Syyskuu oli ja meni, ja blogin kirjottaminen on näköjään jääny vähä vähemmälle. Ollaan kuitenkin tehty yhtä sun toista, ollaan käyty mm. agilitykisaharjotuksissa ja kahdissa agilityepiksissä. Lenkkeily ja reenaaminen on jääny vähän vähemmälle säiden ja koulun takia, mutta Lara on nähny paljon lappalaisia Rykää ja Iinestä, ja ohan niistä lenkkiseuraakin ollu! :) Meidän viimiset ohjatut agilityreenit oli 6.9, ja ollaan käyty sitten vaan vetämässä omia reenejä. Talveksi lopetetaan agility kokonaan, että ollaan Laran kanssa sitten keväällä molemmat skarppeja ja koiralla piisaa varmasti innostusta muutaman kuukauden tauon jälkeen. Mulla ois muutamia huvittavia agilityvideoitakin, jos osais siirtää ne koneelle... Joskus sitten.
04.09 Agilitykisaharjoitus Lapua
Tuona samaisena sunnuntaina ois ollu aamulla mätsärit sekä Halsualla että Vaasassa, ja miettimisen jälkeen jätin menemättä kumpiinkaan, ettei myöhästyttäisi tosta agilityhommasta - selityksen makua... Illalla mentiin kuitenkin tosiaan tuonne Lapualle agilitykisaharjoituksiin, eli epäviralliset harjoitukset, joissa laskettiin etemä, virhepisteet ja otettiin aika, mutta koiria ei sijoitettu. Yleensä meen agilitytapahtumiin yksin, koska Laralla on tosi vahva laumavietti, eikä se välttämättä keskity, jos paikalla on muita perheenjäseniä, mutta nyt uskaltauduin ottamaan äidin kuvaamaan.
Ilmotin Laran kahteen luokkaan, mölleihin ja kisaaviin. Mölleissä oli aika perus viidentoista esteen rata, jossa oli useita putkia ja aitoja sekä puomi ja A. Lara haki esteille tosi hyvin, kuunteli ja kulki sujuvasti ja tasaseen tahtiin, mutta vauhtia olis voinu olla enemmän. Tuloksena nollarata ajalla 39.77s ihanneajasta 60s ja etenemä oli 2,9m/s. Äidistä se ei välittäny yhtään, koska se seiso alusta asti samassa paikassa.
Kisaavien parinkymmenen esteen rata oli yllättävän haastava, siinä oli erilaisia takaleikkauksia ja valssauksia sekä kepit ja rengas. Lara kuunteli mua kuitenkin hienosti, selvittiin vaikeimmistakin kohdista hyvin ja kepitkin meni jo aika sulavasti. Ois tullu nollarata, mutta unohdin ite yhden aidan, jonka takia hylky ajalla 51.78s ihanneajasta 60s ja etenemä 2,55m/s. Oon kyllä tosi ylpee tosta koirasta, toinen kerta kun reenattiin vieraalla paikalla ja heti nolla, eikä äidistäkään välittäny yhtään :) Toi hylkykin tuli vaan omasta mokasta.
11.09 Agilityepikset Kauhajoki
Mistähän sitä alottas.
Kauhajoella oli paljon koirakkoja. Ilmotin Laran kahteen möllilähtöön, ja taas äiti oli mukana kuvaamassa, kun oli tuolla Lapuallakin menny niin hyvin. Tosiaan, äiti leiriyty radan ns. taakse, ja Laran keskittymisen kannalta on tärkeää, että se on täsmälleen samassa paikassa kokoajan, että koira tietää, ettei se lähde mihinkään (voin kuvitella miten typerältä toi kuulostaa, mutta son huomattu...), joten kävin ennen lähtöjä kysymässä toimitsijoilta, voiko äiti olla siellä, ja se oli kuulemma ok. Mutta kappas, just ennen lähtöjä tuomari tulikin sanomaan, että jos äiti vois siirtyä kauemmas radasta, ja siitä eteenpäin kaikki menikin päin persettä.
Radat oli tosi hyvin rakennettuja, niissä oli paljon esteitä ja erilaisia käännöksiä. Meille täysin uutena esteenä oli pöytä, enkä aluksi edes tienny sen ideaa.. :D Alotettiin rata tosi hyvin ja vauhdikkaasti, mutta putkelta Lara karkas äidin luo. Ei siinä mitään, vein takas ja jatkettiin. Pöydälläolo suju moitteettomasti, ja samoin käännökset, muttei päästy kovin pitkälle kun koira karkas taas äidin luo. Vein taas takasin ja jatkettiin taas niinkun mitään ei ois tapahtunutkaan. Loppumetreillä Lara karkas kuitenkin taas äidin luo. En oo kyllä koskaan nähny, että koira karkais kolmesti saman radan aikana, varsinkaan kun Lara keskittyy yleensä rataan niin hyvin. Mulla oli kieltämättä hermo kiriällä ja ois tehny mieli heittää hanskat tiskiin ja lähteä kotiin, mutta päätin jäädä.
Meillä oli toinenkin startti, ja rata oli taas tosi hyvin suunniteltu. Laralla oli lähdössä taas hyvin vauhtia, mutta kun se oli jo hoksannut, miten helppoa radalta karkaaminen oli, se karkasi senkin radan aikana kahdesti - ensin videokameralla kuvaavan tytön kameralaukkua haistelemaan ja toisella kerralla räksyttämään rataa seuraavalle miehelle. Vaikka näiden pikkupyrähdysten välillä koira tuntu olevan tosi innoissaan ja palas radalle aina yhdellä käskyllä, homma ei näköjään kiinnostanu pätkän vertaa. Raivostutti, että koko homma kusi vaan sen takia, ettei mulle heti sanottu, ettei äiti voinu kuvata radan takana. Jos kyse ois ollu inhimillisistä virheistä tai siitä, ettei koira vaa ollu agilitytuulella, ei siinä mitää, mutta kun se johtu noin turhasta asiasta. Seuraavana päivänä oli pakko käydä reenaamassa samantyyppinen rata seuran kentällä, ja verettiinkin ehkä koko kuun parhaat reenit.
Tulipa sekin huomattua, etten käy kisoissa tai missään koiratapahtumissa porukoiden kanssa. Eihän tollekkaan voi jälkeenpäin muuta kun nauraa, yhtenä päivänä 5 radalta karkaamista... Näin meillä.
29.09 Agilityepikset Alajärvi
Sato vähän, kun suunnattiin viimetorstaina Alajärvelle Järviseudun kennelkerhon järjestämiin pieniin agilityepiksiin, joissa oli yhteensä 6 koiraa, eli yksi mini ja 5 mediä :) Kenttä oli säästä johtuen pehmeä ja märkä, ja kontaktiesteet liukkaita. Rata oli kivasti suunniteltu, siinä oli sopivasti haastetta. Radalla oli keinu, ja koska Lara ei oo koskaan mennyt sitä vieraalla paikalla, joten aattelin ohittaa sen kokonaan ja ottaa hylyn, mutta tuomari onneksi lupautu pitämään keinua kaikille halukkaille!
Laralla oli säätä ajatellen yllättävän paljon virtaa ja se meni radan oikeestaan täydellisesti - tai paremmin sanottuna juuri niinkun mä ohjasin. En ollu nimittäin rataan tutustuttaessa kovin tarkkana.. Aitasuoran lopussa oleva aita piti hypätä toiselta puolelta, ja olin lähdössä väärällä puolella, joten en saanu ohjattua sitä kunnolla jolloin koira ei saanu hyvää käännöstä ja tuli aidan ali. Kepit meni hyvin vauhdilla, mutta liukkaalla puomilla vauhtia oli vähän liikaa, jonka seurauksena Lara liukastu ja hyppäs alas. Lopuksi ohjasin vielä Laran putkeen väärästä päästä. Tuloksena siis 15vp ajalla 49.9s ihanneajasta 60s ja 2. sija! :)
Jäi tosi hyvä fiilis, koiralla oli vauhtia ja innostusta eikä se tehny virheitä, vaan kaikki virheet johtu mun ohjaamisesta. Palkinnoksi saatiin ruusuke.
Tänään 02.10 olin kaverini Ellin kanssa
lappalaisten erkkarissa Jyväskylässä. Elli sai viikolla kepit, joten junnunartun Iineksen esittäminen jäi mun hommaksi. Mikäs siinä, kun kävin vähä harjottelemassa peräti yhden kerran ennen ite näyttelyitä... Junnunarttuja oli 17 ja ne tuomaroi
Jussi Liimatainen. Aattelin, että kerran näyttelyissä käyneen Iineksen esittäminen ois ihan helppo juttu, olihan se saanu viime näyttelyistä ERI:n ja KP:n. Homma ei alkanu kumminkaan ihan odotusten mukasesti, kun adhd-ipana piti sananmukasesti
työntää kehään. Vaikka homma ei kiinnostanu sitä pätkän vertaa, sain sen alkuhankaluuksien jälkeen liikkumaan ihan hyvin ja jopa seisomaan paikallaan, ja se anto tuomarin kattoa hampaatkin. Fiilis ei kuitenkaan ollu ihan katossa kun mulle ojennettiin VIHREÄ nauha. Se johtu kuitenkin siitä, että Iines oli tuomarin makuun liian pitkänomainen ja sillä oli ahtaat takaliikkeet, ja se omasi liikaa rodulle harvinaisia piirteitä kuten lisäkannukset takajaloissa ja liian vaaleat silmät ja nenän. Arvostelussa mainittiin kuitenkin, että "
esiintyy ja esitetään erinomaisesti", joten ei toi mun osalta nyt ihan penkin alle kuitenkaan menny.
22.09 ois ollu Kokkolassa möllitoko, johon ei lähdetty, koska täällä oli aikamoinen myrsky. Jälkeenpäin vähä harmittaa, kun noita möllitokoja ei oo täälläpäin pahemmin ollu (paitsi seinäjoella 11.09, mutta agility vei). Ollaan harjoteltu kuitenkin ahkerasti kotona ja lappalaisia on ollu häiriönä, paikkamakuu pysyy vieraammallakin paikalla nyt 2min ja liikkeestä seisominen on hiontaa vaille hyvä, joten kohta meillä onkin kaikki liikkeet kunnossa :) Koitan päivittää blogia useammin ja lisätä myös kuvia!
Hyvää syksyä kaikille!