Eilen mentiin PKS:n kisoihin Pietarsaareen. Päivä oli lämmin, asteet pysyivät koko ajan yli kahdessakymmenessä. Paikalle löydettiin kerrankin ongelmitta ja ajoissa. Kisattiin kahdella agilityradalla, jotka tuomaroi Johanna Nyberg.
Medikakkosia oli vain viisi, ja starttasimme ensimmäisinä. Meno loppui jo puomilla, kun Lara pysähtyi alastulon alussa ja sain taas tosissani innostaa ja huudella, ennen kuin koira lopulta kipitteli alas. Se meni vähän omissa maailmoissaan, ja varsinkin vitosaidan ja kymppiaidan jälkeen tuli läheltä piti -tilanteita, kun koira meinasi suorittaa itselleen mieluisempia esteitä omin päin. Ihan rauhassa toki, sillä ei ollut mitään kiirettä. Keinu tuli aika hitaasti mutta kuitenkin epäröimättä. 13-aidalla valssasin ja koitin lähettää Laraa putken toiseen päähän kun itse peitin toisen pään, mutta koira jäi vaan katsomaan mua ihmeissään. Miten se muka pääsisi putkeen kun mä seisoin edessä!? Se teki kaikkensa päästäkseen putkeen väärästä päästä, ja mun estelyistä huolimatta se pujahtikin sinne mun jalkojen välistä, joten hylkyhän meille tuli. Jälkeenpäin tajusin että 13-aidalla ois kannattanut tehdä niisto, että putkelle saisi hyvän linjan. Kepit Lara meni itsenäisesti ja niissä oli jo vähän yritystä, ja loppurata tehtiin ihan nätisti.
B-rata oli tosi mukava ja vähän ensimmäistä rataa helpompi. En halunnut ottaa keppien kanssa riskiä, joten pysyin koko alun oikealla puolella. Lara oli aika hidas ja teki kepit kävellen, mutta kuitenkin itsenäisesti. Puomi meni jo sujuvammin, mutta kymppiaidan hypättyään koira jatkoi juoksuaan aina radan reunalle asti, mistä se sitten palasi hetken ihmeteltyään takaisin. Loppupätkässä oli vähän miettimistä, mutta päätin tehdä taas helpoimman kautta ja valssata sekä 17- että 18-aidalla. Lara sai jo vähän vauhtia alleen ja olinkin yllättynyt miten hyvin kaikki sujui, kunnes jäin itse vähän 19-aidan eteen ja Lara kiersi sen. Tuli siis sekin rata hyllytettyä, mutta yliaikaa olisi tullut kuitenkin niin paljon, ettei sillä ollut sinänsä väliä. Tämä rata oli kuitenkin huomattavasti ensimmäistä parempi.
Kuuma päivä vaikutti varmasti Laran vireyteen, mutta noista virheistä ei voi muuta kun katsoa peiliin. Jos koira haahuilee vähän miten sattuu, sitä suuremmalla syyllä mun oman ohjauksen pitäisi olla mahdollisimman selkeää ja hyvin suunniteltua. Meno on ollut viimeiset pari viikkoa niin epämääristä että meinasin jättää ensi viikon Vaasan kisat kokonaan välistä, mutta tulinkin tänään toisiin ajatuksiin ja ilmoitin meidät kahdelle radalle sunnuntaille, nyt pitää skarpata!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti