähän kauemmas ja johan alkoi lyyti kirjottamaan. Välistävedot on aina onnistunu meillä varmasti, ja onnistu nytkin. Ohjaan ne kuitenkin vain siirtämällä kättä kauemmas ja lähemmäs itestäni, mikä voi kuulemma sekottaa koiraa muissa ohjaustilanteissa, joten ohjasin ne sitten vastakkaisella kädellä päällejuoksulla.

 

Odotellessa Lara ei pystynyt olemaan paikallaan, vaan se haukkui mustasukkaisena suorittaville koirakoille, ja jouduinkin tokoilemaan sen kanssa suurimmanosan odotusajasta. Suruu oli tosi reipasta ja kontakti pysy tiiviisti, mutta luoksari meni vähän höseltämiseksi ja perusasennot oli hirveen vinoja.

Kun kaikki koirakot olivat tehneet 7 minuutin pätkän, otettiin uusi rundi, missä alettiin tekemään pöydältä eteenpäin. Vaihdoin pöydällä vasemmalle puolelle ja tehtiin kymppiaita päällejuoksulla. Pituudella Lara irtosi tosi hyvin, mutta meinasi 15-aidan jälkeen mennä aina puomille. Parin toiston jälkeen sain sen putkeen, mutta meidän kohdalla takaaleikkaus ei oikein toiminut putken jälkeen, ja kun koira kerran irtosi, Maiju ehdottikin leijeröintiä (never heard), niin että lähettäisin koiran siis putkeen vasemmalta ja jäisin ite puomin toiselle puolelle. Ihan niin hyvin se ei kuitenkaan irronnut, ja vaikka Maiju olikin loppujenlopuksi puomin päässä namin kanssa, Laralla meni monta toistoa tajuta, että joku muukin voi palkata sen kun vaan mä... Monen monen toiston jälkeen saatiin sekin kuitenkin toimimaan hyvinkin!

Oon treeniin tosi tyytyväinen ja opin hirveesti uutta. Koiralla oli ihan räjähdysmäisesti energiaa ja kunnolla vauhtiakin, nyt kun ei ollut keppejäkään hidastamassa menoa! Yllättävää kyllä, Maiju kehu että liikun tosi hyvin, ja koira lukikin mun ohjaamista hirmuhyvin. Mun ohjaamisessa onkin nimenomaan se ongelma, etten tunne erilaisia ohjauskuvioita kovinkaan hyvin, kun en oo pahemmin treenaillut ohjatuissa, vaan oppinut lähinnä itsenäisesti treenaillessa. Esim. leijeröintiä ja pakkovalssia kokeiltiin vasta tänään ensimmäistä kertaa, ja niistot ja päällejuoksutkin on aika uusia juttuja mulle. Mutta kyllä me tästä pikkuhiljaa kehitytään parempaan suuntaan :)