Vieraita pohjoisesta

Perjantaina Iina ja Rodi tulivat meille viikonlopuksi, kun lauantaina oli Seinäjoen KV. Lara oli Rodille sairaalloisen mustasukkanen varsinkin musta ja leluistaan, ja oli sekoamaisillaan, kun Rodi pääs nukkumaan yöt vinttiin, mikä on Laralta tiukasti kielletty... Mustasukkaisuus ilmeni näykkimisenä, hampaiden näyttelynä ja alituisena haukkumisena, mutta vaikka Lara kuinka esitti paheksuvansa Rodia, se seurasi sitä joka paikkaan ja oli onnessaan kun Rodi tuli aamulla katsomaan sitä. Perjantaina koirat oli vaan meillä porukoiden kanssa, kun oltiin Iinan kanssa tallilla ja käytiin nuortenillassa keräämässä riparimerkinnät. Illalla tehtiin vielä pieni lenkki, pestiin koirat ja siistittiin Rodi KVtä varten.

Lauantaina lähdettiin aamulla Seinäjokea kohti. Koikkereita oli ilmotettu 17, ja ne tuomaroi Markku Mähönen. Laraa en ilmottanu ollenkaan - pieni halli ja ruotsalainen tuomari kun ei oikein nappaa... Rodi esiintyi nätisti, antoi tuomarin käpälöidä pöydällä ja liikkuikin hyvin, muttei antanut mitata - kuten ei yksikään kolmesta avoimen luokan uroksesta - ja sai hyvän arvostelun ja EHn - aivan kuin kaikki muutkin avoimen luokan urokset. Markku Mähönen osottautui tosi mukavaksi ja sopivan tarkaksi tuomariksi ja käsitteli koiria hyvin ja rauhallisesti, mutta kyllä huomasi, että arvosteli koikkereita ensimmäistä kertaa; vaikka koirissa oli paljon eroja, lähes kaikki saivat EHn, lukuunottamatta valioita, joille Mähönen antoi lähes kaikille turvallisesti ERIn. Kehän jälkeen kävin ostamassa ohuen, kultaisen Jokke-merkkisen snaken ja siihen ohuen, valkoisen puolikuristavan sekä lakuja. Mulla oli kamera joukossa, mutta en kuvannu paljoa, enkä ehtinyt käydä shelttikehälläkään, kun piti jo lähteä. Nähtiin mm. Rodin siskopuoli ja muitakin tuttuja :) Näyttelyiden jälkeen kierreltiin vielä hieman Seinäjoen keskustassa.

 

Kun päästiin takaisin Kauhavalle, oltiin niin väsyneitä ettei jaksettu tehdä kunnon lenkkiä, mutta kierreltiin vähän peltoja ja koirat saivat juosta. Illalla vielä tokoiltiin pimeällä pihalla, ja molemmat koirat menivät mielettömän hienosti! Paikallaolossa Lara pysyi nousematta jo sen 2min Rodista huolimatta. Pitää vielä vähentää käskyjä ja pidentää välimatkaa, niin kyllä se siitä :) Myös jättävät liikkeet, luoksetulot ja hypyt menivät nappiin molemmilla, ja otettiin myös luoksepäästävyys, mikä on tuottanut meillä ongelmia. Laralle teki hyvää reenata Rodin läsnäollessa, ja kontaktiakin otti yllättävän hyvin :)

Lara on ollu tämän päivän aivan poikki ja lähinnä nukkunu, mutta jaksoi kyllä pitää hirveän konsertin kun vieraat lähtivät... Meillä on nyt neljänä seuraavana viikonloppuna kolmet mätsärit ja Jyväskylä KV, Laran turkkia odotellessa! Loppuun vielä vähän viikonlopun kuvasatoa:

   

  

 

Kiinnostuksen kivivyöry

Mä vietin syysloman maanantaista perjantaihin Itävallassa, Wienissä, ja Lara oli sen ajan Turussa isoveljen kanssa. Junassa se oli kuulemma mennyt mukavasti, mutta ei ollut oikein viihtynyt kaupungissa ja oli ollut koirapuistossa todella arka. Sai se kuitenkin uuden pallovetolelun, joka on ollu tosi tykätty :) Oon sinänsä aika yllättyny, ettei se lihonu Turussa ollenkaan, eli ei oo ollu sisällä kaikenaikaa. Kun tultiin kotiin, koira oli onnesta soikeana, sai hepulin ja päästi ilopisutkin...

Olin koko viikonlopun poissa kotoa, ja Lara kävi Lapualla kattomassa nuorta ja arkaa, ennestään tuttua shelttityttöä Sofia :) Muuten se onkin tainnu viettää varsin tylsää kotikoiran elämää.

Ellillä oli Atrialta saatuja hirvenluita, ja yks riitti Larallekkin. Toin sen sille eilen, eikä verinen ja lihaisa luu saanu kovin kiinnostunutta vastaanottoa, joten jätin sen pihalle yöksi paranemaan, ja annoin sen Laralle uudestaan tänään. Aluksi koira meni haistelemaan sitä innoissaan, ja ois selvästi halunnu käydä syömään, mutta otti muhun vaan kontaktia ja näytti aivan kärsivän. Annoin sille luvan syödä ja koitin innostaa sitä luusta, mutta se vaan istu ja tapitti mua. Istuin sitten siinä hetken vaan odottamassa, ja koirahan tuli häntä heiluen korvat luimussa nuolemaan mun naamaa! No, koska johtaja syö ensin, käskin sen maahan ja esitin muka syöväni luuta - ja johan kiinnostus heräs! Kun annoin sille luvan, se haisteli luuta ja kehuin sitä kauheena kun se otti palan rustoa. Ei menny kauaakaan kun se jo repi luuta aivan onnessaan.. :)

Täysin normaalia, mutta olin jotenkin tosi ylpee ja ilonen että koira söi luuta. Mikä taas ei oo niin normaalia. Hain kameran, ja kun tulin takas, mun piti tehdä sama rituaali uudestaan, ennenkun koira tajus että luu on sen ja se saa syödä. Yleensä koiralle heitetään luu ja se syö sen, mutta mun piti suunnilleen laittaa Lara syömään sitä, ja sitten oisinkin voinu kattella sen syömistä vaikka loppupäivän. Hassua, nappasin 30 ruutua luuta syövästä koirasta... Ylpeenä selitin sitten veljelleni, että Lara syö luuta, ja sain kuulla että se meni aamulla heti ensimmäiseksi ulos päästyään syömään sitä aivan tottuneesti. En kai mä noin ankara emäntä oo, että heti ku oon paikalla, pitää noin käyttäytyä? No, sinänsä hyvä, että koira ainakin kunnioittaa mua ja pitää mua johtajanaan..? Ja jos joku osaa ton paremmin selittää nii saa kertoa :)

Illemmalla juostiin muutaman kilometrin lenkki, ja reenattiin jättävät liikkeet ja noutoa mustekalapehmolelulla (se osaa tuoda sen!!! :O). Autossa se neljäsosa hirvenluusta tulikin sitte takapenkille... :) Ja miten tästä aiheesta pystyy kirjottamaankin näin pitkästi? Ja loppuun vielä ne herkulliset kuvat!

Vauhdikas viikonloppu

08.10 Match Show Kannus
Lauantaina lähdettiin puolentoista tunnin ajomatkalle Kannukseen, pitkästä aikaa mätsäreihin. Mätsärit järjestettiin Kannuksen viihtyisässä Dogness-hallissa, joka ei vaikuttanu ollenkaan koulutushallilta: seinillä oli patterit ja ikkunat, ja kengät jätettiin ulko-ovelle. Pienten kehässä arvosteltiin ensin pennut, joten käytiin kävelemässä ulkona ja istuttiin reilun tunnin verran hallissa seuraamassa kehää. Aluksi Lara arasteli tilaa ja muita koiria, mutta kun se oli tunnin nukkunu, se oli jo niinkun kotonaan, ja ennen pienten koirien arvostelun alkamista tokoiltiin vähän. Tosi hyvää harjotusta Jyväskylää varten! :)

Pieniä koiria oli 21, ja oltiin viimesiä, joten mentiin kehään kolmestaan kahden muun koirakon kanssa. Lara liikku tosi rennosti ja seiso kärsivällisesti, eikä välittäny tuomarista mitään pöydällä. Tuomari oli jo ennestään tuttu, ja Lara anto kattoa hampaat ja kopeloida ongelmitta. Kaikki koirat esiintyivät hienosti, ja loppujenlopuksi yksi koirista sai sinisen nauhan ja Lara ja toinen koirista punaisen. Odoteltiin kehän laidalla, että sinisten kehä loppui, ja päästiin punaisten kilpailukehään. Lara liikkui taas hienosti ja seisoi yllättävän maltillisesti, kun tuomari pudotti koiria kehästä yksi kerrallaan. Ravattiin vielä pari kierrosta, ja hetken mietinnän jälkeen Lara sijoitettiin ensimmäiseksi :) Palkintona pokaali, ruusuke, meduusapehmolelu, vetolelu, kaulapanta ja namipussi.

Kun mentiin BIS-kehään, Lara oli jo aika tympääntynyt odotteluun ja kehässä ravaamiseen. Sen huomas sen esiintymisestä; se ravas vähän temmottomasti ja seisoessa vilkuili ympärilleen ja selvästi häiriinty takana olevista koirista. Lara esiinty kuitenkin paremmin kun olin ajatellu, ja se sijotettiin mulle täysin yllätyksenä toiseksi! :) Tuloksena siis PUN1 BIS2, ja tosta BIS-sijotuksesta saatiin palkinnoksi pokaali, ruusuke, 15kg ruokasäkki, vetolelu, Kotipizzan lahjakortti ja kynttilä.

Oon kyllä tosi tyytyväinen Laraan ja sen esiintymiseen. Mätsäritkin oli tosi hyvin järjestetty ja hyvät tuomarit! :)

09.10 Agilityepikset Keuruu
Sunnuntaina lähdin siis heti kirkon jälkeen (riparimerkinnät, älkää kysykö...) Keuruulle, johon on meiltä parin tunnin ajomatka. Kyseessä siis luultavasti tän vuoden viimiset agilityepikset. Osallistuttiin kolmeen luokkaan, ja ensimmäisenä oli möllien möllit, eli superhelppo 11 esteen rata, jossa oli kolme putkea, pituus ja seitsemän aitaa. Lara irtos hypyille tosi hyvin ja haki hyvin ite, mutta oli alkukankeuden takia vähän hidas. Vedettiin kuitenkin nollarata ajalla 19.38s jolla voitettiin :) Meitä ei palkittu kun ollaan ennenkin kisattu, mutta väliäkö tolla.

Möllien viidentoista esteen radalla oli kaikki esteet paitsi keinu, pujottelu ja rengas. Lara alotti lupaavasti ja vauhtia oli paljon enemmän kun möllien mölliradalla, mutta lopussa meni mun kämmin takia putkeen väärästä päästä. Uusittiin ja taas meni muuten just nappiin ja puhtaasti, mutta karkas hypyltä puomille, kun se oli vaan niin paljon kiinnostavampi... Molemmilta mölliradoilta siis hylky, mutta muuten tosi kivasti.

Alunperin aattelin etten osallistuusi kilipaaleviin ollenkaan, mutta koiralla oli sen verran intoa että aattelin, että osallsitutaan nyt kun tänne asti tultiin. 18 esteen rata oli tottapuhuen tosi vaikea, mutta oikeastaan aikalailla samanlaista mitä ollaan reenattu kotikentälläkin. Kepit luonnollisesti hirvitti, ja samoin rengas, koska viime mölleissä Lara hyppäs sen väärästä kohtaa eikä kotikentällä oo mahdollisuutta sitä reenata. Lara osotti mun kaikki epäälykset kuitenkin vääriksi ja oli tosi nopea ja haki hyvin, vaikka mä vähän sähelsinkin. Renkaankin hyppäs oikein. Keppeihin sen kiinnostus ei kuitenkaan enää riittäny, varsinkaan, kun ne oli radan lopussa, ja ne menikin sitten ihan penkin alle, minkä jälkeen ohjasin sen epähuomiossa putken väärästä päästä.

Aattelin, ettei uusita kilpailevien rataa vaikka menis miten huonosti, mutta yllätysyllätys päätin uusia kumminkin. Homma kusi kuitenkin jo alotuksessa (kolmannella esteellä), kun Lara esitti vanhan bravuurinsa, eli pysähty puomin alastulokontaktille ja istahti siihen pällistelemään, kun koitin epätoivoosesti kutsua sitä. Vähän aikaa meniki siinä ku koitin saada sitä kiinni, ja lopulta istutin sen siihen mihin jäätiin ja jatkettiin rataa hylkäyksestä huolimatta. Taas Laralla oli hirveästi virtaa ja innostusta, ja loppurata mentiin puhtaasti - kepitkin jo melkein...

Nyt pidetään agilitytaukoa, ja aletaan reenaamaan keväällä kun lumet sulaa ja sitä mukaan sitten kiertämään epiksiäkin. Ellen siis saa aikaiseksi ilmottaa Lapuan tai Seinöjoen hallireeneihin... Mustasaaren mätsärit 22.10 taitaa jäädä meidän osalta väliin jos Laralla on silloin juoksut, eli loppuvuosi hiljaiseloa :)

Syyskuun summausta

Syyskuu oli ja meni, ja blogin kirjottaminen on näköjään jääny vähä vähemmälle. Ollaan kuitenkin tehty yhtä sun toista, ollaan käyty mm. agilitykisaharjotuksissa ja kahdissa agilityepiksissä. Lenkkeily ja reenaaminen on jääny vähän vähemmälle säiden ja koulun takia, mutta Lara on nähny paljon lappalaisia Rykää ja Iinestä, ja ohan niistä lenkkiseuraakin ollu! :) Meidän viimiset ohjatut agilityreenit oli 6.9, ja ollaan käyty sitten vaan vetämässä omia reenejä. Talveksi lopetetaan agility kokonaan, että ollaan Laran kanssa sitten keväällä molemmat skarppeja ja koiralla piisaa varmasti innostusta muutaman kuukauden tauon jälkeen. Mulla ois muutamia huvittavia agilityvideoitakin, jos osais siirtää ne koneelle... Joskus sitten.

04.09 Agilitykisaharjoitus Lapua
Tuona samaisena sunnuntaina ois ollu aamulla mätsärit sekä Halsualla että Vaasassa, ja miettimisen jälkeen jätin menemättä kumpiinkaan, ettei myöhästyttäisi tosta agilityhommasta - selityksen makua... Illalla mentiin kuitenkin tosiaan tuonne Lapualle agilitykisaharjoituksiin, eli epäviralliset harjoitukset, joissa laskettiin etemä, virhepisteet ja otettiin aika, mutta koiria ei sijoitettu. Yleensä meen agilitytapahtumiin yksin, koska Laralla on tosi vahva laumavietti, eikä se välttämättä keskity, jos paikalla on muita perheenjäseniä, mutta nyt uskaltauduin ottamaan äidin kuvaamaan.
Ilmotin Laran kahteen luokkaan, mölleihin ja kisaaviin. Mölleissä oli aika perus viidentoista esteen rata, jossa oli useita putkia ja aitoja sekä puomi ja A. Lara haki esteille tosi hyvin, kuunteli ja kulki sujuvasti ja tasaseen tahtiin, mutta vauhtia olis voinu olla enemmän. Tuloksena nollarata ajalla 39.77s ihanneajasta 60s ja etenemä oli 2,9m/s. Äidistä se ei välittäny yhtään, koska se seiso alusta asti samassa paikassa.
Kisaavien parinkymmenen esteen rata oli yllättävän haastava, siinä oli erilaisia takaleikkauksia ja valssauksia sekä kepit ja rengas. Lara kuunteli mua kuitenkin hienosti, selvittiin vaikeimmistakin kohdista hyvin ja kepitkin meni jo aika sulavasti. Ois tullu nollarata, mutta unohdin ite yhden aidan, jonka takia hylky ajalla 51.78s ihanneajasta 60s ja etenemä 2,55m/s. Oon kyllä tosi ylpee tosta koirasta, toinen kerta kun reenattiin vieraalla paikalla ja heti nolla, eikä äidistäkään välittäny yhtään :) Toi hylkykin tuli vaan omasta mokasta.

11.09 Agilityepikset Kauhajoki
Mistähän sitä alottas.
Kauhajoella oli paljon koirakkoja. Ilmotin Laran kahteen möllilähtöön, ja taas äiti oli mukana kuvaamassa, kun oli tuolla Lapuallakin menny niin hyvin. Tosiaan, äiti leiriyty radan ns. taakse, ja Laran keskittymisen kannalta on tärkeää, että se on täsmälleen samassa paikassa kokoajan, että koira tietää, ettei se lähde mihinkään (voin kuvitella miten typerältä toi kuulostaa, mutta son huomattu...), joten kävin ennen lähtöjä kysymässä toimitsijoilta, voiko äiti olla siellä, ja se oli kuulemma ok. Mutta kappas, just ennen lähtöjä tuomari tulikin sanomaan, että jos äiti vois siirtyä kauemmas radasta, ja siitä eteenpäin kaikki menikin päin persettä.
Radat oli tosi hyvin rakennettuja, niissä oli paljon esteitä ja erilaisia käännöksiä. Meille täysin uutena esteenä oli pöytä, enkä aluksi edes tienny sen ideaa.. :D Alotettiin rata tosi hyvin ja vauhdikkaasti, mutta putkelta Lara karkas äidin luo. Ei siinä mitään, vein takas ja jatkettiin. Pöydälläolo suju moitteettomasti, ja samoin käännökset, muttei päästy kovin pitkälle kun koira karkas taas äidin luo. Vein taas takasin ja jatkettiin taas niinkun mitään ei ois tapahtunutkaan. Loppumetreillä Lara karkas kuitenkin taas äidin luo. En oo kyllä koskaan nähny, että koira karkais kolmesti saman radan aikana, varsinkaan kun Lara keskittyy yleensä rataan niin hyvin. Mulla oli kieltämättä hermo kiriällä ja ois tehny mieli heittää hanskat tiskiin ja lähteä kotiin, mutta päätin jäädä.
Meillä oli toinenkin startti, ja rata oli taas tosi hyvin suunniteltu. Laralla oli lähdössä taas hyvin vauhtia, mutta kun se oli jo hoksannut, miten helppoa radalta karkaaminen oli, se karkasi senkin radan aikana kahdesti - ensin videokameralla kuvaavan tytön kameralaukkua haistelemaan ja toisella kerralla räksyttämään rataa seuraavalle miehelle. Vaikka näiden pikkupyrähdysten välillä koira tuntu olevan tosi innoissaan ja palas radalle aina yhdellä käskyllä, homma ei näköjään kiinnostanu pätkän vertaa. Raivostutti, että koko homma kusi vaan sen takia, ettei mulle heti sanottu, ettei äiti voinu kuvata  radan takana. Jos kyse ois ollu inhimillisistä virheistä tai siitä, ettei koira vaa ollu agilitytuulella, ei siinä mitää, mutta kun se johtu noin turhasta asiasta. Seuraavana päivänä oli pakko käydä reenaamassa samantyyppinen rata seuran kentällä, ja verettiinkin ehkä koko kuun parhaat reenit.
Tulipa sekin huomattua, etten käy kisoissa tai missään koiratapahtumissa porukoiden kanssa. Eihän tollekkaan voi jälkeenpäin muuta kun nauraa, yhtenä päivänä 5 radalta karkaamista... Näin meillä.

29.09 Agilityepikset Alajärvi
Sato vähän, kun suunnattiin viimetorstaina Alajärvelle Järviseudun kennelkerhon järjestämiin pieniin agilityepiksiin, joissa oli yhteensä 6 koiraa, eli yksi mini ja 5 mediä :) Kenttä oli säästä johtuen pehmeä ja märkä, ja kontaktiesteet liukkaita. Rata oli kivasti suunniteltu, siinä oli sopivasti haastetta. Radalla oli keinu, ja koska Lara ei oo koskaan mennyt sitä vieraalla paikalla, joten aattelin ohittaa sen kokonaan ja ottaa hylyn, mutta tuomari onneksi lupautu pitämään keinua kaikille halukkaille!
Laralla oli säätä ajatellen yllättävän paljon virtaa ja se meni radan oikeestaan täydellisesti - tai paremmin sanottuna juuri niinkun mä ohjasin. En ollu nimittäin rataan tutustuttaessa kovin tarkkana.. Aitasuoran lopussa oleva aita piti hypätä toiselta puolelta, ja olin lähdössä väärällä puolella, joten en saanu ohjattua sitä kunnolla jolloin koira ei saanu hyvää käännöstä ja tuli aidan ali. Kepit meni hyvin vauhdilla, mutta liukkaalla puomilla vauhtia oli vähän liikaa, jonka seurauksena Lara liukastu ja hyppäs alas. Lopuksi ohjasin vielä Laran putkeen väärästä päästä. Tuloksena siis 15vp ajalla 49.9s ihanneajasta 60s ja 2. sija! :)
Jäi tosi hyvä fiilis, koiralla oli vauhtia ja innostusta eikä se tehny virheitä, vaan kaikki virheet johtu mun ohjaamisesta. Palkinnoksi saatiin ruusuke.

Tänään 02.10 olin kaverini Ellin kanssa lappalaisten erkkarissa Jyväskylässä. Elli sai viikolla kepit, joten junnunartun Iineksen esittäminen jäi mun hommaksi. Mikäs siinä, kun kävin vähä harjottelemassa peräti yhden kerran ennen ite näyttelyitä... Junnunarttuja oli 17 ja ne tuomaroi Jussi Liimatainen. Aattelin, että kerran näyttelyissä käyneen Iineksen esittäminen ois ihan helppo juttu, olihan se saanu viime näyttelyistä ERI:n ja KP:n. Homma ei alkanu kumminkaan ihan odotusten mukasesti, kun adhd-ipana piti sananmukasesti työntää kehään. Vaikka homma ei kiinnostanu sitä pätkän vertaa, sain sen alkuhankaluuksien jälkeen liikkumaan ihan hyvin ja jopa seisomaan paikallaan, ja se anto tuomarin kattoa hampaatkin. Fiilis ei kuitenkaan ollu ihan katossa kun mulle ojennettiin VIHREÄ nauha. Se johtu kuitenkin siitä, että Iines oli tuomarin makuun liian pitkänomainen ja sillä oli ahtaat takaliikkeet, ja se omasi liikaa rodulle harvinaisia piirteitä kuten lisäkannukset takajaloissa ja liian vaaleat silmät ja nenän. Arvostelussa mainittiin kuitenkin, että "esiintyy ja esitetään erinomaisesti", joten ei toi mun osalta nyt ihan penkin alle kuitenkaan menny.

22.09 ois ollu Kokkolassa möllitoko, johon ei lähdetty, koska täällä oli aikamoinen myrsky. Jälkeenpäin vähä harmittaa, kun noita möllitokoja ei oo täälläpäin pahemmin ollu (paitsi seinäjoella 11.09, mutta agility vei). Ollaan harjoteltu kuitenkin ahkerasti kotona ja lappalaisia on ollu häiriönä, paikkamakuu pysyy vieraammallakin paikalla nyt 2min ja liikkeestä seisominen on hiontaa vaille hyvä, joten kohta meillä onkin kaikki liikkeet kunnossa :) Koitan päivittää blogia useammin ja lisätä myös kuvia!

Hyvää syksyä kaikille!