torstai 26. tammikuuta 2012

We got nothing but time on our hands


Tänään mentiin taas omatoimitreeneihin Tiistenjoelle. Menin tälläkertaa yksin, ja unohdin puhelimen kotiin, mutta hallissa oli onneksi seinäkello. Edellisiltä treenaajilta oli jääny tollanen mukava juoksurata, joka otettiin sitten verkkojen jälkeen lämmittelyksi pari kertaa molempiin suuntiin. Tosta kuvasta puuttuu yks aita vitosputken jälkeen. Ihan suoraa juoksemista vaan, takaleikkaukset otin välillä kakkosputken jälkeen ja välillä ennen vitosputkea, ja mentiin ilman ääntä. Laralla oli kauheasti virtaa ja motivaatiota, ja se oli hirmunopea! Tosi kivasti, ja kontaktitkin oli ihan nättejä.

Lämmittelyjen jälkeen otettiin keppejä ja niiden lähestymistä eri kulmista, ja Lara haki kepeille jo hyvin. Oon häivyttäny kättä taas vähän kauemmas koirasta, muttei vaikuttanu suoritukseen ollenkaan. Vauhtiakin piisas :) Pujottelun jälkeen naksuteltiin vähän kontakteja puomilla ja A:lla. Lara on ottanut tavaksi hidastaa puomin alastulolla jo ennen kontaktialuetta, mutta sain siihen vähän lisäpotkua eikä juossut A:nkaan kontakteista läpi kertaakaan :) Kerrattiin sitten vielä sylkkärit ja poispäinkäännökset.

Toinen rata oli tollanen tosi kiva peruspätkä. Toi kuva on aika väärin; puomi ja A oli toisinpäin, renkaan tilalla oli muuri ja kaikki esteet oli paljon lähempänä toisiaan. Alussa välistäveto, vitosaidalla poispäinkäännös, 11-12 valssaus ja viimeisten keppien jälkeen tein takaaleikkauksen. Lara kävi vähän kierroksilla ja näytti hyppykepiltä kun loikki noita aitoja - aivan oikeinhan se meni, mutta ei millään tasolla hallitun näköstä. Kepit meni tosi kivasti, mutta seiskaputkelle mentäessä oli aika säätämistä, koska palkkasin keppien jälkeen joten vauhti loppu. Mitään ongelmia tossa ei ollu, ja parin toiston jälkeen se oli jo ihan mukiinmenevän näköstäkin, ainakin mun näkökulmasta...

Onnistuneeseen suoritukseen oli hyvä lopettaa, joten otettiin loppuun seuruupätkät, pari irtoamissuoraa ja pikaset venyttelyt. Sitten katoin seinäkelloa, ja järkytyksekseni se oli pysähtyny kakskyt yli neljään, kun sen olis pitänyt näyttää jotain seitsemää. Mun ajantaju oli ihan hukassa, ja tiesin vaan sen, että kyyti tulis vartin yli seitsemän - koska se sitten oliskaan, tai vielä myöhemmin, jos junat olis myöhässä, mikä ei olis vr:ltä mikään ihme. Pakattiin sitten kamat ja lähettiin muka reippaina kävelemään. Turha varmaan sanoakkaan, etten tiedä kauanko käveltiin, eikä varmaan kilometriä pidempään, mutta se tuntu tajuttoman pitkältä matkalta.

Tossa tilanteessa huomas, kuinka suuri merkitys ajalla on; olin puolitoista tuntia ilman kelloa ja meinasin seota, kun en tienny oliko se varttia vaille vai vartin yli. Jossakin vaiheessa Larakin tajus, ettei jäisellä tiellä armottomalla tuulella tarpominen oo pimeäs hauskaa, ja halus palata hallille. Kun tultiin vihdoin risteykseen, en tiennyt mihin suuntaan piti kääntyä joten käännyttiin takas. Sitten vihdoin päästiin hallille, ja seiskan treenaajat oli jo tullu, joten jäätiin pihalle odottamaan. En ois koskaan uskonu, että tutun auton näkeminen vois olla niin jotain niin helpottavaa! Ja kello oli tossa vaiheessa puoli 8, eli kyllä me joku tunti reenattiin ja puoli tuntia käveltiin :) Toi oli jotain niin järkyttävää, että taidan pitää puhelimen tästä lähtien mukana vähän tarkemmin...

2 kommenttia:

  1. Kivan haastavan näkösiä agipätkiä ootte tehny! Olis kiva nähdä joskus Laran menoa agiradalla vaikka videoltakin :) Onko teillä vielä virallisia kisoja suunnitelmissa?

    VastaaPoista
  2. Pitäis joku päivä kyllä saada aikaseks kuvata jotaki pätkiä videolle :)
    Ei me virallisiin vielä, nyt ollaan käyty vaan epävirallisis ja niissäkin lähinnä mölliluokis kun toi keinun harjotteleminen on vähä jääny.. Oon aatellu, että hyvä reenata vähä haastavampaa, nii on kisois helpompi kun kisataan kuitenkin niin helppoja luokkia :)

    VastaaPoista