Pikatreenit

Kisakuulumisia

En oo jaksanut kirjoitella taas aikoihin, pahoittelut siitä! Varsinkin toukokuun loppupuolella kelit olivat niin kuumia, että mua pidettiin ihan hulluna kun ehdotinkin kentälle lähtemistä. Viime viikolla taas sateli ja ukkosti harva se päivä, joten treenaamisen sai unohtaa silloinkin. Tai ehkä se olisi onnistunut jos ohjaaja olisi jaksanut herätä jonain aamuna pari tuntia aikaisemmin... Lara on siis keskittynyt ottamaan rennosti ja nauttimaan lomasta, kun ite oon lähinnä hypännyt kavereiden kanssa ja milloin missäkin.

Viikonloppuna madotettiin sekä Lara että Napsu, ja tiistaina käytiin Seinäjoella ottamassa Laralle kennelyskärokotus. Juuri sopivasti ennen keskiviikon kisoja! Se oli ihan innoissaan, kun pääsi pitkästä aikaa ihmisten ilmoille. Punnituksessa vaaka näytti lukemaa 8,6, eli se on laihtunut yli kilon ihan huomaamatta tässä parin kuukauden aikana. Pöydällä se oli ihan rauhassa eikä hätkähtänyt piikkiä, mutta hammaskiveä näkyi aika paljon. Pitää varmaan kesän aikana varata aika sen poistoon.

Larasta lähtee ihan hirveästi karvaa, oon karstannut sitä nyt monena päivänä ja pohjavillaa lähtee vieläkin. Jäljellä oleva turkki on kyllä hyvässä kunnossa ja ylhäällä olevassa kuvassakin näyttää aika hyvältä. 

Sitten itse otsikon aiheeseen! Sunnuntaina 26.5, kolme viikkoa sitten, startattiin VAS:in kisoissa kahdella Heidi Viitaniemen agilityradalla. Kisat järkättiin Vaasan rantareviirillä, jossa ei olla ennen käyty, mutta paikka oli aivan ihana! Tuli heti kunnon kesäfiilis kun sai käppäillä koiran kanssa aurinkoisessa puistossa kauniissa maisemissa. Lisäksi koiria oli aika vähän, medejä vain neljä, joten kisat sujuivat ihan verkkaisesti.

D-radassa oli mietittävää jo lähdössä. Laran vireystaso ei ollut parhaimpia, joten lähdin kakkosaidalta ja valssasin putkella. Halusin ohjata kepit oikealta, ja vaikkei siinä sinänsä järkeä ollutkaan, kepeille vienti meni nappiin. Itse kepit olivat tietysti hitaat, mutta ei tarvinnut pysähdellä. Seiska-aidan jälkeen Lara sujahti suoraan tyrkyllä olleeseen ysiputkeen, joten hylkyhän meille tuli. 11-aidan jälkeen se jatkoi suoraan juoksemista, ja olihan se muutenkin vähän ulapalla. Loppurata meni kuitenkin ihan hauskasti haahuillen, kokonaisuudessaan ei yhtään huonosti!

E-radassa oli myös paljon hankalia kohtia. Ratapiirroksessa esteet ovat ihan liian tiiviisti, kun tila meinasi loppua. Alkusuoralla homma lähti hyvin käyntiin, vitosaidalla valssasin ja kepit olivat kivat. Selvittiin jopa ysiputkesta, ja sitten, ihan helpossa kohdassa, Lara juoksi 11-aidan ohi aalle. Mitä ihmettä!? 16-aidalla ennakoin välistävedon ja Lara jätti 16-aidan hyppäämättä. Omaa hätäilyä taas, mutta ainakin koira kuunteli mua paremmin kuin ensimmäisellä radalla. Päivän saldona siis kaksi hylkyä, mutta molemmilta radoilta jäi hyvä maku suuhun :)

Eilen PKS järjesti 20-vuotisjuhlakilpailut, joissa oli yksi agilityrata kaikille luokille. Tuomarina toimi Ritva Herrala. Treenitauon jälkeen mentiin taas sillä asenteella, että pidetään vaan hauskaa ja tehdään parhaamme, tuloksesta viis. Lara oli ihan räjähtämispisteessä ennen rataa, ja lämmittelyesteilläkin se teki niin terävästi että huhhuh. Huomaa että pieni loma on tehnyt tehtävänsä! Mulla meni kuulutukset ihan ohi ja meille tulikin paniikkilähtö, minkä lisäksi Lara vielä varasti lähdön. Alku lähti hyvin, mutta vitosaidalla ennakoin valssin ja Lara kääntyi ennen aitaa. Korjaamisen jälkeen kepit ja muurin hyppykulma sujui ihan hyvin, ja selvittiin kammottavasta kasiputkestakin, jee! Jo se oli voitto sinänsä. Jäin aalla vasemmalle puolelle ja tein 13-aidalla viskin, mikä taisi mennä tosi hyvin. Olin rataan ihan supertyytyväinen! Vauhti oli ihan ok, mutta vitosaidan korjaus ja kepit söivät aikaa. Meidän aika oli 53,88s (49s), eli tulokseksi tuli 9,88 jolla sijoituttiin seitsemästä koirakosta toisiksi. Palkinnoksi saatiin Muschin ja PKS:n lahjakortit sekä petunioita. 

When you can do everything but you don't have to do anything...

...it's called summer.

Ehkä mä joskus opin

Eilen mentiin PKS:n kisoihin Pietarsaareen. Päivä oli lämmin, asteet pysyivät koko ajan yli kahdessakymmenessä. Paikalle löydettiin kerrankin ongelmitta ja ajoissa. Kisattiin kahdella agilityradalla, jotka tuomaroi Johanna Nyberg. 

Medikakkosia oli vain viisi, ja starttasimme ensimmäisinä. Meno loppui jo puomilla, kun Lara pysähtyi alastulon alussa ja sain taas tosissani innostaa ja huudella, ennen kuin koira lopulta kipitteli alas. Se meni vähän omissa maailmoissaan, ja varsinkin vitosaidan ja kymppiaidan jälkeen tuli läheltä piti -tilanteita, kun koira meinasi suorittaa itselleen mieluisempia esteitä omin päin. Ihan rauhassa toki, sillä ei ollut mitään kiirettä. Keinu tuli aika hitaasti mutta kuitenkin epäröimättä. 13-aidalla valssasin ja koitin lähettää Laraa putken toiseen päähän kun itse peitin toisen pään, mutta koira jäi vaan katsomaan mua ihmeissään. Miten se muka pääsisi putkeen kun mä seisoin edessä!? Se teki kaikkensa päästäkseen putkeen väärästä päästä, ja mun estelyistä huolimatta se pujahtikin sinne mun jalkojen välistä, joten hylkyhän meille tuli. Jälkeenpäin tajusin että 13-aidalla ois kannattanut tehdä niisto, että putkelle saisi hyvän linjan. Kepit Lara meni itsenäisesti ja niissä oli jo vähän yritystä, ja loppurata tehtiin ihan nätisti.

B-rata oli tosi mukava ja vähän ensimmäistä rataa helpompi. En halunnut ottaa keppien kanssa riskiä, joten pysyin koko alun oikealla puolella. Lara oli aika hidas ja teki kepit kävellen, mutta kuitenkin itsenäisesti. Puomi meni jo sujuvammin, mutta kymppiaidan hypättyään koira jatkoi juoksuaan aina radan reunalle asti, mistä se sitten palasi hetken ihmeteltyään takaisin. Loppupätkässä oli vähän miettimistä, mutta päätin tehdä taas helpoimman kautta ja valssata sekä 17- että 18-aidalla. Lara sai jo vähän vauhtia alleen ja olinkin yllättynyt miten hyvin kaikki sujui, kunnes jäin itse vähän 19-aidan eteen ja Lara kiersi sen. Tuli siis sekin rata hyllytettyä, mutta yliaikaa olisi tullut kuitenkin niin paljon, ettei sillä ollut sinänsä väliä. Tämä rata oli kuitenkin huomattavasti ensimmäistä parempi.

Kuuma päivä vaikutti varmasti Laran vireyteen, mutta noista virheistä ei voi muuta kun katsoa peiliin. Jos koira haahuilee vähän miten sattuu, sitä suuremmalla syyllä mun oman ohjauksen pitäisi olla mahdollisimman selkeää ja hyvin suunniteltua. Meno on ollut viimeiset pari viikkoa niin epämääristä että meinasin jättää ensi viikon Vaasan kisat kokonaan välistä, mutta tulinkin tänään toisiin ajatuksiin ja ilmoitin meidät kahdelle radalle sunnuntaille, nyt pitää skarpata!

Kauhavan mätsärit

(c) Marie Pitkäjärvi

Eilisilta kului Kauhavan kennelkerhon järkkäämissä mätsäreissä. Vaikka kyseessä olikin vain mätsärit, halusin ottaa niistä kaiken ilon irti ja siistin päivällä Laran korvat, tassut ja kynnet. Pyörähdettiin kehässä viimeksi Seinäjoella lokakuussa, joten treenattiin myös vähän kehäkäyttäytymistä edellisiltana, ja ihan nätisti se meni, vaikka Lara olikin kiireinen ja tarjosi jatkuvasti kontaktia.

Sää suosi, oli kiva nähdä tuttuja ja saada Laralle vähän vaihtelua agilityjuttuihin. Koiria oli enemmän kuin odotin, mutta kaikille oli omat kehät, joten homma sujui jouhevasti. Pieniä oli reilu parikymmentä. Ensimmäisessä kehässä Lara liikkui ja käyttäytyi muutenkin hyvin. Pöydällä se oli ihan nätisti, mutta näytti hirveältä kun koitti muka huomaamattomasti vältellä tuttua tuomaria, pysyen kuitenkin koko ajan paikallaan.

Saatiin punainen nauha, ja hetken odottelun jälkeen päästiin taas kehään. Lara esiintyi hyvin ja nautti kun se sai ravailla rennosti mun vieressä ja seistä paikallaan, mutta en voinut olla nauramatta sen ilmeille, kun tuomari tai toinen koira tuli lähemmäs - se veti päänsä alas ja korvansa taakse, ja tuntui, että se oikein keskittyi näyttämään mahdollisimman epäedustavalta. Päästiin jatkoon, kierrettiin kehä vielä pari kertaa ja tuomari viittoi meidät kolmannelle sijalle. Palkintopussista löytyi mitali, kaksi ihanaa vinkulelua, naudanmahatikkuja, koirankeksejä sekä huivi. Kaikenkaikkiaan mätsärit menivät ihan nappiin - aikataulut toimivat, palkinnot olivat hyviä ja ilmapiiri muutenkin leppoisa ja mukava. Järjestäjille iso kiitos :)

Katastrofin ainekset kasassa

Lauantaina suunnattiin kisaamaan Vaasaan. Kisat pidettiin samalla BAC:n kentällä johon ei meinattu syyskuussakaan löytää, ja samalla kaavalla mentiin tälläkin kertaa - yksi väärä käännös ja oltiin hukassa seuraavat puoli tuntia. Totaalisten hermoromahdusten jälkeen pääsin paikalle sulavasti myöhässä, juuri viisi minuuttia ennen rataantutustumista.

Kisasimme kahdella agilityradalla, jotka olivat Timo Teilerin käsialaa. Luulin että Laran motivaatio Vöyrin kisoissa oli tullut jäädäkseen, mutta päästiin takaisin normaaliin tahtiin jo keinulla, jossa Lara pysähtyi tosi aikaisin ja hiipi epävarmasti alas. Hankala keppikulma mokattiin, koiran keskittyminen loppui kuin seinään ja sain taas näyttää jokaisen välin kun se käveli kepit ihan rauhassa läpi. Pysyin koko ajan oikealla puolella, koska luotin siihen, että "oma magneetti" toimisi, mitä ollaan treenattu nyt tosi paljon hyvin tuloksin. Keppien jälkeen koira ei välittänyt musta vaan haahuili aidan väärälle puolelle, mistä sain sen onneksi takaisin ja hyppäämään sen oikein. Myös putkella vaati kunnon käskytyksen, että Lara pyörsi ja meni putkeen oikeasta päästä. Loppurata meni vähän tahmeasti, mutta omalla painollaan ilman sen kummempia ongelmia. Saatiin vitonen keppien kiellosta ja 10,56s yliaikaa, millä sijoituttiin kahdeksasta koirakosta kolmansiksi.

B-rata oli todella helppo. Ja kyllä, yksinkertaisuudestaan huolimatta onnistuttiin mokaamaan se täysin! Päätin keskittyä siihen, että valssaisin vitosaidalla kerrankin ajoissa, missä onnistuinkin. En kuitenkaan näyttänyt Laralle estettä kyllin selkeästi, ja Lara kiersi sen. Otettiin se nätisti takaakiertona ja tehtiin taas maailmankaikkeuden hitaimmat kepit. Ennen rataa otettiin pari toistoa keinulla, ja Lara tuli tällä kertaa hyvin ihan kontaktille asti. Rata eteni ihan kivasti ja heräiltiin molemmat pikkuhiljaa. 15-okserin Lara kuitenkin pudotti ja olin muka varmistavinani puomin alastulon, mutta koira loikkasi sen yli kuitenkin. Virhepisteitä ropisi siis 15 ja aikaa tuli 50,23s (52s), joten ainakin päästiin alle ihanneajan! Sillä oltiin kymmenestä koirakosta kuudensia.

Jäi ehkä vähän huono maku suuhun. Päivän aloitus oli huonoin mahdollinen, ja sen piikkiin voi laittaa aika paljon. Koiraa oli kuin täi tervassa ja oma ohjaus huitoi missä sattuu, mutta hei, me saatiin kuitenkin tulokset! Kyllä me tästä vielä vauhtiin päästään, pikkuhiljaa.

Kaikki irti kesäkelistä

Hyvää helatorstaita kaikille lukijoille! Tänään on satanut, mutta alkuviikko ollaan saatu nauttia auringosta ja lämmöstä. Eilen avasin kavereideni kanssa grillauskauden ja tiistaina kävin Laran kanssa treenaamassa kotikentällä, ensimmäistä kertaa tänä vuonna! Talkoot pidetään vasta tän kuun lopussa, mutta tosi hyvässä kunnossa kenttä oli nytkin.

Radassa ei ollut mitään supervaikeaa, pitkälti tuttujen juttujen kertausta. Tein kakkosaidalla pakkovalssin, kutosaidalla saksalaisen, 8-9-aidat välistävedolla ja kepit vasemmalta.    Puomin alastulolla näytin kontaktin, mutta Lara hidasti hyvin näyttämättäkin. Myös aan ja keinun kontaktit olivat tosi siistejä. Kepeille mentäessä mun oli aluksi jopa jarruteltava Laraa, koska se törmäsi keppeihin kerran ja ensimmäisistä pujotteluista tuli valtavia loikkia. Radan loppuun kokeiltiin monia eri vaihtoehtoja - mun oli aluksi tarkoitus valssata 15-aidan jälkeen, mutta venyyvenyy. Saksalainen toimi tosi hyvin heti, kun aloin itsekin juosta... Ensimmäisessä videoidussa pätkässä loppu mentiin lonkalta, kun en uskaltanutkaan tehdä saksalaista. Mutta näyttää tuo toimivan noinkin. 

Oma ohjaus oli muutenkin aika epämääräistä heilumista, ja ensimmäistä kertaa huomasin että se oli aika epävarmaa. Oli myös jotenkin vaikeaa juosta, vasta tuossa yksittäisessä lopussa huomaa, miten koiran vauhti muuttuu kun mäkin juoksen - muuten toi on tollasta hölkkäilyä. Lara oli kuitenkin hyvä, kuuliainen ja ihan vikkelä, vaikka kuumuus söikin vähän vauhtia.

Tehtiin rataa pätkissä ja sitten pari kertaa kokonaisena, ja loppuun otettiin vielä keppejä oikealta sekä aata, keinua palkalla ja puomia. Vaikken vaadikaan Laralta pysähtymiskontakteja, laitoin puomille ja aalle namialustat ihan vain hidasteeksi. Puomilla se jopa pysähtyy ja odottaa lupaa, kun siinä on palkka. Kyllä mä vielä joku päivä päätän, mitä tehdään noiden kontaktien suhteen!

Mitä tykkäätte uudesta bannerista ja värimaailmasta?

Menolippu kakkosiin

Eilen löydettiin itsemme Vöyriltä vartin yli kahdeksalta. Oltiin ensimmäistä kertaa ulkokentällä koko vuonna, ja jo se teki koleasta ja harmaasta aamusta loistavan. Kisattiin kolmella agilityradalla. Tuomarina toimi Vesa Sivonen ja tuomariharjoittelijana Timo Teileri, joka oli piirtänyt radat.

A-radalla oli paljon hämäysesteitä, mutta rata oli muuten helppo. Kepit mentiin kävellen, mutta Lara ei kuitenkaan pysähtynyt. Ehkä siinä oli vähän ensimmäisen radan kankeutta, mutta Laralla oli hyvä vauhti ja se oli muutenkin ihan terävä. Saatiin kuitenkin vitonen puomin alastulolla, kun en tajunnut yhtään hidastaa tai näyttää kontaktia koiralle. En radan jälkeen huomannut miettiä tulosta, aikaa tai tuloksia nähtyänikään ihmetellä, mistä vitonen tuli.  Mulla oli vaan ihan huippufiilis, kun rata oli mennyt niin hyvin! Pienestä kiinni, mutta mulla ei käynyt mielessäkään harmitella vitosta. Meidän aika oli 51,84s (54s), jolla sijoituttiin kolmansiksi yhdeksästä koirakosta.

B-rata oli hyvin paljon samaa luokkaa. Pidin ohjauksen taas mahdollisimman yksinkertaisena ja täsmällisenä, ja tällä kertaa muistin hidastaa puomin alastulolla. Keinulla Lara pysähtyi vähän puolenvälin jälkeen, eikä meinannut millään tulla alas. Tuntui että sain kutsua sitä ikuisuuden, kunnes se lopulta hiippaili alas ja pääsimme jatkamaan hyvällä vauhdilla. En halunnut ottaa keppien kanssa riskiä, joten valssasin 14-aidan jälkeen, niin pääsin oikealle puolelle. Lara yllätti mut totaalisesti ja pujotteli kepit itse, mitä se ei ole tehnyt kisoissa pitkiin aikoihin! Eiväthän ne varmaan kovin nopeat olleet, ja sain kuitenkin ohjata, mutta niissä oli jo vähän vauhtia. En tiennyt oliko meille tullut muita virheitä tai yliaikaa, mutta kepit tuntuivat sillä hetkellä niin täydellisiltä, ettei muulla ollut väliä. Mulle tulikin yllätyksenä, että oltiin tehty nolla ajalla 51,06s (52s), jolla sijoituttiin kolmansiksi ja saatiin serti! Menin siitä ihan hämilleni, enkä edes tajunnut että oliko se nyt luokkanousu vai mikä. Enhän mä pitänyt sitä edes mahdollisena, että me voitaisiin nousta kakkosiin!

Kun toivuin alkujärkytyksestä, mun piti päättää, mitä me tehdään C-radan suhteen. Joko otetaan lahjakortti ja jätetään viimeinen rata kisaamatta, tai odotetaan neljä tuntia ja startataan viimeinen rata kakkosissa. Ajattelin ettei ole mitään järkeä odotella monta tuntia ja startata väsyneen koiran kanssa rataa, joka on huomattavasti aikaisempia kisaratoja haastavampi, mutta kuinka mä olisin voinut jättää tilaisuuden käyttämättä? Ja kyytiä olisi pitänyt odotella joka tapauksessa. Niinpä käytiin kävelemässä ja laitoin Laran häkkiin lepäämään, kun jäin itse seuraamaan kakkosten ratoja. Palkinnoksi A-radalta valitsin pokaalin ja B-radalta lahjakortin. 

C-rata oli tosi mukava. Tietysti se oli täynnä kohtia, joissa piti olla tarkkana, ja varsinkin alku vaikutti haastavalta. Mua ei kuitenkaan jännittänyt yhtään, ja menin radalle sillä asenteella, että tehdään parhaamme ja pidetään vaan hauskaa. Otin ykkösaidan kutsulla, vedin koiran vastakkaisella kädellä kakkosaidan yli ja valssasin. Varauduin siihen, että kepeille meno mokattaisiin, mutta ei! Ohjasin ne oikealta, Lara haki ne hyvin ja pujotteli toki aika hitaasti, mutta pujotteli kuitenkin. Tuntui että huusin kurkku suorana, että sain koiran kääntymään aluksi putken sijaan muurille, ja menemään vielä putken oikeaan päähän. Oma panokseni hiipui kymppiaidalla, jossa luotin ehkä liikaa että koira kyllä kiertää aidan, mutta ei kiertänytkään. Sain sen pysäytettyä, mutta se koski kuitenkin aitaan ja kiersi sen vasta sitten, mistä Timo Teileri antoi vitosen. Loppurata meni hyvällä vauhdilla ja puomin alastulolla en taaskaan huomannut varmistaa, vaan saatiin siitä toinenkin vitonen. Tuloksella ei taaskaan ollut väliä, kun oli vaan niin mielettömän hyvä fiilis, että oltiin oikeasti startattu kakkosissa ja tehty rata vieläpä hyvin läpi!

Myöhemmin kävi ilmi, että tuomarit olivatkin hylänneet meidät, koska Lara oli koskenut esteeseen väärältä puolelta, eli tavallaan lähtenyt suorittamaan sitä. Väliäkö tuolla, onko se sitten kymppi vai hylky. Oon vieläkin ihan huojentunut että todellakin kisataan kakkosissa. Ei tuntunut yhtään, että oltaisiin kisattu, vaan pikemminkin treenattu, kaikki meni jotenkin niin helposti. Larassa alkoi vihdoinkin näkyä sitä samaa, mitä näkyy treeneissäkin, ja ensimmäistä kertaa kisoissa tuntuu että harjoittelu tuottaa tulosta!     

Supertreenit

Tänään käytiin treenaamassa. Pakko taas myöntää että mentiin hallille kahta kättä heittäen ja tein radan vasta siellä. Koska siinä oli useampia hankalia kohtia, otettiin sitä aluksi muutaman esteen pätkissä. Aan ja putken erottelu piti toistaa muutamia kertoja, koska hypyn kulma vei suoraan niin houkuttelevaan putkeen ja olin vieläpä itse toisella puolella. Hienosti saatiin se kuitenkin toimimaan! Meidän pitäisi saada kepit kuntoon ennen kuin aletaan harjoitella hankalampia keppikulmia, mutta jotenkin sain taas tollasen hirveän lähestymisen radalle. Valssi toimi, mutta se venyi aina jotenkin niin pitkäksi, kuten videoltakin näkyy. Koitin sitten ihan huvikseni takaaleikkausta kepeille, mitä ei olla ikinä tehty, ja se meni ihan nappiin! En voi lakata ihmettelemästä miten osaava toi koira onkaan. Kymppiputkella käännös vähän venyi, mutta se olikin vähän hankalasti tuolla nurkassa. Ensimmäisellä videoidulla pätkällä 13-aidan takaakierto ei onnistunut, mutta muuten sekin meni ihan hyvin ja tein siinä saksalaisen. Kaiken kaikkiaan tykkäsin radasta, koira teki ihan loistavasti ja vauhtikin oli sellainen, että sain oikeasti juosta.

Toinen rata oli suunnilleen sama rata toisin päin ja lyhennettynä. Se oli ehkä muuten helpompi, mutta 6-10 oli yllättävän vaikea muistaa. Mun valssit olivat auttamattomasti myöhässä, ei ihmekään että koiran käännökset venyivät. Kymppiputken sokea kulma oli hyvä, samoin puomin kontaktit, jotka tosin näytin kädellä. Nurkassa oleva putki osoittautui tässäkin hankalaksi, mutta saatiin se toimimaan. Keppikulma ei myöskään ollut ihan helpoin mahdollinen, mutta siinäkään ei ollut ongelmia, ja nyt huomaan kuinka paljon voin ottaa siihen välimatkaa. Mahtava koira, näistä treeneistä jäi kyllä hyvä fiilis :)

Pietarsaaren epikset

Hups, blogi on taas päässyt unohtumaan... Mun vapaa-aika on mennyt kaikkeen muuhun kuin koirajuttuihin - kun nyt on sulaa, pääsee taas kulkemaan pyörällä ja skootterilla. Juokseminenkin menee ihan eri tasolla kuin talvella, ja varsinkin nyt, kun kävin juuri ostamassa uudet lenkkarit. Ollaan lenkkeilty, tehty keppejä ja kuvattu vähän, mutta tällä viikolla ei käyty treenaamassa ollenkaan.

Lupailin viime viikonloppuna mennä kuvaamaan Vaasan näyttelyitä, mutta valitettavasti en kyydityssyistä päässyt sinne, enkä myöskään Vöyrin epiksiin tiistaina. Pietarsaaressa järkättiin onneksi epikset eilen, joten suunnattiin sinne Ullan ja Angelan kanssa. Oon tosiaan pitänyt sen käytännön, ettei kisoissa saa olla perheenjäseniä, koska Laran keskittyminen kärsii. Äiti on kuitenkin ollut ongelmitta mukana hallilla, joten halusin kokeilla, reagoiko Lara Ullaan ja Angelaan.

Tulin paikalle myöhässä ja tutustuin väärään rataan, mutta ei mennyt oikeastaan kauaa, kun kisaavat alkoivat. Rata oli ihan mukava perusrata, mutta siinä oli putki-aa-erottelua ja yksi takaakierto. Siinä oli täydellisiä kohtia erilaisten ohjauskuvioiden treenaamiseen, mutta päätin ohjata varman päälle, koska Ullassa ja Angelassa sinällään oli ihan tarpeeksi häiriötä, ja halli oli meille vieras. Kun istutin Laran ja otin siltä pannan, se lähti heti Ullan ja Angelan luo. Video kertookin itse radasta kaiken olennaisen; koira kulki hitaasti ja tahmeasti ja haahuili miten sattuu, itse olin myöhässä ja ilmeisen tylsä, kun kaikki muu kiinnosti niin paljon enemmän. Oon kuitenkin tyytyväinen, ettei Lara mennyt 12-aidan jälkeen putkeen vaan teki uukkarin ja menikin aalle, kun tarpeeksi huusin. Ja puomi oli ihan täydellinen! Ei se siis ihan penkin alle mennyt. En tiedä meidän ajasta, mutta saatiin vitonen, jolla voitettiin, kun muut neljä koirakkoa hylättiin. Sainhan mä vielä palkintojenjaossakin evoilla, kun en ymmärtänyt ruotsia... :D

 

Agiliitelyä

Tosiaan, käytiin eilen treenaamassa Lapualla. En ollut varsinaisesti suunnitellut mitään, joten otettiin aluksi vaan suoria aitoja ja sitten sovellettiin valmiiksi hallille rakennetusta radasta tollasta pätkää. 5-6 tehtiin sekä valssilla että saksalaisella, kasiaita niistolla, 13-aita saksalaisella ja 14-aita takaakierrolla. Ohjauskuviot toimi ihan hyvin, 13-aidan saksalainen piti pari kertaa toistaa, mutta siinä olikin aika hankala kulma. Tehtiin rata muutamassa pätkässä ja pari kertaa kokonaisena. Lara teki ihan moitteettomasti ja vähän sitä vauhtiakin löytyi :)

Keppejä tehtiin erikseen, muutamat toistot molemmilta puolilta. Varsinkin ensimmäiset kepit lähtivät vähän tahmeasti, mutta Lara teki itsenäisesti ja paransi joka toistolla. Sain lisätä jo vähän välimatkaakin. Aalla pysäytyskontaktit tuntuu olevan Laralle ihan mahdottomia, ja Katriina antoikin vinkin, että tehtäisiin juoksukontaktit aidanrimaa apuna käyttäen, niin kontaktin juokseminen jää koiralle lihasmuistiin. Lopuksi otettiin vielä muutamia toistoja keinulla, Lara teki hyvin ja malttoi tulla kontaktille asti. Kaikenkaikkiaan tosi kivat treenit, lisää tällästä mukavaa rallattelua ja kontaktitreeniä vaan!

Kisatauon paikka

Pääsiäispäivä vietettiin Lagun kisoissa, jotka järkättiin uudessa Hurtta-hallissa Seinäjoella. Poikkeuksetta aikataulujen kanssa töpeksivänä ihmisenä kesäaikaan siirtyminen hermostutti mua vähän, ja onnistuinkin laittamaan herätyksen tunnin liian aikaiseksi.

Osallistuttiin tosiaan molemmille agilityradoille, jotka tuomaroi Anders Virtanen. Lara oli verryttelyesteillä tosi skarppi ja energinen, mutta into katosi heti, kun päästiin radalle. Koirasta näki, kuinka se joutui ponnistelemaan päästäkseen jo ensimmäisten aitojen yli. Pussi oli hieman jäässä, joten Laran oli otettava vauhtia ja se pääsi läpi vasta kolmannella yrittämällä. Kepitkin mentiin kiirehtimättä, mutta pysähdyksiä ei tainnut tulla. Kymppiaidan Lara kielsi. Vauhti löytyi vasta 14-aidalla, ja loppusuoran koira juoksi tosi vauhdikkaasti kun tiesi, että pääsisi pois radalta ja saisi palkan. Ehkä uusi halli hämmensi sitä, se oli kylmässä aamussa vielä vähän kohmeinen tai sitä ei yksinkertaisesti kiinnostanut. Kuin se ei olisi viitsinyt nähdä vaivaa.

B-radalla Laralla oli tosi hyvä vauhti jo lähdössä, ja puomikin taisi mennä aika kivasti. Keinulla se pysähtyi tosi aikaisin ja meinasi hypätä sivusta alas, mutta maanittelin sitä niin nätisti kuin osasin, ja saatiinkin tehtyä keinu virheittä, joskin kovin hitaasti ja varovasti. Valssasin kasiaidan ja keppien jälkeen. 14-muurin jälkeen Lara meinasi lähteä radalta, mutta päästiin rata onneksi loppuun asti. Mitään kummempia ongelmia ei siis tullut, mutta koko rata oli vähän säätämistä ja vauhdissa oli vieläkin paljon parantamisen varaa. Ratavirheitä ei tehty, mutta yliaikaa tuli 15,96s, jolla oltiin yhdestätoista koirakosta neljänsiä.

Halusin säilyttää Laran motivaation mahdollisimman hyvin, joten ei treenattu viime viikolla ollenkaan. Lauantaina otettiin uusintayritys, ja suunnattiin Maalahteen Pawsin kisoihin. Sielläkin oli kaksi rataa, jotka tuomaroi Minna Räsänen. A-radalla otin Laran kanssa yhteislähdön ja valssasin ennen muuria. Vitosputkelta otettiin vitonen, kun taisin hätyyttää Laraa liikaa ja se kääntyi takaisin. Rata meni ihan nätisti ja siinä alkoi olla jo vauhtiakin, mutta homma tyssäsi taas kepeillä. Loppujenlopuksi meidän aika oli 60,90s (50s), joten tulos oli 15,90 jolla oltiin neljänsiä. Lagun kisojen jälkeen se ei ollut yhtään huonompi rata!

B-rata oli hypäri. Kepit olivat harmillisesti jo radan alussa, ja ohjasin ne oikealta, mutta ei siitä sinänsä hyötyä ollut. Valssasin keppien jälkeen, Lara juoksi kutosaidan ohi ja hyppäsi sen väärinpäin, eli meille napsahti hylky. Rata mahtoi olla tuskallista katsottavaa, kun koira mateli etanavauhtia ja ohjaaja yritti viimeisillä kurkusta lähtevillä äänillä kannustaa sitä eteenpäin, tuloksetta. 16-aidan jälkeen mun valssi myöhästyi ja koira vähän valui, mutta muuten tehtiin se virheettömästi. Ärsyttävää, kun kotiin päästyämme olin kuin katujyrän alle jäänyt ja Lara kiikutti innoissaan kaikki lelunsa mulle. Kyllä sitä energiaa löytyy kun sitä vähiten kaipaa!

Tein ratapiirrustukset pääosin muistin varassa, joten niissä on paljon virheitä - sitä ne pitkät postausvälit teettää. Noiden taidonnäytteiden perusteella kisatauko on nyt paikallaan, treenaillaan ja koitetaan päästä epistelemään sekä Vöyrille että Pietarsaareen.

Spring is here

Kevät tulee hurjaa vauhtia. On ihanaa herätä auringon valoon jo aamulla ja huomata, että se valaisee vielä illallakin. Enemmän päivä päivältä. Nyt kun tiet on sulat, tulee lenkillekin lähdettyä ihan eri mielellä kuin talvella, ja talviurheilua karttavana ihmisenä oon niin innoissani, kun pääsee taas tekemään kunnon juoksulenkkejä kuivilla teillä.

Lara on ollut jonkin aikaa tosi läheisriippuvainen. Se kiehnää jaloissa jatkuvasti, kerjää rapsutuksia ja huomiota ja yleensäkin iloiset, mutta suhteellisen hillityt aamutervehdykset ovat muuttuneet syliin hyppelyksi ja naaman nuolemiseksi. Koko yläkerta on siltä kiellettyä aluetta ja se on yleensä pysynyt tosi hyvin poissa sieltä, mutta yhtenä aamuna heräsin siihen, että koira oli mun huoneessa ja hyppäsi viereeni sänkyyn! Muutenkin se on normaalia herkempi, jos joku korottaa vähänkään ääntään. En usko että sillä nyt juoksuja on, mutta pidän sitä silmällä.

Kalenteri on täyttynyt ihan kiitettävästi, blogin kalenterissa on pelkät kisat. Kaikki ei ole varmaa, toukokuussa ainakin yhdet kisat jäävät varmasti välistä. Huhtikuussa olisi myös parit epävarmat epikset ja ajattelin mennä kuvaamaan Vaasan KV:hen, luultavasti lauantaina 13. päivä :) Kun agilityhommat siirretään pikkuhiljaa ulkokentille, voi taas ravata kuvaamassa niitäkin.

Tänään käytiin hallilla pitkästä aikaa. Meillä ei ole enää ohjattuja treenejä Lapualla, mutta koitan käydä treenaamassa itsenäisesti kerran viikossa. Halusin tehdä mukavaa ja sopivan helppoa juoksurataa, ja tollasta saatiin aikaiseksi. Ratapiirrustuksen numerointi on harvinaisen sekava, mutta alla oleva video puhuu puolestaan. Tehtiin ensin sinistä rataa. Seiska-aidan saksalainen oli tosiaankin työn takana - kuten aina, vaati paljon toistoja ja hammasten kiristystä ennen kuin saatiin se toimimaan. Ja ainakin videolla se on kaikkea muuta kuin hyvä, mutta kelvatkoon. Kaiken treenaamisen jälkeenkin se tuntuu olevan mulle aina yhtä vaikea.

Itse radat eivät kovinkaan montaa toistoa vaatineet, otettiin molemmat parissa pätkässä ja sitten pari kertaa kokonaisina. Lisäksi keinu pari kertaa hidastetusti ja superpalkalla, kun Lara meinasi ennakoida vielä vähän. Kepit olivat ihan loistavat varsinkin oikealta, vasemmassa ohjauksessa Laralta meni pari kertaa ensimmäinen keppi ohi. Yleensä sen on pitänyt vähän hidastaa kepeille hakiessa, mutta nyt se oikein singahti niille! Oon Laran tekemiseen tosi tyytyväinen, mitä nyt ite säädin vähän väliä mitä sattuu. Hyvillä mielin voidaan lähteä kisaamaan sunnuntaina! 

Hyvää pääsiäistä kaikille lukijoille! :)

Kisaamassa Kokkolassa

Eilen suunnattiin Kokkolaan K-PKK:n kisoihin. Ykkösille oli kaksi agilityrataa ja hypäri, mutta osallistuttiin vaan agilityradoille. Tuomarina toimi Anders Virtanen ja tuomariharjoittelijana A-P. Soini, joka oli suunnitellut radat. A-radalla koirakoita oli yhdeksän. Itse rata oli tosi helppo ja yksinkertainen, siinä oli paljon suoraa eikä oikeastaan mitään vaikeita kohtia. Hidastelu alkoi kuitenkin jo puomilla, kun Lara ennakoi pysähdyksen, eikä sitten pysähdyttyään meinannut päästä ollenkaan liikkeelle. Kepitkin mentiin kävellen, mutta ainakin perusteellisesti! Kasiputkelta otettiin vitonen, kun Lara meinasi lähteä radalta kokonaan. Aitasuoralla saatiin onneksi vähän vauhtia jalkoihin. Toinen vitonen tuli aan kontakteilta. Lopputuloksena siis 10vp ajalla 53,61s (45s), jolla oltiin neljänsiä :) 

B-radalla koirakoita oli kahdeksan. Rata oli vähän ensimmäistä rataa hankalampi, ja olin aika varma että otettaisiin kymppiputken takia hylky, kuten monet muutkin koirakot. Olin ajatellut valssaavani seiska-aidan jälkeen, mutta se meni multa vähän ohi ja teinkin takaaleikkauksen muurilla. Lara kuunteli mua putkella hienosti ja meni kuin menikin oikeasta päästä, mutta kepeillä kiinnostus taas lopahti. Tuomarit olivat onneksi niin kilttejä etteivät antaneet meille vitosta tuosta pysähtymisestä! Loppurata meni kivasti ja vauhtia oli vähän enemmän. Nollahan se sitten oli ajalla 48,50s (45s), vain muutaman sekunnin päässä luvasta! Toki yliaikanollat on aina vähän harmillisia, mutta on vaan hyvä ettei me mennä näillä kepeillä ja kontakteilla vielä kakkosiin sähläämään :) Sijoituttiin toisiksi ja voitettiin termosmuki ja lelu.