Rentoa treeniä

Torstaina meillä oli halli varattuna, ja sain äidin joukkoon kuvaamaan (lisään videon petsieen ja linkin tänne myöhemmin). Otettiin aluksi pientä juoksurataa ja sitten tollasta mukavaa radanpätkää. Tarkotuksena oli alunperin valssata 4-5, mutta tilaa oli niin vähän että tehtiin ne välistävedolla. Aattelin sitte valssata edes ennen putkea, mutta en koskaan ehtiny! Kutosputki oli paljon kauempana ja "ylempänä" kun kuvassa.

Lara teki kaiken tosi kuuliaisesti ja irtos hyvin, mutta oli jotenkin tosi paljon normaalia hitaampi. Otettiin rataa aluksi pätkissä, eikä siinä ollu mitään ongelmia, varsinkin vedot ja putkeen irtoaminen meni tosi kivasti, ja parin selvennyskerran jälkeen myös poispäinkäännös seiskalla. Tarkotus oli ottaa 11 aluksi aalle, mutta Lara meni putkeen. Uudestaan, ja taas putkeen. Käänsin sitten putken kokonaan pois tosta ja otettiin aalle lähestyminen ysiltä, mutta Lara hidasti just aalle mennessään miettimään, mutta kiipes kuitenkin, eikä vauhtia ollu joten joutu kääntymään puolessavälissä takas, ja parilla seuraavalla kerralla kielsi kokonaan. Koitettiin toisesta päästä ja meni heti, ja juostiinkin sitä sitten monta kertaa molemmista päistä, ja vaikka koira kuumu, kontaktit oli tosi nättejä. Kun mentiin lopuksi toi rata ihan kokonaisena, Lara alko vilkuilla äitiä radan reunalla eikä keskittyny ollenkaan, ja otettiin muutamat yritykset, kunnes käskin laittaa kameran pois ja päästiin rata nollalla läpi. Kamerasta paineistumisesta huolimatta saatiin viiminen rata videolle, ja otin siinä viimeiseksi esteeksi putken vastapainoksi aan hinkkaamiselle.

Loppuun otettiin pikaiset kepit ja muutama toisto keinulla. Keinu menee vieläkin ilman rämähdystä, mutta pikkuhiljaa paremmin! Kepit on jo aika hyvät vasemmalta ohjatessa, mutta oikealta ohjatessa paljon heikommat.

Tänään halusin vastapainoksi harjoitella nimenomaan tekniikkaa ja hioa yksittäisiä esteitä. En kuitenkaan saanut ketään mukaan raahaamaan esteitä, kuvaamaan ja pitämään keinua, mikä tietysti sotki mun suunnitelmia.

En tykkää olla tuolla yksin, mikä on sinänsä outoa, koska en yleensä saa koirajuttuihin seuraa ja oonkin tottunu olemaan Laran kanssa kahdestaan kaikkialla; reissussa, treeneissä, kisoissa, näyttelyissä, lenkillä... Tuolla meillä on kuitenkin ollu aina joku muukin seurana, ja Lara oli tosi närkästynyt kun joutu olemaan mun kanssa kahdestaan. Kun rakentelin rataa, se vaan norkoili ovella ja tuli lopulta nurmelle vain kustakseen siihen protestiksi, vaikka oltiin juuri tultu lenkiltä ja se oli tehny kaikki tarpeensa ulos. Kerkesin ärähtää sille ennen kuin vahinko pääsi tapahtumaan, jonka jälkeen käytiin pihalla ja loppujenlopuksi sidoin sen oven viereen odottelemaan, missä se haukkui hetken, jonka jälkeen raapi hieman ovea ja istahti sitten murjottamaan. Kun se kuitenkin pääsi radalle tekemään, sen asenne muuttu heti, eikä se oo ollu pitkään aikaan niin energinen! Ite agility meneekin parhaiten kun ollaan kahdestaan, mutta odottelu on sen mielestä niin tyyyyyyyylsäääääää...

Nappasin netistä maxien sm-karsinta 2010 hypärin, mutta jouduin muuttamaan sitä tosi paljon, koska en pystynyt yksin siirtelemään aata ja puomia, eikä hallin pituuskaan riittänyt, ja radasta katos nimenomaan se alkuperäisen radan vaikeus ja koko idea, mutta se oli tosi kiva ja simppeli. En yleensä tee juoksuratoja, joten toi oli mukavaa vaihtelua ja koiraan tuli tolkuttomasti lisää vauhtia edellisiin treeneihin verrattuna! Kepit meni ihan kivasti, vaikka oikeassa ohjauksessa on paaaljon hiomista, eikä muussa radassa ollut mitään vaikeaa kohtaa. Mentiin oikeastaan parit nollat ja se oli siinä.

Lara oli jotenkin kauheesti kiinni mun kädessä, joten otettiin irtoamista tolla aitasuoralla ja namialustalla ja kivastihan se meni. Laitoin neljä aitaa neliöksi, ja otettiin niillä välistävetoja, ja lopuksi vielä aan kontakteja ja aitasuoralla poispäinkäännöstä ja sylkkäriä. Koira oli tosi pätevä ja nopea, eikä meillä mennytkään kun 45min kun pakattiin kamat ja lähdettiin kävelemään - Lara oli jo ihan poikki ja mun pää ideoista tyhjä, ja muutenkin hyvä lopettaa hyvään suoritukseen :)

Sunnuntaina meidän oli tarkotus mennä Maalahteen epiksiin, mutta aamulla oli niin järkyttävä tuuli ja lumipyry että ois ollu silkkaa hulluutta lähteä ajamaan niinkin kauas sillä säällä. Vähän harmittaa että jäi menemättä, varsinkin kun viime kerta oli niin fiasko. Laran osalta helmikuu meneekin hiljaiselona, kun kalenteri on tyhjää täynnä ja oon hiihtoloman Teneriffalla, mutta eiköhän me kestetä kun kevät on sitäkin kiireisempi :)

What a mess we made

Viikonloppu on menny ankeissa tunnelmissa.

Eli tosiaan, perjantaina meille tuli hoitoon vuodenikäinen sierra Smartti, jonka oli tarkoitus viipyä sunnuntaihin asti. Heti kun sen omistajat lähtivät, se istahti eteiseen ulko-oven eteen tärisemään ja vain tapitti ovenkahvaa. Lara ei piitannut koirasta, mitä nyt kävi välillä katsomassa oliko se yhä tallessa, ja tottakai katsasti sen ruokakupit heti tilaisuuden saatuaan! Lähdettiin sitten pikimmiten koirien kanssa pienelle lenkille, ja Smartti käyttäytyi hihnassa tosi mallikkaasti, ei vetänyt tai välittänyt autoista. Ja se rakasti lunta! Tulomatkalla päästin Laran vapaaksi, ja Smartti olisi halunnut kovasti leikkiä sen kanssa, joten päästin senkin pihassa irti, kun omistajat olivat sanoneet, että saa pitää ilman muuta vapaana. Koirat juoksivat ja heittelin niille palloa, ja molemmat pysyivät hyvin pihassa. Kun olin kuitenkin menossa sisälle, Smartti ei tullutkaan, vaan istahti portaiden päähän eikä antanut ottaa kiinni. Yritettiin saada sitä aikamme sisälle tuloksetta, ja lähdettiin loppujenlopuksi tallille ja jätettiin miesväki vahtimaan koiraa.

Kun tultiin kotiin, Smartti oli yhä kolmen tunnin jälkeen ulkona hyperaktiivisena, muttei tehnyt elettäkään antautuakseen tulemaan sisälle. Menin ite suoraan sisälle, kun muut jäi vielä yrittämään koiraa, ja niinhän siinä kävi, että Ulla sai sitä pannasta kiinni, Smartti säikähti ja näykkäisi Ullaa käteen ja äiti alkoi huutaa josta koira ilmeisesti meni niin paniikkiin että karkasi.

Ilmotettiin asiasta naapureille ja tutuille ja etsintäapuakin saatiin, ja loppuilta yötä myöten menikin koiraa etsiessä. Metässä tai pelloilla ei näkyny minkäänlaisia jälkiä, joten koira on jolkotellu tietä pitkin, mistä ei jälkiä erota. Jatkettiin etsintöjä lauantaina ja omistajat ovat etsineet koiraa eilisestä asti, mutta sitä ei oo löytynyt vieläkään... Toisaalta kukaan ei oo ilmottanu kuolleestakaan koirasta, joten toivoa on vielä. Eihän tosta voi ketään syyttää, mutta kamala tunne kun tietää toimineensa niin väärin eikä tapahtunutta voi enää mitenkään korjata. Ja vaikka omakin huoli on näin suuri, en voi edes verrata sitä koiran omistajien huoleen... Ei voi muuta kun pitää silmät auki ja toivoa parasta.

Metsään menneet möllit

Seinäjoella oli eilen Lagun epikset, ja pakkohan mun oli niihin päästä, vaikka olinkin vielä puolikuntonen - mikä ei ehkä ollutkaan niin hyvä idea. 

Möllirata oli perushelppo, 15 esteen juoksurata. Kasiputkella takaaleikkaus, kymppihypyllä valssi ja muuten vaan juoksemista ja esteiden huutelua. Just sellanen rata, josta pitäs napata nolla helposti. Laran kiinnostus koko hommaan oli kuitenkin nollassa, ja kun lähetin sen kasiputkeen, mun ääni petti ja vaikka koiran olis pitäny ilman ääntäkin tajuta mennä, se oikeen hidastu miettimään, ja pinkas puomille aivan innoissaan. Puomin alastulolla meinasin napata sen kiinni, mutta vintiö luikki ohitseni ja oli menossa pussille, kun ärähdin sille PUTKEEEEN ja jatkettiin loppurata virheettömästi, mitä nyt lamaannuttavan hitaasti ja tahmeasti, mutta kuitenkin.

Uusintarata lähti ihan verkkaisesti, mutta kymppihypyltä Lara juoksi sen kummempia miettimättä putkeen, vaikka kiljuin A:ta niillä viimeisillä äänenrippeillä mitä kurkusta lähti. Putkesta tullessaan se meni suoraan A:lle, ja pysähtyi sen huipulle katselemaan vieressä olevaa ratatoimitsijaa. Siinä tilanteessa ei voinu muutakun nauraa, ihme tapaus! 12-hypyn jälkeen se kävi vielä nurkassa tervehtimässä toista ratatoimitsijaa ennenkuin saatiin sekin rata päätökseen.

Kyytiä odotellessa kerettiin ottaa vähän tokoa pihalla, ja Lara teki tosi hyvin! Seuruussa se meinasi aluksi vähän ennakoida, mutta kun hieman rauhottu niin käännökset oli tosi huolelliset, kontakti pysy kivasti ja istumaanmenot pysähdyksissä oli oikein skarppeja :) On se etevä! Liikkeestä seisomisessa valu vähän, mutta maahanmenot oli nopeet ja suorat. Otettiin loppuun vielä paikallaoloa lyhyellä välimatkalla ja koirahäiriöllä, ja hyvin pysy.

Tulokset onkin näköjään netissä Lagun sivuilla, ja oltiin kuudensia seitsemästä koirakosta ja tällä hetkellä koko Talavikupin Medimölleistä neljänsiä yhdeksästä, ei huono! Harmi ettei päästä viimiseen osakilpailuun, kun tuun just reissusta tuollon 4.3 :(

Tänään meillä kävi vuodenikäinen serra de airesinpaimenkoira Smartti, joka tulee meille luultavasti ensi viikonlopuksi hoitoon. Sulonen otus! :) Kun koirat olivat ulkona, Smartti juoksenteli ympäri pihaa ja olisi halunnut leikkiä Laran kanssa, mutta Lara huusi koko ulkonaoloajan täyttä kurkkua ja koitti kavuta milloin kenenkin syliin turvaan. Pikkuhiljaa se uskaltautu käydä vähän lähempänä toista koiraa, mutta koko ajan varautuneena. Sisällä nuo olivat tosi nätisti ja tekivät jo tuttavuuttakin.

Agilitypätkää ja sairastelua

Me ei olla tehty menneellä viikolla mitään. Oon ollu flunssas ja tiistaina mulle nousi kuume, joten oon vaan sairastellu kotona, ja kaikki menot lukuunottaen eilisen hallivaraus on peruuntunu. Laran helmikuu on muutenkin ollu täydellisen mitäänsanomaton: viimeviikolla pakkaset rajotti lenkkeilyä, viikonlopun olin Helsingissä ja nytkään se ei oo mun sairastelun takia päässy kunnon lenkeille, vaikkei pakkastakaan oo enää paljoa. Nyt kun oon saanu vähän ääntä takas, ollaan harjoteltu vähän poispäinkäännöksiä, siivekkeiden kiertoa ja alokasluokan liikkeitä ja siihen se aktivointi onki paljolti jääny.

Viime torstaina kävästiin hallilla reenaamassa. Laralla oli pakkasten takia tajuttomasti virtaa, ja otettiinkin alkuun pientä juoksurataa, sitten Toivon blogista pöllittyä radanpätkää ja loppuun pari ohjausjuttua. Alkuperäsessä ratapiirrustuksessa aidat 6 ja 7 oli suunnilleen keppien kohdalla, eli tiivistin tota rataa aika paljon (vaikka jälkeenpäin katottuna tila ois kyllä riittäny tolle alkuperäsellekkin...), mikä tietysti hankaloitti sitä.

Noi vedot osottautu meille yllättävän hankaliksi, varsinkin kun ite vaihtelevasti joko ennakoin tai olin myöhässä. Koira taas vaan viipotti sokeesti eteenpäin, ja ois vaatinu vielä normaalia selkeempää ohjausta. Oivoi. Vaikka Laralla oli vauhtia eikä se jaksanu oikeen keskittyä, se meni kontaktit tosi nätisti, ja loppua kohden alkokin yllättäen hidastaa jo puomin alastulolla. Leikkasin seiska-aidalta keppien oikealle puolelle koska se puoli tarvitsi enemmän harjotusta, ja otettiin molempia puolia vielä jälkeenpäin erikseen.

Mentiin toi aika useesti läpi ennenkuin saatiin se videolle, joten vauhti on tossa jo aika tahmeaa ja menohan on muutenkin aika katastrofaalisen näköstä, puhumattakaan kepeistä, joista yksi jäi kaikenlisäksi välistä... Aina ei voi onnistua, voin vaan kuvitella miten sunnuntain epikset menee...

Pentuja!

Aika harhaanjohtava otsikko kieltämättä :')

Olin nimittäin viikonlopun Teuvalla kaverillani, ja siellä oli _kymmenen_ koiranpentua! Reilun kuukauden ikäisiä seropeja, emässä saksanpaimenkoiraa ja alaskanmalamuuttia ja isässä ainakin lapinkoiraa ja saksanpaimenkoiraa. Ja pikkuiset olivat niin suloisia! Lauantaina tehtiin kunnon urakka ja pestiin koko pesue, ja yllättävn hyvin osasivat olla. Muutenkin hirmuisen herttaisia, viihtyivät hyvin sylissä ja pitivät huomiosta, kameraakin vain ihmettelivät eivätkä olleet salamasta moksiskaan :) Suurinosa mustia ruskein/vaalein merkein, ja muutama riistanvärinen joukossa.

Muuten koirajuttujen saralla on ollu aika hiljasta: meillä ei oo reenejä eikä helmikuuhun mahdu koiratapahtumia, ja ulkonakin on liian kylmä kunnon lenkkeilyyn, joten se on jäänyt muutamaan vartin pyrähdykseen päivittäin... Oikeen hävettää, mutta minkäs teet, kun ulkona on yli 20 astetta pakkasta ja koira alkaa nostella tassuja jo sadan metrin kävelyn jälkeen.

Mutta näyttelyjuttujen suunnitteluun on ainakin ollu aikaa! Lähes päivittäisen kyttäämisen jälkeen melkein kaikki meidän suunnitelmissa olevien näyttelyiden tuomaritiedot on vihdoin julkastu. Mänttä-Vilppulan kansallisiin ei mennä, koska Marjatta Pylvänäinen-Suorsa on jo arvostellu Laran. Haukiputaan erkkarissa sheltit arvostelee Brittiläinen Dave Weller, Tampereen KV:ssa Irlantilainen John Walsh Jr., Kempeleen ryhmiksessä Serbialainen Zoran Brankovic ja Seinäjoella lokakuussa Pamela Runderkamp Alankomaista. Kesäkuussa ja heinäkuussa mulla ei oo koiranäyttelyille aikaa, mutta 5.8 ois Kuopiossa erkkari, mutta mennään luultavasti sinne KV:hen, koska sheltit tuomaroi siellä Rainer Vuorinen. Turun reissu oli niin huippu, että haluan mennä sinne kyllä uudestaankin vielä tän vuoden puolella, joko ryhmiskeen 22.9 tai KV:hen 21.10, jossa olis tuomarina Margaret Martin Irlannista. Ja sitten on tietysti Jyväskylä marraskuussa. Oon ihan pakkomielteinen näiden kanssa!

No mutta kuitenkin, jotain kiinnostavaa tähänkin postaukseen, eli vähän räpsyjä mukuloista ja niiden emästä Dieselistä :)