maanantai 26. joulukuuta 2011

lauantai 24. joulukuuta 2011

Hyvää joulua!


Hyvää ja rauhallista joulua kaikille, erityisesti blogimme lukijoille ja muillekkin enemmän tai vähemmän tutuille koirille ja koiraihmisille! :)

- Hanna ja Lara

Pohjanoteeraus

Lauantaina 17.12 oltiin agilityepiksissä Maalahdella, eikä päivä olisi voinut mennä meidän osaltamme huonommin.

Ilmottauduin ykkösiin ja hypärille. Kisat järjestettiin pienehkössä hallissa jossa oli paljon porukkaa, ja Laralla oli pitkästä aamulenkistä ja suht. lyhyestä matkasta huolimatta mielettömästi virtaa: käytiin välillä tokoilemassa ja se teki tosi kivasti ja keskitty, mutta heti kun jäi toimeettomaksi, aloitti haukkumisen...

Ykkösrata oli aika mukava, 22 esteen rata, jossa oli paljon mutkikkaita ohjauksia ja valsseja sekä kepit. Ajattelin, että koiralla on agilitytauon ja odottelun jälkeen kauheasti vauhtia, mutta sitä ei olisi koko touhu voinut vähempää kiinnostaa. Se juoksi kuin täi tervassa ja näytti lähinnä siltä, että ottaisi hatkat millä hetkellä hyvänsä, ja kepeillähän se lähtikin sitten harhailemaan ja ne menivät aivan miten sattuu. Loppurata meni tahmeasti, enkä koiraa odotellessa keskittynyt ohjaamiseen, ja taisi siinä joku virhe senkin takia tulla.

Lisää odottelua ja uusinta, joka ei oikeastaan mennyt paljoa sen paremmin. Kepit meni puihin ja loppurata hitaasti, mutta taisin tälläkertaa ohjata sen virheettömästi. En luottanut Laraan ollenkaan, joten jätin sille pannan kaulaan, mistä tuli vähän sanomista.

Tauno oli kuskina ja meni kisojen ajaksi Vaasaan, joten mun piti soittaa se hyvissä ajoin hakemaan. Kun hypärin tutustuminen oli ohi, aattelin, ettei mene enää kauaa, joten soitin Taunolle. Hypäri oli juuri sen tyyppinen kuin mitä ollaan yleensä reenattukkin, ja aika helppo, joten olin aika varma sen suhteen. Kun ollaan Laran kanssa kisoissa, mätsäreissä, näyttelyissä tai edes reeneissä, paikalla ei saa olla perheenjäseniä, koska koira ei keskity ollenkaan, varsinkaan vieraalla paikalla. Oltiin sitten Laran kanssa ulkona odottelemassa, ja siinä vaiheessa kun se tunnisti parkkipaikalle ajavan auton, peli oli menetetty - ei voinut muuta kun päästää koira tervehtimään Taunoa ja syyttää itseään, että soitin liian aikaisin ja olin vielä koiran kanssa ulkona.

Kun Lara jo tiesi, että Tauno oli paikalla, sen oli pakko tulla halliin, ja toivoa, ettei koira huomioisi Taunoa mitenkään, jos sekään ei huomioisi sitä. Hypäri meni juuri niinkuin kuvittelinkin: Alkurata meni moitteettomasti hieman haparoiden, mutta kutoshypyltä koira karkasi yleisöön. Ei muutakun alusta, ja tälläkertaa koira jätti radan jo kolmosputkelta. Kannoin sen sitten loppupäähän, ja mentiin muutaman esteen putki-aita-pätkä, jonka jälkeen palkkasin ja kehuin ylitsevuotavasti ja lähdettiin kotiinpäin - ja koko hommassa meni reilut 7 tuntia.

Aina ei voi onnistua, mutta olin superpettynyt Laraan ja lähinnä siihen, ettei se osannut käyttäytyä, ja kun olisi päässyt vihdoin tekemään, se ei edes yrittänyt. Ja kun vihdoin olisi ollut edes mahdollisuus onnistua, pilasin senkin, mistä en voi syyttää ketään muuta kuin itseäni. Eihän se päivä loppujenlopuksi niin huono ollut, vaan totaalinen pohjanoteeraus. No, tulipahan huomattua, ettei kepit oo vielä kisakunnossa, ja pitäisi hankkiutua johonkin reenaamaan ennen tammikuun epiksiä - jospa saisi aikaiseksi liittyä Lakeuden Kennelkerhoon ja vuokrata hallia joskus, hallikauden ohjattuihin kun ei kerkeä enää ilmoittautua... Noi tammikuun menot tuntuu vaan niin kauhean kaukaisilta, onhan ne vasta ensi vuonna, mutta epiksiin on enää kaksi viikkoa! Ehtiikö siinä ajassa tehdä mitään?

Käytiin aamulla kuvaamassa jouluaaton kunniaksi, ja tunnelma oli aika syksyinen, kun lunta ei ollut enää nimeksikään. Ihan syyskuulta nuo kieltämättä näyttää:





keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Kauhajoen mätsärit

Eilen lopetettiin mätsärivuosi Kauhajoen kinkkumätsäreillä, ja Elli lähti joukkoon Rykän kanssa. Tykkään mennä mätsäreihin viimetipassa, koska odottelua tulee aina niin paljon muutenkin, ja nytkin olimme paikalla viittä vaille kahtatoista, jolloin tapahtuman kuului alkaa. Tajusin, että kehät alkaa silloin, mutta kun astuttiin maneesiin kahden haukkuvan ja ylivilkkaan koiran kanssa, siellä ei ollut ketään. No, ilmottauduttiin, käytiin koirien kanssa vähän kävelemässä ja leiriydyttiin manesin reunalle, josta näki hyvin sekä isojen että pienien kehät. Kävin Laran kanssa pyörähtämässä kehässä, mutta sillä oli aivan liikaa virtaa ja tarjos liikkeessä kontaktia, joten otin sen vapaaksi ja tokoiltiin maneesin tyhjässä päässä. Ensimmäiset seuruupätkät oli aika hökellystä, kun koira lähinnä poikitti käännöksissä ja edisti, mutta meni loppujenlopuksi mielettömän hyvin, ja otettiin seuruupätkien lisäksi samantien jäävät, luoksari, paikallaoloa, kaukot ja vähän temppuja, ja juostiin sitten ympyrät ja edestakasin, esiintyyhän se paljon paremmin vapaana. Kontaktit pysy taas tosi hyvin, eikä Lara ottanu häiriötä muista koiristakaan, joita maneesiin alko pikkuhiljaa tulla.

Puolentoista tunnin odottelun jälkeen maneesi oli täyttyny jo ihan kivasti, ja kehät pääs pikkuhiljaa alkamaan. Oltiin pienten ensimmäisiä (hihhii, ollaan aina viimeisiä, kerran näinkin) ja meidän parina oli ihana pieni pomeranian. Lara liikku tosi mukavasti, eikä onneksi tarjonnu kontaktiakaan enää niin paljoa, vaikka häntä edelleen heilu pystyssä. Kun pysähdyttiin, tuomari tuli kopeloimaan Laran maahan, ja se väisti, mitä se ei oo tehny pitkiin aikoihin. Ois pitäny pyytää että saan ottaa sen pöydälle, mutta jotenkin aattelen aina, että ne kattoo ensin vähän maassa ja kyllä ne sitten ottaa pöydälle... Tuomari ei edes kysyny, haluanko että koira katsotaan pöydällä vai maassa, mutta otti pomeranianin automaattisesti pöydälle. Oon siihen tosi pettyny, mutta oma vika. Lara esiinty kuitenkin loppuajan upeesti, ja sai punasen nauhan. Ellille tuli vielä lisää odottelua, kun isojen kehäsihteeriä ei kuulunu, mutta pian sekin kehä saatiin pyörimään ja Rykä esiinty tosi kivasti upean amerikanakitan parina saaden sinisen nauhan.

Kun kerran oltiin ensimmäisiä, luvassa oli tietysti lisää odottelua. Kehät meni kyllä aika nopeasti siihen nähden, että sekä isoissa että pienissä taisi olla yli 30 koirakkoa, ja tuomarit kuitenkin kävivät koirat hyvin läpi. Kilpailukehässä juostiin monta kierrosta, ja Lara esiinty tosi nätisti, ja jakso seistäkkin hyvin paikallaan. Tuomari pudotti ryhmän kahdeksaan koiraan, ja taas juostiin useita kierroksia. Sitten, pitkän mietinnän jälkeen tuomari pudotti taas neljä koiraa, ja meidät siinä viimeisenä. Rykäkin esiintyi isojen sinisten kilpailukehässä edukseen, muttei myöskään sijoittunut.

Kyydillä vähän kesti, joten jäätiin seuraamaan vielä BIS-kehää, käytiin katsomassa hevosia ja otin Laran kanssa alo-liikkeet vielä kertaalleen läpi. Oli kyllä taas ihan mukava mätsäripäivä, nähtiin tuttuja ja oon Laran esiintymiseen tosi tyytyväinen :)

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Rentoa joulunodotusta

Joulu lähestyy ja menot vähenee.
Ostin Jyväskylästä pehmopossun, jonka selässä olevat reiät oli ovelasti piilotettu tarralla. Maanantaina sain vihdoin aikaseksi parsia selän ja pari kriittisintä kohtaa umpeen, ja annoin lelun Laralle. Se rakasti sitä! Iloa kesti parhaimmillaan ehkä vartti, kun possun niska ja kainalot oli jo auki ja toinen korva puoliksi irti :)

Ollaan Laran kanssa pysytelty vaan kotona, ja joululahjojen teon lomassa lähinnä lenkkeilty metässä, kuvailtu ja opeteltu uusia temppuja. Kumartaminen, jalkojen pujottelu ja vierellä peruut-taminen on saatu hiottua jo tosi hyviksi, ja Lara osaa nyt myös hypätä mun selkään kun oon nelinkontin ja pysyy siinä kun konttaan - viimeistään tästä huomaa että tekemisenpuutetta on todellakin ollu... Mulla oli eilen kouluvalmennus, jonka ajaksi äiti meni Laran kanssa lenkille, ja se pääs näkemään vähän Lappajärven keskustaa. Valmennuksen jälkeen Lara tuli käymään tallissa, eikä välittäny hevosista ollenkaan, mitä ny haukku vähän kun tunnisti mut.

Lisäksi ollaan harjoteltu arkisia toimenpiteitä, kuten tassujen öljyämistä, korvien ja tassunpohjien siistimistä, kynsien leikkaamista ja tassujen pesemistä. Kaikki muu on sujunu aina hyvin, mutta tassujen öljyämisessä sisko on yleensä pitänyt Laraa sylissä kun mä oon öljynny tassut, ja joskus koira rimpuilee, kiukuttelee ja vilauttelee hammas-rivistöään, mikä ei tietenkään helpota hommaa. Ahkeran harjottelun tuloksena saan noi tassunpohjat öljyttyä nyt yksinkin ilman mitään ongelmia :) Meillä on käytössä eläin-kaupasta ostettua teepuuöljyä, joka vaikuttaa hyvin, mutta siinä on aika vahva haju mitä Lara ei voi sietää. Kynsienleikkuusirkus on taas asia erikseen, mutta Lara alkaa pikkuhiljaa tottua siihenkin. Voi luoja, koira täyttää neljä eikä oo vieläkään tottunu kynsien leikkaamiseen... Koitin Laralle taas pitkästä aikaa tossuja, ja sen kävely oli kyllä naurettavan näköistä - ja parin juoksuspurtin jälkeen kaikki tossut lähtivät!

Laran juoksut on jotenkin mystisesti menny multa ohi - niidenhän piti tosiaan olla marras-joulukuussa. Lokakuussa Laran käytös viittas juoksuihin, mutta se ei tiputellu, eikä pihassa uroskoiriakaan näkyny. Nyt se käyttäytyy ihan normaalisti eikä oo näkyny tiputtelevan sitten kevään, että jospa ne ois menny hiljasesti ohi lokakuussa tai on myöhässä ja alkaa vasta täs kuus. En ihmettelis kyllä sitäkään. Jos tiedostan, että koiralla on juoksut, en tietenkään vie sitä tapahtumiin tai reeneihin, mutta en kyllä jätä menemättä, ellen oo asiasta varma.

Se viikko sitten satanu ensilumi lähti tiistaina yhtä nopeasti kun tulikin. Kerettiin me pari kuvaa räpsästä, mutta joulukorttikuvien tulevaisuus näyttää aika ankealta... Sen yhden lumisen päivän Lara otti kaiken ilon irti lumesta, ja oltiin ulkona koko päivä. No, jospa sitä lunta tulis ensvuonna vähän paremmin.

Tänään oli rallytokoreenit, joten napattiin Elli ja Rykä kyytiin, mentiin kylälle hyvissä ajoin ja käveltiin koulun kentälle. Laralla oli mielettömän paljon virtaa, ja sen oli pakko räksyttää pari kertaa terävästi jokaiselle vastaantulijalle, ja koko kävelymatka vaan pyöriä mun jaloissa ja ottaa kontaktia. Koirakoita oli meidän lisäksi kolme, ja Reetta oli tehnyt monipuolisen rallyradan, jonka kylttejä vaihdettiin välillä. Otettiin Laran kanssa aluksi seuruuta, jättävät, luoksari ja kaukot, ja se teki tosi kivasti! Liikkeestä seisominen on jo aika nopea, ja seuruussakin kontakti pysy tosi hyvin. En tajua miten koiralla riitti niin paljon innostusta siellä pimiäs ja kylmäs tuules; häntä heilu kokoaja, ja jos se jäi hetkeksikään toimeettomaksi, se alko haukkua mulle. Rallyradalla Lara edisti kuin höyryjuna, ja kun jäin miettimään yhtä kylttiä hetkeksi, se kiers mun ympäri viis kertaa. Mokomakin ADHD-tapaus. Onneksi se rauhottu pikkuhiljaa, ja kerrattiin aina välillä maahanmenoa luoksetulossa ja otettiin paikallamakuuta, joka pysy 2 minuuttia Rykä-häiriöstä huolimatta. Siitä on tullu tosi varma, kun vaan pidennän välimatkaa pikkuhiljaa. Kyllähän siinä taas kolme varttia meni kevyesti hyvässä seurassa!

Kennelkerhon pikkujoulut jää meidän osalta väliin, kun osui samalle päivälle kun agilityepikset :( Lisäsin kalenteriin Saarijärven mätsärit, mutta ei oo vielä tiedossa onko meillä kyytiä.