Kisakuulumisia

En oo jaksanut kirjoitella taas aikoihin, pahoittelut siitä! Varsinkin toukokuun loppupuolella kelit olivat niin kuumia, että mua pidettiin ihan hulluna kun ehdotinkin kentälle lähtemistä. Viime viikolla taas sateli ja ukkosti harva se päivä, joten treenaamisen sai unohtaa silloinkin. Tai ehkä se olisi onnistunut jos ohjaaja olisi jaksanut herätä jonain aamuna pari tuntia aikaisemmin... Lara on siis keskittynyt ottamaan rennosti ja nauttimaan lomasta, kun ite oon lähinnä hypännyt kavereiden kanssa ja milloin missäkin.

Viikonloppuna madotettiin sekä Lara että Napsu, ja tiistaina käytiin Seinäjoella ottamassa Laralle kennelyskärokotus. Juuri sopivasti ennen keskiviikon kisoja! Se oli ihan innoissaan, kun pääsi pitkästä aikaa ihmisten ilmoille. Punnituksessa vaaka näytti lukemaa 8,6, eli se on laihtunut yli kilon ihan huomaamatta tässä parin kuukauden aikana. Pöydällä se oli ihan rauhassa eikä hätkähtänyt piikkiä, mutta hammaskiveä näkyi aika paljon. Pitää varmaan kesän aikana varata aika sen poistoon.

Larasta lähtee ihan hirveästi karvaa, oon karstannut sitä nyt monena päivänä ja pohjavillaa lähtee vieläkin. Jäljellä oleva turkki on kyllä hyvässä kunnossa ja ylhäällä olevassa kuvassakin näyttää aika hyvältä. 

Sitten itse otsikon aiheeseen! Sunnuntaina 26.5, kolme viikkoa sitten, startattiin VAS:in kisoissa kahdella Heidi Viitaniemen agilityradalla. Kisat järkättiin Vaasan rantareviirillä, jossa ei olla ennen käyty, mutta paikka oli aivan ihana! Tuli heti kunnon kesäfiilis kun sai käppäillä koiran kanssa aurinkoisessa puistossa kauniissa maisemissa. Lisäksi koiria oli aika vähän, medejä vain neljä, joten kisat sujuivat ihan verkkaisesti.

D-radassa oli mietittävää jo lähdössä. Laran vireystaso ei ollut parhaimpia, joten lähdin kakkosaidalta ja valssasin putkella. Halusin ohjata kepit oikealta, ja vaikkei siinä sinänsä järkeä ollutkaan, kepeille vienti meni nappiin. Itse kepit olivat tietysti hitaat, mutta ei tarvinnut pysähdellä. Seiska-aidan jälkeen Lara sujahti suoraan tyrkyllä olleeseen ysiputkeen, joten hylkyhän meille tuli. 11-aidan jälkeen se jatkoi suoraan juoksemista, ja olihan se muutenkin vähän ulapalla. Loppurata meni kuitenkin ihan hauskasti haahuillen, kokonaisuudessaan ei yhtään huonosti!

E-radassa oli myös paljon hankalia kohtia. Ratapiirroksessa esteet ovat ihan liian tiiviisti, kun tila meinasi loppua. Alkusuoralla homma lähti hyvin käyntiin, vitosaidalla valssasin ja kepit olivat kivat. Selvittiin jopa ysiputkesta, ja sitten, ihan helpossa kohdassa, Lara juoksi 11-aidan ohi aalle. Mitä ihmettä!? 16-aidalla ennakoin välistävedon ja Lara jätti 16-aidan hyppäämättä. Omaa hätäilyä taas, mutta ainakin koira kuunteli mua paremmin kuin ensimmäisellä radalla. Päivän saldona siis kaksi hylkyä, mutta molemmilta radoilta jäi hyvä maku suuhun :)

Eilen PKS järjesti 20-vuotisjuhlakilpailut, joissa oli yksi agilityrata kaikille luokille. Tuomarina toimi Ritva Herrala. Treenitauon jälkeen mentiin taas sillä asenteella, että pidetään vaan hauskaa ja tehdään parhaamme, tuloksesta viis. Lara oli ihan räjähtämispisteessä ennen rataa, ja lämmittelyesteilläkin se teki niin terävästi että huhhuh. Huomaa että pieni loma on tehnyt tehtävänsä! Mulla meni kuulutukset ihan ohi ja meille tulikin paniikkilähtö, minkä lisäksi Lara vielä varasti lähdön. Alku lähti hyvin, mutta vitosaidalla ennakoin valssin ja Lara kääntyi ennen aitaa. Korjaamisen jälkeen kepit ja muurin hyppykulma sujui ihan hyvin, ja selvittiin kammottavasta kasiputkestakin, jee! Jo se oli voitto sinänsä. Jäin aalla vasemmalle puolelle ja tein 13-aidalla viskin, mikä taisi mennä tosi hyvin. Olin rataan ihan supertyytyväinen! Vauhti oli ihan ok, mutta vitosaidan korjaus ja kepit söivät aikaa. Meidän aika oli 53,88s (49s), eli tulokseksi tuli 9,88 jolla sijoituttiin seitsemästä koirakosta toisiksi. Palkinnoksi saatiin Muschin ja PKS:n lahjakortit sekä petunioita.