maanantai 26. joulukuuta 2011
lauantai 24. joulukuuta 2011
Hyvää joulua!
Hyvää ja rauhallista joulua kaikille, erityisesti blogimme lukijoille ja muillekkin enemmän tai vähemmän tutuille koirille ja koiraihmisille! :)
- Hanna ja Lara
Pohjanoteeraus
Lauantaina 17.12 oltiin agilityepiksissä Maalahdella, eikä päivä olisi voinut mennä meidän osaltamme huonommin.
Ilmottauduin ykkösiin ja hypärille. Kisat järjestettiin pienehkössä hallissa jossa oli paljon porukkaa, ja Laralla oli pitkästä aamulenkistä ja suht. lyhyestä matkasta huolimatta mielettömästi virtaa: käytiin välillä tokoilemassa ja se teki tosi kivasti ja keskitty, mutta heti kun jäi toimeettomaksi, aloitti haukkumisen...
Ykkösrata oli aika mukava, 22 esteen rata, jossa oli paljon mutkikkaita ohjauksia ja valsseja sekä kepit. Ajattelin, että koiralla on agilitytauon ja odottelun jälkeen kauheasti vauhtia, mutta sitä ei olisi koko touhu voinut vähempää kiinnostaa. Se juoksi kuin täi tervassa ja näytti lähinnä siltä, että ottaisi hatkat millä hetkellä hyvänsä, ja kepeillähän se lähtikin sitten harhailemaan ja ne menivät aivan miten sattuu. Loppurata meni tahmeasti, enkä koiraa odotellessa keskittynyt ohjaamiseen, ja taisi siinä joku virhe senkin takia tulla.
Lisää odottelua ja uusinta, joka ei oikeastaan mennyt paljoa sen paremmin. Kepit meni puihin ja loppurata hitaasti, mutta taisin tälläkertaa ohjata sen virheettömästi. En luottanut Laraan ollenkaan, joten jätin sille pannan kaulaan, mistä tuli vähän sanomista.
Tauno oli kuskina ja meni kisojen ajaksi Vaasaan, joten mun piti soittaa se hyvissä ajoin hakemaan. Kun hypärin tutustuminen oli ohi, aattelin, ettei mene enää kauaa, joten soitin Taunolle. Hypäri oli juuri sen tyyppinen kuin mitä ollaan yleensä reenattukkin, ja aika helppo, joten olin aika varma sen suhteen. Kun ollaan Laran kanssa kisoissa, mätsäreissä, näyttelyissä tai edes reeneissä, paikalla ei saa olla perheenjäseniä, koska koira ei keskity ollenkaan, varsinkaan vieraalla paikalla. Oltiin sitten Laran kanssa ulkona odottelemassa, ja siinä vaiheessa kun se tunnisti parkkipaikalle ajavan auton, peli oli menetetty - ei voinut muuta kun päästää koira tervehtimään Taunoa ja syyttää itseään, että soitin liian aikaisin ja olin vielä koiran kanssa ulkona.
Kun Lara jo tiesi, että Tauno oli paikalla, sen oli pakko tulla halliin, ja toivoa, ettei koira huomioisi Taunoa mitenkään, jos sekään ei huomioisi sitä. Hypäri meni juuri niinkuin kuvittelinkin: Alkurata meni moitteettomasti hieman haparoiden, mutta kutoshypyltä koira karkasi yleisöön. Ei muutakun alusta, ja tälläkertaa koira jätti radan jo kolmosputkelta. Kannoin sen sitten loppupäähän, ja mentiin muutaman esteen putki-aita-pätkä, jonka jälkeen palkkasin ja kehuin ylitsevuotavasti ja lähdettiin kotiinpäin - ja koko hommassa meni reilut 7 tuntia.
Aina ei voi onnistua, mutta olin superpettynyt Laraan ja lähinnä siihen, ettei se osannut käyttäytyä, ja kun olisi päässyt vihdoin tekemään, se ei edes yrittänyt. Ja kun vihdoin olisi ollut edes mahdollisuus onnistua, pilasin senkin, mistä en voi syyttää ketään muuta kuin itseäni. Eihän se päivä loppujenlopuksi niin huono ollut, vaan totaalinen pohjanoteeraus. No, tulipahan huomattua, ettei kepit oo vielä kisakunnossa, ja pitäisi hankkiutua johonkin reenaamaan ennen tammikuun epiksiä - jospa saisi aikaiseksi liittyä Lakeuden Kennelkerhoon ja vuokrata hallia joskus, hallikauden ohjattuihin kun ei kerkeä enää ilmoittautua... Noi tammikuun menot tuntuu vaan niin kauhean kaukaisilta, onhan ne vasta ensi vuonna, mutta epiksiin on enää kaksi viikkoa! Ehtiikö siinä ajassa tehdä mitään?
Käytiin aamulla kuvaamassa jouluaaton kunniaksi, ja tunnelma oli aika syksyinen, kun lunta ei ollut enää nimeksikään. Ihan syyskuulta nuo kieltämättä näyttää:
Ilmottauduin ykkösiin ja hypärille. Kisat järjestettiin pienehkössä hallissa jossa oli paljon porukkaa, ja Laralla oli pitkästä aamulenkistä ja suht. lyhyestä matkasta huolimatta mielettömästi virtaa: käytiin välillä tokoilemassa ja se teki tosi kivasti ja keskitty, mutta heti kun jäi toimeettomaksi, aloitti haukkumisen...
Ykkösrata oli aika mukava, 22 esteen rata, jossa oli paljon mutkikkaita ohjauksia ja valsseja sekä kepit. Ajattelin, että koiralla on agilitytauon ja odottelun jälkeen kauheasti vauhtia, mutta sitä ei olisi koko touhu voinut vähempää kiinnostaa. Se juoksi kuin täi tervassa ja näytti lähinnä siltä, että ottaisi hatkat millä hetkellä hyvänsä, ja kepeillähän se lähtikin sitten harhailemaan ja ne menivät aivan miten sattuu. Loppurata meni tahmeasti, enkä koiraa odotellessa keskittynyt ohjaamiseen, ja taisi siinä joku virhe senkin takia tulla.
Lisää odottelua ja uusinta, joka ei oikeastaan mennyt paljoa sen paremmin. Kepit meni puihin ja loppurata hitaasti, mutta taisin tälläkertaa ohjata sen virheettömästi. En luottanut Laraan ollenkaan, joten jätin sille pannan kaulaan, mistä tuli vähän sanomista.
Tauno oli kuskina ja meni kisojen ajaksi Vaasaan, joten mun piti soittaa se hyvissä ajoin hakemaan. Kun hypärin tutustuminen oli ohi, aattelin, ettei mene enää kauaa, joten soitin Taunolle. Hypäri oli juuri sen tyyppinen kuin mitä ollaan yleensä reenattukkin, ja aika helppo, joten olin aika varma sen suhteen. Kun ollaan Laran kanssa kisoissa, mätsäreissä, näyttelyissä tai edes reeneissä, paikalla ei saa olla perheenjäseniä, koska koira ei keskity ollenkaan, varsinkaan vieraalla paikalla. Oltiin sitten Laran kanssa ulkona odottelemassa, ja siinä vaiheessa kun se tunnisti parkkipaikalle ajavan auton, peli oli menetetty - ei voinut muuta kun päästää koira tervehtimään Taunoa ja syyttää itseään, että soitin liian aikaisin ja olin vielä koiran kanssa ulkona.
Kun Lara jo tiesi, että Tauno oli paikalla, sen oli pakko tulla halliin, ja toivoa, ettei koira huomioisi Taunoa mitenkään, jos sekään ei huomioisi sitä. Hypäri meni juuri niinkuin kuvittelinkin: Alkurata meni moitteettomasti hieman haparoiden, mutta kutoshypyltä koira karkasi yleisöön. Ei muutakun alusta, ja tälläkertaa koira jätti radan jo kolmosputkelta. Kannoin sen sitten loppupäähän, ja mentiin muutaman esteen putki-aita-pätkä, jonka jälkeen palkkasin ja kehuin ylitsevuotavasti ja lähdettiin kotiinpäin - ja koko hommassa meni reilut 7 tuntia.
Aina ei voi onnistua, mutta olin superpettynyt Laraan ja lähinnä siihen, ettei se osannut käyttäytyä, ja kun olisi päässyt vihdoin tekemään, se ei edes yrittänyt. Ja kun vihdoin olisi ollut edes mahdollisuus onnistua, pilasin senkin, mistä en voi syyttää ketään muuta kuin itseäni. Eihän se päivä loppujenlopuksi niin huono ollut, vaan totaalinen pohjanoteeraus. No, tulipahan huomattua, ettei kepit oo vielä kisakunnossa, ja pitäisi hankkiutua johonkin reenaamaan ennen tammikuun epiksiä - jospa saisi aikaiseksi liittyä Lakeuden Kennelkerhoon ja vuokrata hallia joskus, hallikauden ohjattuihin kun ei kerkeä enää ilmoittautua... Noi tammikuun menot tuntuu vaan niin kauhean kaukaisilta, onhan ne vasta ensi vuonna, mutta epiksiin on enää kaksi viikkoa! Ehtiikö siinä ajassa tehdä mitään?
Käytiin aamulla kuvaamassa jouluaaton kunniaksi, ja tunnelma oli aika syksyinen, kun lunta ei ollut enää nimeksikään. Ihan syyskuulta nuo kieltämättä näyttää:
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
Kauhajoen mätsärit
Eilen lopetettiin mätsärivuosi Kauhajoen kinkkumätsäreillä, ja Elli lähti joukkoon Rykän kanssa. Tykkään mennä mätsäreihin viimetipassa, koska odottelua tulee aina niin paljon muutenkin, ja nytkin olimme paikalla viittä vaille kahtatoista, jolloin tapahtuman kuului alkaa. Tajusin, että kehät alkaa silloin, mutta kun astuttiin maneesiin kahden haukkuvan ja ylivilkkaan koiran kanssa, siellä ei ollut ketään. No, ilmottauduttiin, käytiin koirien kanssa vähän kävelemässä ja leiriydyttiin manesin reunalle, josta näki hyvin sekä isojen että pienien kehät. Kävin Laran kanssa pyörähtämässä kehässä, mutta sillä oli aivan liikaa virtaa ja tarjos liikkeessä kontaktia, joten otin sen vapaaksi ja tokoiltiin maneesin tyhjässä päässä. Ensimmäiset seuruupätkät oli aika hökellystä, kun koira lähinnä poikitti käännöksissä ja edisti, mutta meni loppujenlopuksi mielettömän hyvin, ja otettiin seuruupätkien lisäksi samantien jäävät, luoksari, paikallaoloa, kaukot ja vähän temppuja, ja juostiin sitten ympyrät ja edestakasin, esiintyyhän se paljon paremmin vapaana. Kontaktit pysy taas tosi hyvin, eikä Lara ottanu häiriötä muista koiristakaan, joita maneesiin alko pikkuhiljaa tulla.
Puolentoista tunnin odottelun jälkeen maneesi oli täyttyny jo ihan kivasti, ja kehät pääs pikkuhiljaa alkamaan. Oltiin pienten ensimmäisiä (hihhii, ollaan aina viimeisiä, kerran näinkin) ja meidän parina oli ihana pieni pomeranian. Lara liikku tosi mukavasti, eikä onneksi tarjonnu kontaktiakaan enää niin paljoa, vaikka häntä edelleen heilu pystyssä. Kun pysähdyttiin, tuomari tuli kopeloimaan Laran maahan, ja se väisti, mitä se ei oo tehny pitkiin aikoihin. Ois pitäny pyytää että saan ottaa sen pöydälle, mutta jotenkin aattelen aina, että ne kattoo ensin vähän maassa ja kyllä ne sitten ottaa pöydälle... Tuomari ei edes kysyny, haluanko että koira katsotaan pöydällä vai maassa, mutta otti pomeranianin automaattisesti pöydälle. Oon siihen tosi pettyny, mutta oma vika. Lara esiinty kuitenkin loppuajan upeesti, ja sai punasen nauhan. Ellille tuli vielä lisää odottelua, kun isojen kehäsihteeriä ei kuulunu, mutta pian sekin kehä saatiin pyörimään ja Rykä esiinty tosi kivasti upean amerikanakitan parina saaden sinisen nauhan.
Kun kerran oltiin ensimmäisiä, luvassa oli tietysti lisää odottelua. Kehät meni kyllä aika nopeasti siihen nähden, että sekä isoissa että pienissä taisi olla yli 30 koirakkoa, ja tuomarit kuitenkin kävivät koirat hyvin läpi. Kilpailukehässä juostiin monta kierrosta, ja Lara esiinty tosi nätisti, ja jakso seistäkkin hyvin paikallaan. Tuomari pudotti ryhmän kahdeksaan koiraan, ja taas juostiin useita kierroksia. Sitten, pitkän mietinnän jälkeen tuomari pudotti taas neljä koiraa, ja meidät siinä viimeisenä. Rykäkin esiintyi isojen sinisten kilpailukehässä edukseen, muttei myöskään sijoittunut.
Kyydillä vähän kesti, joten jäätiin seuraamaan vielä BIS-kehää, käytiin katsomassa hevosia ja otin Laran kanssa alo-liikkeet vielä kertaalleen läpi. Oli kyllä taas ihan mukava mätsäripäivä, nähtiin tuttuja ja oon Laran esiintymiseen tosi tyytyväinen :)
Puolentoista tunnin odottelun jälkeen maneesi oli täyttyny jo ihan kivasti, ja kehät pääs pikkuhiljaa alkamaan. Oltiin pienten ensimmäisiä (hihhii, ollaan aina viimeisiä, kerran näinkin) ja meidän parina oli ihana pieni pomeranian. Lara liikku tosi mukavasti, eikä onneksi tarjonnu kontaktiakaan enää niin paljoa, vaikka häntä edelleen heilu pystyssä. Kun pysähdyttiin, tuomari tuli kopeloimaan Laran maahan, ja se väisti, mitä se ei oo tehny pitkiin aikoihin. Ois pitäny pyytää että saan ottaa sen pöydälle, mutta jotenkin aattelen aina, että ne kattoo ensin vähän maassa ja kyllä ne sitten ottaa pöydälle... Tuomari ei edes kysyny, haluanko että koira katsotaan pöydällä vai maassa, mutta otti pomeranianin automaattisesti pöydälle. Oon siihen tosi pettyny, mutta oma vika. Lara esiinty kuitenkin loppuajan upeesti, ja sai punasen nauhan. Ellille tuli vielä lisää odottelua, kun isojen kehäsihteeriä ei kuulunu, mutta pian sekin kehä saatiin pyörimään ja Rykä esiinty tosi kivasti upean amerikanakitan parina saaden sinisen nauhan.
Kun kerran oltiin ensimmäisiä, luvassa oli tietysti lisää odottelua. Kehät meni kyllä aika nopeasti siihen nähden, että sekä isoissa että pienissä taisi olla yli 30 koirakkoa, ja tuomarit kuitenkin kävivät koirat hyvin läpi. Kilpailukehässä juostiin monta kierrosta, ja Lara esiinty tosi nätisti, ja jakso seistäkkin hyvin paikallaan. Tuomari pudotti ryhmän kahdeksaan koiraan, ja taas juostiin useita kierroksia. Sitten, pitkän mietinnän jälkeen tuomari pudotti taas neljä koiraa, ja meidät siinä viimeisenä. Rykäkin esiintyi isojen sinisten kilpailukehässä edukseen, muttei myöskään sijoittunut.
Kyydillä vähän kesti, joten jäätiin seuraamaan vielä BIS-kehää, käytiin katsomassa hevosia ja otin Laran kanssa alo-liikkeet vielä kertaalleen läpi. Oli kyllä taas ihan mukava mätsäripäivä, nähtiin tuttuja ja oon Laran esiintymiseen tosi tyytyväinen :)
sunnuntai 4. joulukuuta 2011
Rentoa joulunodotusta
Joulu lähestyy ja menot vähenee.
Ostin Jyväskylästä pehmopossun, jonka selässä olevat reiät oli ovelasti piilotettu tarralla. Maanantaina sain vihdoin aikaseksi parsia selän ja pari kriittisintä kohtaa umpeen, ja annoin lelun Laralle. Se rakasti sitä! Iloa kesti parhaimmillaan ehkä vartti, kun possun niska ja kainalot oli jo auki ja toinen korva puoliksi irti :)
Ollaan Laran kanssa pysytelty vaan kotona, ja joululahjojen teon lomassa lähinnä lenkkeilty metässä, kuvailtu ja opeteltu uusia temppuja. Kumartaminen, jalkojen pujottelu ja vierellä peruut-taminen on saatu hiottua jo tosi hyviksi, ja Lara osaa nyt myös hypätä mun selkään kun oon nelinkontin ja pysyy siinä kun konttaan - viimeistään tästä huomaa että tekemisenpuutetta on todellakin ollu... Mulla oli eilen kouluvalmennus, jonka ajaksi äiti meni Laran kanssa lenkille, ja se pääs näkemään vähän Lappajärven keskustaa. Valmennuksen jälkeen Lara tuli käymään tallissa, eikä välittäny hevosista ollenkaan, mitä ny haukku vähän kun tunnisti mut.
Lisäksi ollaan harjoteltu arkisia toimenpiteitä, kuten tassujen öljyämistä, korvien ja tassunpohjien siistimistä, kynsien leikkaamista ja tassujen pesemistä. Kaikki muu on sujunu aina hyvin, mutta tassujen öljyämisessä sisko on yleensä pitänyt Laraa sylissä kun mä oon öljynny tassut, ja joskus koira rimpuilee, kiukuttelee ja vilauttelee hammas-rivistöään, mikä ei tietenkään helpota hommaa. Ahkeran harjottelun tuloksena saan noi tassunpohjat öljyttyä nyt yksinkin ilman mitään ongelmia :) Meillä on käytössä eläin-kaupasta ostettua teepuuöljyä, joka vaikuttaa hyvin, mutta siinä on aika vahva haju mitä Lara ei voi sietää. Kynsienleikkuusirkus on taas asia erikseen, mutta Lara alkaa pikkuhiljaa tottua siihenkin. Voi luoja, koira täyttää neljä eikä oo vieläkään tottunu kynsien leikkaamiseen... Koitin Laralle taas pitkästä aikaa tossuja, ja sen kävely oli kyllä naurettavan näköistä - ja parin juoksuspurtin jälkeen kaikki tossut lähtivät!
Laran juoksut on jotenkin mystisesti menny multa ohi - niidenhän piti tosiaan olla marras-joulukuussa. Lokakuussa Laran käytös viittas juoksuihin, mutta se ei tiputellu, eikä pihassa uroskoiriakaan näkyny. Nyt se käyttäytyy ihan normaalisti eikä oo näkyny tiputtelevan sitten kevään, että jospa ne ois menny hiljasesti ohi lokakuussa tai on myöhässä ja alkaa vasta täs kuus. En ihmettelis kyllä sitäkään. Jos tiedostan, että koiralla on juoksut, en tietenkään vie sitä tapahtumiin tai reeneihin, mutta en kyllä jätä menemättä, ellen oo asiasta varma.
Se viikko sitten satanu ensilumi lähti tiistaina yhtä nopeasti kun tulikin. Kerettiin me pari kuvaa räpsästä, mutta joulukorttikuvien tulevaisuus näyttää aika ankealta... Sen yhden lumisen päivän Lara otti kaiken ilon irti lumesta, ja oltiin ulkona koko päivä. No, jospa sitä lunta tulis ensvuonna vähän paremmin.
Tänään oli rallytokoreenit, joten napattiin Elli ja Rykä kyytiin, mentiin kylälle hyvissä ajoin ja käveltiin koulun kentälle. Laralla oli mielettömän paljon virtaa, ja sen oli pakko räksyttää pari kertaa terävästi jokaiselle vastaantulijalle, ja koko kävelymatka vaan pyöriä mun jaloissa ja ottaa kontaktia. Koirakoita oli meidän lisäksi kolme, ja Reetta oli tehnyt monipuolisen rallyradan, jonka kylttejä vaihdettiin välillä. Otettiin Laran kanssa aluksi seuruuta, jättävät, luoksari ja kaukot, ja se teki tosi kivasti! Liikkeestä seisominen on jo aika nopea, ja seuruussakin kontakti pysy tosi hyvin. En tajua miten koiralla riitti niin paljon innostusta siellä pimiäs ja kylmäs tuules; häntä heilu kokoaja, ja jos se jäi hetkeksikään toimeettomaksi, se alko haukkua mulle. Rallyradalla Lara edisti kuin höyryjuna, ja kun jäin miettimään yhtä kylttiä hetkeksi, se kiers mun ympäri viis kertaa. Mokomakin ADHD-tapaus. Onneksi se rauhottu pikkuhiljaa, ja kerrattiin aina välillä maahanmenoa luoksetulossa ja otettiin paikallamakuuta, joka pysy 2 minuuttia Rykä-häiriöstä huolimatta. Siitä on tullu tosi varma, kun vaan pidennän välimatkaa pikkuhiljaa. Kyllähän siinä taas kolme varttia meni kevyesti hyvässä seurassa!
Kennelkerhon pikkujoulut jää meidän osalta väliin, kun osui samalle päivälle kun agilityepikset :( Lisäsin kalenteriin Saarijärven mätsärit, mutta ei oo vielä tiedossa onko meillä kyytiä.
Ostin Jyväskylästä pehmopossun, jonka selässä olevat reiät oli ovelasti piilotettu tarralla. Maanantaina sain vihdoin aikaseksi parsia selän ja pari kriittisintä kohtaa umpeen, ja annoin lelun Laralle. Se rakasti sitä! Iloa kesti parhaimmillaan ehkä vartti, kun possun niska ja kainalot oli jo auki ja toinen korva puoliksi irti :)
Ollaan Laran kanssa pysytelty vaan kotona, ja joululahjojen teon lomassa lähinnä lenkkeilty metässä, kuvailtu ja opeteltu uusia temppuja. Kumartaminen, jalkojen pujottelu ja vierellä peruut-taminen on saatu hiottua jo tosi hyviksi, ja Lara osaa nyt myös hypätä mun selkään kun oon nelinkontin ja pysyy siinä kun konttaan - viimeistään tästä huomaa että tekemisenpuutetta on todellakin ollu... Mulla oli eilen kouluvalmennus, jonka ajaksi äiti meni Laran kanssa lenkille, ja se pääs näkemään vähän Lappajärven keskustaa. Valmennuksen jälkeen Lara tuli käymään tallissa, eikä välittäny hevosista ollenkaan, mitä ny haukku vähän kun tunnisti mut.
Lisäksi ollaan harjoteltu arkisia toimenpiteitä, kuten tassujen öljyämistä, korvien ja tassunpohjien siistimistä, kynsien leikkaamista ja tassujen pesemistä. Kaikki muu on sujunu aina hyvin, mutta tassujen öljyämisessä sisko on yleensä pitänyt Laraa sylissä kun mä oon öljynny tassut, ja joskus koira rimpuilee, kiukuttelee ja vilauttelee hammas-rivistöään, mikä ei tietenkään helpota hommaa. Ahkeran harjottelun tuloksena saan noi tassunpohjat öljyttyä nyt yksinkin ilman mitään ongelmia :) Meillä on käytössä eläin-kaupasta ostettua teepuuöljyä, joka vaikuttaa hyvin, mutta siinä on aika vahva haju mitä Lara ei voi sietää. Kynsienleikkuusirkus on taas asia erikseen, mutta Lara alkaa pikkuhiljaa tottua siihenkin. Voi luoja, koira täyttää neljä eikä oo vieläkään tottunu kynsien leikkaamiseen... Koitin Laralle taas pitkästä aikaa tossuja, ja sen kävely oli kyllä naurettavan näköistä - ja parin juoksuspurtin jälkeen kaikki tossut lähtivät!
Laran juoksut on jotenkin mystisesti menny multa ohi - niidenhän piti tosiaan olla marras-joulukuussa. Lokakuussa Laran käytös viittas juoksuihin, mutta se ei tiputellu, eikä pihassa uroskoiriakaan näkyny. Nyt se käyttäytyy ihan normaalisti eikä oo näkyny tiputtelevan sitten kevään, että jospa ne ois menny hiljasesti ohi lokakuussa tai on myöhässä ja alkaa vasta täs kuus. En ihmettelis kyllä sitäkään. Jos tiedostan, että koiralla on juoksut, en tietenkään vie sitä tapahtumiin tai reeneihin, mutta en kyllä jätä menemättä, ellen oo asiasta varma.
Se viikko sitten satanu ensilumi lähti tiistaina yhtä nopeasti kun tulikin. Kerettiin me pari kuvaa räpsästä, mutta joulukorttikuvien tulevaisuus näyttää aika ankealta... Sen yhden lumisen päivän Lara otti kaiken ilon irti lumesta, ja oltiin ulkona koko päivä. No, jospa sitä lunta tulis ensvuonna vähän paremmin.
Tänään oli rallytokoreenit, joten napattiin Elli ja Rykä kyytiin, mentiin kylälle hyvissä ajoin ja käveltiin koulun kentälle. Laralla oli mielettömän paljon virtaa, ja sen oli pakko räksyttää pari kertaa terävästi jokaiselle vastaantulijalle, ja koko kävelymatka vaan pyöriä mun jaloissa ja ottaa kontaktia. Koirakoita oli meidän lisäksi kolme, ja Reetta oli tehnyt monipuolisen rallyradan, jonka kylttejä vaihdettiin välillä. Otettiin Laran kanssa aluksi seuruuta, jättävät, luoksari ja kaukot, ja se teki tosi kivasti! Liikkeestä seisominen on jo aika nopea, ja seuruussakin kontakti pysy tosi hyvin. En tajua miten koiralla riitti niin paljon innostusta siellä pimiäs ja kylmäs tuules; häntä heilu kokoaja, ja jos se jäi hetkeksikään toimeettomaksi, se alko haukkua mulle. Rallyradalla Lara edisti kuin höyryjuna, ja kun jäin miettimään yhtä kylttiä hetkeksi, se kiers mun ympäri viis kertaa. Mokomakin ADHD-tapaus. Onneksi se rauhottu pikkuhiljaa, ja kerrattiin aina välillä maahanmenoa luoksetulossa ja otettiin paikallamakuuta, joka pysy 2 minuuttia Rykä-häiriöstä huolimatta. Siitä on tullu tosi varma, kun vaan pidennän välimatkaa pikkuhiljaa. Kyllähän siinä taas kolme varttia meni kevyesti hyvässä seurassa!
Kennelkerhon pikkujoulut jää meidän osalta väliin, kun osui samalle päivälle kun agilityepikset :( Lisäsin kalenteriin Saarijärven mätsärit, mutta ei oo vielä tiedossa onko meillä kyytiä.
sunnuntai 27. marraskuuta 2011
Sunnuntaiagilityä
Ei oo tullu kirjotettua vähään aikaan, mutta eipä täällä mitään oo tapahtunutkaan, Laran aktiviteetit on nimittäin tällä viikolla jääny pitkiin mettälenkkeihin ja satunnaiseen tokoreenailuun. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Lara veti puoli pussillista irtokarkkeja, jotka oli jääny tuolille, ja lopputuloksen voi arvata... Koira siis oksenteli vähän väliä, koko päivän aikana ehkä 5-7 kertaa, ja muuten vaan nukku koko maanantain. Oli se raukka! Illalla olo oli jo sen verran parempi, että liha pysy alhaalla.
Eilen ois ollu Kannuksessa mätsärit, mutta Tauno ei jaksanu lähteä kuskiin, ja junat meni tietysti liian myöhään... Anyway, heräsin aamulla Laran jumalattomaan räksytykseen, kun ulkona oli mettästäjien jämtlanninpystykorva, joka kiersi pihassa ja oli ajanu Napsun puuhun. Lara oli ihan hysteerinen, mutta hiljeni nätisti kun käski. Pystykorva lähti pihasta kun oli tarpeeks kauan kierrelly ja käyny melkeen sisälläkin, ja kyllähän se kissakin pääs ajan kanssa alas puusta.
Päivällä Tauno pudotti meidät Halpakaupan pihaan, josta käveltiin kentälle. Laralle toi kilometrin kävelymatka jäätävässä tuulessa tuntu ylivoimaselta, ja suurimmanosan matkasta menikin koiraa seuruuttaessa tai perässä hinatessa. Kontakti ei rakoillu ollenkaan ja seuruu toimi muutenkin tosi hyvin - gotleri tais toimia vielä makkaraakin paremmin...
Mulla oli alunperin suunniteltuna pari vähän haastavampaa rataa, mutta tottapuhuen en jaksanu koota niitä, joten tein vain tälläsen nopean radan muistia virkistämään. Ykkös- ja kakkoshypyt siis kutsumalla, kierrättäen putkeen, välistäveto neloshypyltä vitoshypylle, puomin jälkeen valssaus keppien toiselle puolelle jotta koiran sai ohjattua kasin lähestymiselle oikeasta suunnasta, ja siitä vaan putkeen ja hypyt.
Eilen ois ollu Kannuksessa mätsärit, mutta Tauno ei jaksanu lähteä kuskiin, ja junat meni tietysti liian myöhään... Anyway, heräsin aamulla Laran jumalattomaan räksytykseen, kun ulkona oli mettästäjien jämtlanninpystykorva, joka kiersi pihassa ja oli ajanu Napsun puuhun. Lara oli ihan hysteerinen, mutta hiljeni nätisti kun käski. Pystykorva lähti pihasta kun oli tarpeeks kauan kierrelly ja käyny melkeen sisälläkin, ja kyllähän se kissakin pääs ajan kanssa alas puusta.
Päivällä Tauno pudotti meidät Halpakaupan pihaan, josta käveltiin kentälle. Laralle toi kilometrin kävelymatka jäätävässä tuulessa tuntu ylivoimaselta, ja suurimmanosan matkasta menikin koiraa seuruuttaessa tai perässä hinatessa. Kontakti ei rakoillu ollenkaan ja seuruu toimi muutenkin tosi hyvin - gotleri tais toimia vielä makkaraakin paremmin...
Oltiin kentällä viimeksi kaksi viikkoa sitten (!!!) ja Laralla oli hieman liikaa innostusta ja virtaa. Siinä se homman vaikeus olikin: se ei meinannu keskittyä, vaan sähelsi vielä nopeampaa kuin yleensä, ja mun piti ohjata sitä normaalia selkeämmin. Nelosaidan edestä pohja oli vähän jäässä, enkä sen takia pysyny koiran perässä, joten piti tehdä pari toistoa, että sain sen hyppäämään vitosen oikealta puolelta. Hommaa ei tietenkään helpottanu se, että keppien jälkeen Laran oli pakko pysähtyä kiukuttelemaan raksuvalle jäälle, mutta kun se sai sen rikottua, loppurata meni ongelmitta. Parin toiston jälkeen rata meni kuitenkin nappiin, ja muutettiin sitä vielä vähän niin, että mukaan saatiin A, takaleikkauksia ja pari valssia lisää. Sitten vaan vahvistettiin kontakteja vielä hieman eikä mitään ongelmia :)
Meidän välistävedot on parantunu kauheesti, mutta tykkään silti aina harjotella niitä - ja tälläkerralla ne ei menny ihan putkeen, joten sitä suuremmalla syyllä. Laralla oli mielettömästi vauhtia, ja se seuras mua tosi hyvin, mutta kolmosen jälkeinen käännös oli Laralle jotenkin tosi vaikea tajuttava. Se meinas aina kolmoshypyn jälkeen jatkaa oikealle ja teki siihen pienen voltin, ja parin toiston jälkeen saatiin voltti pois ja suunnanvaihdos toimivaksi. Vika oli tietysti missäpä muussakaan kun mun ohjauksessa, mutta virheistä oppii.
Tänään suunnitelmissa oli Lapuan mätsärit, mutta tyypillisesti en saanu kyytiä, joten vietettiin huippuaktiivinen kotipäivä - toisinsanoen vahtasin seitsemän tuntia tietokonetta ja televisiota, ja Lara nukku sen ajan mun vieressä. Tänään tuli se kunnollinen ensilumi, jonka kunniaksi käytiin vähän kuvailemassa, mutta mun salamankäyttö on niin alkeellista, ettei otoksissa oo mitään kehumista. Viideltä ois ollu rallytokoreenit, mutta muistin ne tietysti pari tuntia myöhässä... Jotenkin vaikeaa muistaa, että sunnuntaina olis jotakin menoa! :(
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
Jyväskylä KV 20.11
Kauan odotettu Jyväskylä KV! :) Meidän aamu alko puoli kuuden maissa, ja seittemän jälkeen lähdettiin ajelemaan Jyväskylää kohti Elli seurana. Ei oltu päästy kun matkan puoleenväliin, kun sain ensimmäisen paniikinaiheen: numerolappu jäi kotiin! Onneksi sain näyttelypaikalta uuden, ja matkat sun muu suju muutenkin täysin ongelmitta. Shelttejä oli ilmotettu 55, joista 34:stä nartusta 16 oli avoimessa. Sheltit tuomaroi saksalainen Heiko Wagner. En oo ollenkaan varma Laran juoksuista, joten pidin sen suosiolla vähän kauempana kehästä. Urokset ei kuitenkaan ollu kiinnostunu siitä tavallista enemmän, eikä se mitään tiputellu - mitä ny kuolas hirveesti... Ja turkki on aika kauhees kunnos; vaikka kyllähän se kauheesti kiiltää, se vähä mitä sitä on. Odotteluajan Lara vaan iskuskeli ja makoili meidän jaloissa kun seurattiin kehää, ja kyllästyny haukkuminenkin alko vasta, kun turkin puunaamisen jälkeen piti vielä odotella hetki, ennen kuin päästiin kehään. Tosi kivasti siis käyttäyty kaikenkaikkiaan.
Kun kaikki avoimen luokan nartut meni aluksi kehään, ei tuomari juoksuttanu meitä, koirat vaan seiso hetken ja heti otettiin ensimmäinen pöydälle. Heiko Wagner oli muutenkin aika nopea, mutta perusteellinen. Jako tosi paljon ERI:ä, enkä nähny mitään EH:ta huonompaa. Piti siis aika löysää linjaa. Tosi mukava tuomari kuitenkin, käsitteli koiria nätisti ja höpötteli niille. Lara seiso pöydällä ihan nätisti, mutta nojas hieman taaksepäin kun hampaita katsottiin - ei kuitenkaan niinkään paljoa, että mun ois pitäny pidellä sitä. Juostiin ympäri ja edestakasin, ja Lara liikku kyllä ihan hyvällä asekeleella, muttei jotenkin kantanu itteään niin hyvin kun yleensä (paitsi häntää...). Jakso seistäkkin ihan hyvin, ja saatiin odotusten mukasesti EH :)
"3,5-vuotias, hyvä koko. Korvat voisivat olla lähempänä toisiaan. Oikeanlaiset silmät. Oikeanlainen niska, hyvä rintakehä. Etukulmaukset hyvät, takakulmaukset sopivat. Oikeanlainen ylälinja. Todella löysät etuliikkeet."
AVO-EH - rodunomainen lähestyttäessä
Ei katottu narttuja loppuun, vaan suunnattiin yllättäen lappalaiskehälle, jonka tuomaroi Juha Putkonen. Seurattiin urokset loppuun ja nähtiin Iineksen kasvattajaakin, jonka jälkeen vaan käveltiin hallissa ja kierrettiin kojut läpi. Sisänäyttelyt on kuitenkin niin hyvää harjotusta, että pitää ottaa tilanteesta kaikki irti, ja ohan siellä niin ihana tunnelmakin :) Laralla ei oo ollukkaan possua vähään aikaan, joten ostin sille ällöttävänihanan pinkin kimaltelevan pehmopossun joka vinku, ja löysin myöhemmin sen selässä olleen tarran alta reiän...
Käytiin vielä tsekkaamassa shelttien roppikehä, ja käveltiin sitten jäätävässä pikkupakkasessa kävelysillan yli, ja niin kolmen tunnin kotimatka alko.
Kotiin päästiin vähän ennen viittä, kun rallytokoreenit alko sopivasti viideltä. Ei siis muuta kun vähän lämpimämpää vaatetta päälle, ja Ellin ja Rykän kanssa koululle.
Aattelin, ettei Lara välttämättä jaksa kauheesti tehä, mutta päinvastoin: koira ol iaivan innoissaan ja toimi paremmin kun pitkään aikaan! Koirakkoja oli viisi, ja koska kyseessä oli alokasryhmä, kaikki kyltit oli meille tuttuja. Mentiin rallytokorata pari kertaa läpi, harjoteltiin hyppyä ja sitten vaan tokoiltiin loppuaika ja reenattiin kumartamista. Lara pysy mulla koko ajan vapaana eikä välittäny muista koirista ollenkaan. Seuruussa kontakti pysy tosi hyvin eikä rakoillu niinkun yleensä, vaikka loppua kohden Lara alko pitää muhun hiukan hajurakoa. Luoksarissa ja jättävissä ei ollu mitään ongelmaa, ja paikallamakuussa astuin Laran yli, kiersin sen takaa ja juoksin, muttei noussu, eli tostakin on tullu jo aika varma :) Loppuun otettiin vielä pari ohitusharjotusta.
Näyttelyvuosi on siis pulkassa, ja julkasen alkuvuodesta ens vuoden kalenterin. Meillä on tänävuonna vielä parit-kolmet mätsärit ja epikset, mutta pitää vähän juoksujen mukaan kattella (tai arvailla) mennäänkö mihinkään.
Kun kaikki avoimen luokan nartut meni aluksi kehään, ei tuomari juoksuttanu meitä, koirat vaan seiso hetken ja heti otettiin ensimmäinen pöydälle. Heiko Wagner oli muutenkin aika nopea, mutta perusteellinen. Jako tosi paljon ERI:ä, enkä nähny mitään EH:ta huonompaa. Piti siis aika löysää linjaa. Tosi mukava tuomari kuitenkin, käsitteli koiria nätisti ja höpötteli niille. Lara seiso pöydällä ihan nätisti, mutta nojas hieman taaksepäin kun hampaita katsottiin - ei kuitenkaan niinkään paljoa, että mun ois pitäny pidellä sitä. Juostiin ympäri ja edestakasin, ja Lara liikku kyllä ihan hyvällä asekeleella, muttei jotenkin kantanu itteään niin hyvin kun yleensä (paitsi häntää...). Jakso seistäkkin ihan hyvin, ja saatiin odotusten mukasesti EH :)
"3,5-vuotias, hyvä koko. Korvat voisivat olla lähempänä toisiaan. Oikeanlaiset silmät. Oikeanlainen niska, hyvä rintakehä. Etukulmaukset hyvät, takakulmaukset sopivat. Oikeanlainen ylälinja. Todella löysät etuliikkeet."
AVO-EH - rodunomainen lähestyttäessä
Ei katottu narttuja loppuun, vaan suunnattiin yllättäen lappalaiskehälle, jonka tuomaroi Juha Putkonen. Seurattiin urokset loppuun ja nähtiin Iineksen kasvattajaakin, jonka jälkeen vaan käveltiin hallissa ja kierrettiin kojut läpi. Sisänäyttelyt on kuitenkin niin hyvää harjotusta, että pitää ottaa tilanteesta kaikki irti, ja ohan siellä niin ihana tunnelmakin :) Laralla ei oo ollukkaan possua vähään aikaan, joten ostin sille ällöttävänihanan pinkin kimaltelevan pehmopossun joka vinku, ja löysin myöhemmin sen selässä olleen tarran alta reiän...
Käytiin vielä tsekkaamassa shelttien roppikehä, ja käveltiin sitten jäätävässä pikkupakkasessa kävelysillan yli, ja niin kolmen tunnin kotimatka alko.
Kotiin päästiin vähän ennen viittä, kun rallytokoreenit alko sopivasti viideltä. Ei siis muuta kun vähän lämpimämpää vaatetta päälle, ja Ellin ja Rykän kanssa koululle.
Aattelin, ettei Lara välttämättä jaksa kauheesti tehä, mutta päinvastoin: koira ol iaivan innoissaan ja toimi paremmin kun pitkään aikaan! Koirakkoja oli viisi, ja koska kyseessä oli alokasryhmä, kaikki kyltit oli meille tuttuja. Mentiin rallytokorata pari kertaa läpi, harjoteltiin hyppyä ja sitten vaan tokoiltiin loppuaika ja reenattiin kumartamista. Lara pysy mulla koko ajan vapaana eikä välittäny muista koirista ollenkaan. Seuruussa kontakti pysy tosi hyvin eikä rakoillu niinkun yleensä, vaikka loppua kohden Lara alko pitää muhun hiukan hajurakoa. Luoksarissa ja jättävissä ei ollu mitään ongelmaa, ja paikallamakuussa astuin Laran yli, kiersin sen takaa ja juoksin, muttei noussu, eli tostakin on tullu jo aika varma :) Loppuun otettiin vielä pari ohitusharjotusta.
Näyttelyvuosi on siis pulkassa, ja julkasen alkuvuodesta ens vuoden kalenterin. Meillä on tänävuonna vielä parit-kolmet mätsärit ja epikset, mutta pitää vähän juoksujen mukaan kattella (tai arvailla) mennäänkö mihinkään.
sunnuntai 13. marraskuuta 2011
Nurmon mätsärit ja kadonneiden koirien metsästys
Lauantaina mentiin Nurmon mätsäreihin, ja joukkoon lähtivät Elli Iineksen kanssa sekä Jenni :) Porukkaa oli aikalailla sopivasti, kehät hyvänkokoset ja sisällä myytiin kaikenlaista syömistä, tavaraa ja arpoja. Sääkin oli ihan hyvä, jos ois vaan ollu vielä lapaset joukossa... Lara oli normaalini tapaansa aika ADHD-tapaus, hyvä että kiinnosti. Varmaan juoksut tulossa...
Pieniä koiria oli 15, ja meidän parina oli nuorenoloinen, siro sheltti. Tuomari käpälöi koirat maassa, eikä Lara enää edes väistäny käsittelyä, ja anto kattoa hampaatkin normaalisti. Liikkeessä Lara tietysti kanto ja heilutti häntää, mutta oon niin pirun laiska ton homman kanssa että antaa olla... Kauniilla esiintymisellä punanen nauha tuli Laralle.
Nauhakehässä Lara esiinty tosi hienosti, ja kun osa koirakoista oli kätelty pois ja kolmas ja neljäs sija jaettu, juostiin vielä pari kierrosta borderterrierin kanssa, ja Lara sijotettiin toiseksi, eli lopputuloksena PUN2 :) Palkinnoksi saatiin pokaali, ruusuke, ruokasäkki, makupaloja, huomiovalo pantaan, ravintolisä ja hiirimatto. Iines esiinty myös kivasti ja oli SIN.
Tänään tehtiin pikavisiitti agilitykentälle. Kontaktiesteet oli jääs, mikä sekotti mun suunnitelmia, joten rakentelin simppelin hypärin. Kun suunnittelen ratoja, laitan lähestymiset aina epäloogisemmalle puolelle esteitä, että helpoltakin näyttävään rataan saa vähän haastetta ja koira joutuu kiertämään siivekkeitä. Alku aika selkeä, 4-5-6-esteiden aikana seisoin koko ajan samalla kohtaa kun koira haki ite niin hyvin ja kun se oli kutos-putkessa, valssasin putken vasemmalle puolelle, mistä koira oli helppo ohjata seiskalle oikealta puolelta. Kun mietin ton ohjaamista, se vaikutti aika hankalalta, mutta Lara meni sen niinku unelma, tajus radan muakin paremmin ja vauhtiakin riitti! Homma oli siis ohi parilla toistolla ja loppuun reenattiin vähän keppejä. Niissä on jo vauhtia ja innostusta, mutta tolla harjottelulla mun ois pitäny saada käsiliikkeet jo häivytettyä pois. Laiskuus vaan sattuu olemaan vallitseva mielentila!
Kun keräsin esteitä pois, Laralla oli vieläki reenifiilis päällä, ja loikki esteitä itekseen... Meillä on yhdet epikset kuussa seuraavan neljän kuukauden ajan, mutta ei voida reenata talvella, joten pitää kai mennä alkuvuoden epiksiin "kylmiltään"... Mikäs siinä. Tänään tosiaan tuli vähän lunta, jos tota nyt voi ensilumeksi sanoakkaan. Kumma kyllä, viime-vuonna lumi oli maas jo lokakuun puolesvälis, mutta meidän reenaamisen kannalta näin on paljon parempi :)
Lara syö nykyään noista mätsäreistä voitettuja pienten koirien Specific-nappuloita, sekä Cardiguard-ravintolisää, jossa on mm. paljon omega3- ja muitakin hyödyllisiä rasvoja. Lisäksi päivittäin naudan jauhelihaa ja/tai milloin mitäkin koiranmakkaraa, sillointällöin riisiä ja kerran viikossa kananmunan valkuaiset. En oo löytäny mistään mielipiteitä tosta Specific-ruuasta, suositteletteko?
Mätsärikuvat © Jenni
tiistai 8. marraskuuta 2011
Vähän erilainen kuvaussessio ja sokkoagilityä
Tarvittin hyvää pystykuvaa suomenhevosesta, eikä koneelta löytynyt, joten pakkasin koiran ja kameran ja polkastiin naapuritilalle parin kilsan päähän. Iteasiassa käytiin siellä eilenkin, mutta oli niin harmaata ettei kuvista oikeen tullu mitään. Tuollahan on tällähetkellä siis sellaiset 15-20 suomenhevosta kaikissa väreissä, sekä navetallinen lehmiä ja muutama maremmano - ei kuvauskohteiden ainakaan luulisi loppuvan!
Aattelin, että käväsen vaan nopiaa räpsäsemässä pari kuvaa, mutta Teea olikin kotona ja ehdotti, että otettaisiin pari hevosta pihaan kuvattaviksi. No, mikäs siinä. Otettiin pihatosta sitten 3-vuotias oripoika (en muista nimeä, sanottakoon Väkitukku), ja hiukan epäilytti, miten se suhtautuisi viereisessä tarhassa laiduntavaan Ihme-oriin. No, Väkitukku käyttäyty ihan hyvin, ja parin kuvan jälkeen vaihdettiin toiseen hevoseen. Kun otettiin Sädettä pihatosta, Väkitukku kuitenkin livisti aidanraosta, ja sen perässä pari tammaa. Ei muuta kun napattiin tammat pihattoon, kamera talliin turvaan ja metsästämään oria, joka oli (yllätysyllätys) mennyt heti ensimmäiseksi Ihmeen aidan taakse. Orit pörhistelivät hetken, kunnes Väkitukku ylitti ojan ja meni sähkölangasta läpi. Molemmat orit on onneksi niin nuoria, etteivät kunnolla edes tapelleet, lähinnä nuuhkivat ja potkivat toisiaan ja kiersivät tarhassa pyörivän tamman ympärillä. Siinä sitten Teean kanssa katseltiin ja tuumattiin, että annetaan tilanteen vähän rauhoittua, ja hetken empimisen jälkeen hain kameran tallista, kuviahan mä olin tullu ottamaan. Kunnon tappelukuvia en saanu, kun oli väärä putki, mutta kai sieltä joku ihan hauska räpsy tuli. Kun orit hiukan rauhottu, Teea nappas Väkitukun ja mä kiikutin sen takas pihattoon. Teea tuumas vaan, että no, noihan vois laittaa saman tarhaankin kun niin nätisti leikkivät, olis ainakin oreilla tekemistä... :D Hämärä tuli äkkiä, mutta siinä kuitenkin niitä enemmän tai vähemmän tarkkoja räpsyjä:
Illalla mentiin Ellin ja Iineksen kanssa agilitykentälle. Oli tietysti tullu jo pimeää, mutta onneksi kentällä on valot! Vai? No, eihän me saatu niitä pelaamaan, kun sähköt on vissiin katkastu, joten reenattiin kuun ja vieressä olevien tehdasalueiden lamppujen valossa. Oli siis aika hämärää, enkä voinu toteuttaa mun alunperin suunnittelemia ratoja, mutta valoa oli tarpeeksi että nähtiin ohjata, juosta ja koota vähän yksinkertasemmat radat. Laralla oli hirveästi virtaa, ja koirat tuli vapaina ihan hyvin toimeen keskenään, mitä Iines nyt vähän kurmootti Laraa kun silmä vältti...
Aattelin, että käväsen vaan nopiaa räpsäsemässä pari kuvaa, mutta Teea olikin kotona ja ehdotti, että otettaisiin pari hevosta pihaan kuvattaviksi. No, mikäs siinä. Otettiin pihatosta sitten 3-vuotias oripoika (en muista nimeä, sanottakoon Väkitukku), ja hiukan epäilytti, miten se suhtautuisi viereisessä tarhassa laiduntavaan Ihme-oriin. No, Väkitukku käyttäyty ihan hyvin, ja parin kuvan jälkeen vaihdettiin toiseen hevoseen. Kun otettiin Sädettä pihatosta, Väkitukku kuitenkin livisti aidanraosta, ja sen perässä pari tammaa. Ei muuta kun napattiin tammat pihattoon, kamera talliin turvaan ja metsästämään oria, joka oli (yllätysyllätys) mennyt heti ensimmäiseksi Ihmeen aidan taakse. Orit pörhistelivät hetken, kunnes Väkitukku ylitti ojan ja meni sähkölangasta läpi. Molemmat orit on onneksi niin nuoria, etteivät kunnolla edes tapelleet, lähinnä nuuhkivat ja potkivat toisiaan ja kiersivät tarhassa pyörivän tamman ympärillä. Siinä sitten Teean kanssa katseltiin ja tuumattiin, että annetaan tilanteen vähän rauhoittua, ja hetken empimisen jälkeen hain kameran tallista, kuviahan mä olin tullu ottamaan. Kunnon tappelukuvia en saanu, kun oli väärä putki, mutta kai sieltä joku ihan hauska räpsy tuli. Kun orit hiukan rauhottu, Teea nappas Väkitukun ja mä kiikutin sen takas pihattoon. Teea tuumas vaan, että no, noihan vois laittaa saman tarhaankin kun niin nätisti leikkivät, olis ainakin oreilla tekemistä... :D Hämärä tuli äkkiä, mutta siinä kuitenkin niitä enemmän tai vähemmän tarkkoja räpsyjä:
Illalla mentiin Ellin ja Iineksen kanssa agilitykentälle. Oli tietysti tullu jo pimeää, mutta onneksi kentällä on valot! Vai? No, eihän me saatu niitä pelaamaan, kun sähköt on vissiin katkastu, joten reenattiin kuun ja vieressä olevien tehdasalueiden lamppujen valossa. Oli siis aika hämärää, enkä voinu toteuttaa mun alunperin suunnittelemia ratoja, mutta valoa oli tarpeeksi että nähtiin ohjata, juosta ja koota vähän yksinkertasemmat radat. Laralla oli hirveästi virtaa, ja koirat tuli vapaina ihan hyvin toimeen keskenään, mitä Iines nyt vähän kurmootti Laraa kun silmä vältti...
Ensimmäinen rata oli aika helppo ja yksinkertanen. Ainoana ongelmana oli lähestyminen kakkoselta kolmoselle; koitin kaikkia mun järkeen käyviä ohjaustekniikoita, mutta joka kerralla Lara joko hyppäs nelosen tai pyörähti kolmosen edessä ja hyppäs sen vinoon. Sitten kokeilin tekniikkaa, jota en uskonut Laran tajuavan ollenkaan, mutta se toimi heti! Eli seisoin kakkosen ja kolmosen välissä rintamasuunta neloselle, ja koiran tullessa alas kakkoselta otin sen hallintaan ääniavuilla ja ohjasin kolmoselle, josta taas hallintaan taputuksella ja neloselle - pyörin siis kokoajan samassa kohdassa. Loppurata olikin ihan perussettiä, lähinnä puomihullun kanssa on harjoteltava tota kutoselle menemistä, ettei mene puomille, mikä sujui jo täysin ongelmitta.
Kun ratoja nyt jälkeenpäin kattoo, ne on hyvin samanlaisia, ei kai inspiraatio oikeen iskeny... Alotin siis ykkösen vasemmalta puolelta, josta piti leikata toiselle puolelle koiran hypätessä kakkosta ja "työntää" se kolmoselle ja neloselle. Kepeillä on jo aika hyvin vauhtia, ja häivytän pikkuhiljaa käsiliikkeitä pois, mutta palkkasin edelleen keppien jälkeen. Siitä vaan koira putkeen, lähetys seiskalle ja takaleikkaus, ja loppurata juoksemalla. Oli toisaalta ihan mukavaa mennä näin helppoja ratoja, kun alkaa reenaaminen muutenkin vähentyä säiden ja valon takia, vielä on 17.12 epikset eli siihen asti koitetaan ainakin reenata :)
Mätsäreissä Alajärvellä
Lauantaina oltiin siis Alajärvellä mätsäreissä. Mätsärit järjestettiin sisätiloissa, Kurejoen nuorisoseuralla, käytössä oli kaksi kehää ja porukkaa ihan liikaa tiloihin verrattuna. Pienten kehässä arvosteltiin ensin pennut, joten käytiin Laran kanssa kävelemässä ja otettiin ulkona seuruuta, jättävät liikkeet ja kaukot. Sitten vaan odoteltiin tunti. Ja siihen perään toinen. Lara käyttäyty yllättävän hyvin, ei edes haukkunu, niinku yleensä tylsistyessään. Ja mikäs siinä odotellessa, kun oli juttuseuraa, muita koiria ja tuttujakin näki!
Kolmen tunnin odottelun jälkeen päästiin kehään, ja parina oli iloinen griffoni. Laraa ei ton odottelun jälkeen enää jaksanu koko touhu kauheesti kiinnostaa, ja se esiinty tosi väsyneesti; teki kaiken niinkun pitikin ja seiso keskittyneesti, mutta sillä ei ollu intoa ja reippautta. Lattiaan oli yritetty laittaa matot, mutta lähinnä koirat juoksi pressulla, mitä Lara moitti, eikä askel siksi ollu kovin hyvä. Tuomari otti griffonin pöydälle, ja tuli sitten tutkimaan Laran maahan. Aattelin, että kai se ottaa senkin pöydälle, muttei edes kysyny miten mä haluan, vaan katto koiran maassa. Iha jees. Lara ei juuri väistäny tuomaria, kääns vaan vähä päätään pois kun tuomari katto hampaita, ja oli tuomarin sanojen mukaan "lamaantunut". Kumman hyvin silti kesti, vielä kun sitä shelttiä ei yleensä katota maassa vaan pöydällä... Liikuttiin vielä vähän, jonka jälkeen laitettiin koirat vielä seisomaan. Tuomari sano Larasta, että se esiinty hyvin ja oli nätti koira, mutta kovin vaisu, ja griffonilta ei voitu katsoa hampaita koska se oli aggressiivinen, mutta se oli terhakampi ja reippaampi, mistä hyvästä se sai punaisen ja Lara sinisen. Siis mitä? Mulle on sinänsä aivan sama minkä värinen se nauha on, mutta perustelut meni musta hieman puihin.
Pian päästiin sinisten kilpailukehään, jossa juostiin, seisottiin ja juostiin vielä hieman. Lara ei häiriintyny ympäristöstä ollenkaan vaan seiso nätisti ja tuijotti mua väsyneellä koiranpentuilmeellä korvat luimussa, onnistuen kuitenkin näyttämään edes jotenkuten edustavalta. Loppujenlopuksi Lara sijoitettiin kolmanneksi, ja siniset voitti hienosti esiintyvä bichon. Voitettiin ruusuke ja kaikennäköstä tilpehööriä, mm. raastin, taulu, rouhetikkuja ja kammat sekä koiralle että omistajalle. No, saipahan koira edes näyttelyharjotusta :)
Sunnuntaina käytiin kaverin luona Teuvalla, ja Larakin pääsi joukkoon. Tuollahan oli kaksi koiraa, kaksi kilpikonnaa ja niin paljon kissoja ettei sormet riittäny laskemaan, eli Laralle ihan hyvää siedätyshoitoa. Toisesta koirasta Lara ei juuri välittäny, ja toinen pelkäs Laraa - joskus niinkin päin! Kissoja se vähän vierasti, mutta oli silti kiinnostunu lukuisista lattialla möyrivistä pennuista. Kilpikonnille Lara aluksi haukku, mutta tais hiukan säikähtää kun ne tuli lähemmäs... Käytiin kävelyllä ja annoin elukoiden kiusata Laraa, ja tohon reissuunhan sisälty se parin tunnin ajomatka per suunta.
Kolmen tunnin odottelun jälkeen päästiin kehään, ja parina oli iloinen griffoni. Laraa ei ton odottelun jälkeen enää jaksanu koko touhu kauheesti kiinnostaa, ja se esiinty tosi väsyneesti; teki kaiken niinkun pitikin ja seiso keskittyneesti, mutta sillä ei ollu intoa ja reippautta. Lattiaan oli yritetty laittaa matot, mutta lähinnä koirat juoksi pressulla, mitä Lara moitti, eikä askel siksi ollu kovin hyvä. Tuomari otti griffonin pöydälle, ja tuli sitten tutkimaan Laran maahan. Aattelin, että kai se ottaa senkin pöydälle, muttei edes kysyny miten mä haluan, vaan katto koiran maassa. Iha jees. Lara ei juuri väistäny tuomaria, kääns vaan vähä päätään pois kun tuomari katto hampaita, ja oli tuomarin sanojen mukaan "lamaantunut". Kumman hyvin silti kesti, vielä kun sitä shelttiä ei yleensä katota maassa vaan pöydällä... Liikuttiin vielä vähän, jonka jälkeen laitettiin koirat vielä seisomaan. Tuomari sano Larasta, että se esiinty hyvin ja oli nätti koira, mutta kovin vaisu, ja griffonilta ei voitu katsoa hampaita koska se oli aggressiivinen, mutta se oli terhakampi ja reippaampi, mistä hyvästä se sai punaisen ja Lara sinisen. Siis mitä? Mulle on sinänsä aivan sama minkä värinen se nauha on, mutta perustelut meni musta hieman puihin.
Pian päästiin sinisten kilpailukehään, jossa juostiin, seisottiin ja juostiin vielä hieman. Lara ei häiriintyny ympäristöstä ollenkaan vaan seiso nätisti ja tuijotti mua väsyneellä koiranpentuilmeellä korvat luimussa, onnistuen kuitenkin näyttämään edes jotenkuten edustavalta. Loppujenlopuksi Lara sijoitettiin kolmanneksi, ja siniset voitti hienosti esiintyvä bichon. Voitettiin ruusuke ja kaikennäköstä tilpehööriä, mm. raastin, taulu, rouhetikkuja ja kammat sekä koiralle että omistajalle. No, saipahan koira edes näyttelyharjotusta :)
Sunnuntaina käytiin kaverin luona Teuvalla, ja Larakin pääsi joukkoon. Tuollahan oli kaksi koiraa, kaksi kilpikonnaa ja niin paljon kissoja ettei sormet riittäny laskemaan, eli Laralle ihan hyvää siedätyshoitoa. Toisesta koirasta Lara ei juuri välittäny, ja toinen pelkäs Laraa - joskus niinkin päin! Kissoja se vähän vierasti, mutta oli silti kiinnostunu lukuisista lattialla möyrivistä pennuista. Kilpikonnille Lara aluksi haukku, mutta tais hiukan säikähtää kun ne tuli lähemmäs... Käytiin kävelyllä ja annoin elukoiden kiusata Laraa, ja tohon reissuunhan sisälty se parin tunnin ajomatka per suunta.
torstai 3. marraskuuta 2011
Normal Activity
Eilen käytiin reenaamassa kentällä pitkästä aikaa itsenäisesti. Ohjatut loppu jo kuukausi sitten, minkä jälkeen ollaan vaan käyty pari kertaa epiksissä ja that's it. Sain tiistaina ladattua koneelle Agility Bluesin demon, ja pakkohan sitä oli heti kokeilla...
Rataa kootessani se näytti aika hämärältä, mutta osottautu käytännössä yllättävän helpoksi. Homman jujuna oli päädyssä olevien aitojen tulosuunnat; puomilta tullessa piti ottaa koira hallintaan ja kierrättää se kolmoselle. Koiran hypätessä nelosta piti ite valssata vitoselle ja kierrättää koira yli. Sitten vaan normaalisti kepit, takaleikkaus A:lla ja loppurata meni juoksemalla. Mentiin rata aluksi pätkissä, ja Laralla oli hirveästi vauhtia, ehkä liikaakin; puomilla se ryntäs niin että kompastu ja oli vähällä pudota, mutta tuli kontaktit silti puhtaasti. Kolmosen lähestyminen piti toistaa pari kertaa että tajusin ite miten ohjaan sen, ja keppien jälkeen palkkasin, koska ne on vielä pahasti työn alla ja näytän välit vieläkin... Kolmosta lukuunottamatta kaikki meni kuitenkin just nappiin. Otettiin sitten koko rata, ja meni täysin puhtaasti heti ensimmäisellä yrittämällä. Ite sähläsin vähän takaleikkauksella, mutta Lara haki esteet loistavasti, enkä oo nähny sillä aikoihin noin paljon intoa!
Kun rata meni heti puhtaasti, annoin riittää ja harjoteltiin vielä välistävetoja. Pienen leikkitauon jälkeen isä tuli paikalle kameran kanssa, joten saatiin rampata vielä puomia ja vahvistaa keppejä..
Kun rata meni heti puhtaasti, annoin riittää ja harjoteltiin vielä välistävetoja. Pienen leikkitauon jälkeen isä tuli paikalle kameran kanssa, joten saatiin rampata vielä puomia ja vahvistaa keppejä..
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
Vieraita pohjoisesta
Perjantaina Iina ja Rodi tulivat meille viikonlopuksi, kun lauantaina oli Seinäjoen KV. Lara oli Rodille sairaalloisen mustasukkanen varsinkin musta ja leluistaan, ja oli sekoamaisillaan, kun Rodi pääs nukkumaan yöt vinttiin, mikä on Laralta tiukasti kielletty... Mustasukkaisuus ilmeni näykkimisenä, hampaiden näyttelynä ja alituisena haukkumisena, mutta vaikka Lara kuinka esitti paheksuvansa Rodia, se seurasi sitä joka paikkaan ja oli onnessaan kun Rodi tuli aamulla katsomaan sitä. Perjantaina koirat oli vaan meillä porukoiden kanssa, kun oltiin Iinan kanssa tallilla ja käytiin nuortenillassa keräämässä riparimerkinnät. Illalla tehtiin vielä pieni lenkki, pestiin koirat ja siistittiin Rodi KVtä varten.
Lauantaina lähdettiin aamulla Seinäjokea kohti. Koikkereita oli ilmotettu 17, ja ne tuomaroi Markku Mähönen. Laraa en ilmottanu ollenkaan - pieni halli ja ruotsalainen tuomari kun ei oikein nappaa... Rodi esiintyi nätisti, antoi tuomarin käpälöidä pöydällä ja liikkuikin hyvin, muttei antanut mitata - kuten ei yksikään kolmesta avoimen luokan uroksesta - ja sai hyvän arvostelun ja EHn - aivan kuin kaikki muutkin avoimen luokan urokset. Markku Mähönen osottautui tosi mukavaksi ja sopivan tarkaksi tuomariksi ja käsitteli koiria hyvin ja rauhallisesti, mutta kyllä huomasi, että arvosteli koikkereita ensimmäistä kertaa; vaikka koirissa oli paljon eroja, lähes kaikki saivat EHn, lukuunottamatta valioita, joille Mähönen antoi lähes kaikille turvallisesti ERIn. Kehän jälkeen kävin ostamassa ohuen, kultaisen Jokke-merkkisen snaken ja siihen ohuen, valkoisen puolikuristavan sekä lakuja. Mulla oli kamera joukossa, mutta en kuvannu paljoa, enkä ehtinyt käydä shelttikehälläkään, kun piti jo lähteä. Nähtiin mm. Rodin siskopuoli ja muitakin tuttuja :) Näyttelyiden jälkeen kierreltiin vielä hieman Seinäjoen keskustassa.
Kun päästiin takaisin Kauhavalle, oltiin niin väsyneitä ettei jaksettu tehdä kunnon lenkkiä, mutta kierreltiin vähän peltoja ja koirat saivat juosta. Illalla vielä tokoiltiin pimeällä pihalla, ja molemmat koirat menivät mielettömän hienosti! Paikallaolossa Lara pysyi nousematta jo sen 2min Rodista huolimatta. Pitää vielä vähentää käskyjä ja pidentää välimatkaa, niin kyllä se siitä :) Myös jättävät liikkeet, luoksetulot ja hypyt menivät nappiin molemmilla, ja otettiin myös luoksepäästävyys, mikä on tuottanut meillä ongelmia. Laralle teki hyvää reenata Rodin läsnäollessa, ja kontaktiakin otti yllättävän hyvin :)
Lara on ollu tämän päivän aivan poikki ja lähinnä nukkunu, mutta jaksoi kyllä pitää hirveän konsertin kun vieraat lähtivät... Meillä on nyt neljänä seuraavana viikonloppuna kolmet mätsärit ja Jyväskylä KV, Laran turkkia odotellessa! Loppuun vielä vähän viikonlopun kuvasatoa:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)