Eilen lopetettiin mätsärivuosi Kauhajoen kinkkumätsäreillä, ja Elli lähti joukkoon Rykän kanssa. Tykkään mennä mätsäreihin viimetipassa, koska odottelua tulee aina niin paljon muutenkin, ja nytkin olimme paikalla viittä vaille kahtatoista, jolloin tapahtuman kuului alkaa. Tajusin, että kehät alkaa silloin, mutta kun astuttiin maneesiin kahden haukkuvan ja ylivilkkaan koiran kanssa, siellä ei ollut ketään. No, ilmottauduttiin, käytiin koirien kanssa vähän kävelemässä ja leiriydyttiin manesin reunalle, josta näki hyvin sekä isojen että pienien kehät. Kävin Laran kanssa pyörähtämässä kehässä, mutta sillä oli aivan liikaa virtaa ja tarjos liikkeessä kontaktia, joten otin sen vapaaksi ja tokoiltiin maneesin tyhjässä päässä. Ensimmäiset seuruupätkät oli aika hökellystä, kun koira lähinnä poikitti käännöksissä ja edisti, mutta meni loppujenlopuksi mielettömän hyvin, ja otettiin seuruupätkien lisäksi samantien jäävät, luoksari, paikallaoloa, kaukot ja vähän temppuja, ja juostiin sitten ympyrät ja edestakasin, esiintyyhän se paljon paremmin vapaana. Kontaktit pysy taas tosi hyvin, eikä Lara ottanu häiriötä muista koiristakaan, joita maneesiin alko pikkuhiljaa tulla.
Puolentoista tunnin odottelun jälkeen maneesi oli täyttyny jo ihan kivasti, ja kehät pääs pikkuhiljaa alkamaan. Oltiin pienten ensimmäisiä (hihhii, ollaan aina viimeisiä, kerran näinkin) ja meidän parina oli ihana pieni pomeranian. Lara liikku tosi mukavasti, eikä onneksi tarjonnu kontaktiakaan enää niin paljoa, vaikka häntä edelleen heilu pystyssä. Kun pysähdyttiin, tuomari tuli kopeloimaan Laran maahan, ja se väisti, mitä se ei oo tehny pitkiin aikoihin. Ois pitäny pyytää että saan ottaa sen pöydälle, mutta jotenkin aattelen aina, että ne kattoo ensin vähän maassa ja kyllä ne sitten ottaa pöydälle... Tuomari ei edes kysyny, haluanko että koira katsotaan pöydällä vai maassa, mutta otti pomeranianin automaattisesti pöydälle. Oon siihen tosi pettyny, mutta oma vika. Lara esiinty kuitenkin loppuajan upeesti, ja sai punasen nauhan. Ellille tuli vielä lisää odottelua, kun isojen kehäsihteeriä ei kuulunu, mutta pian sekin kehä saatiin pyörimään ja Rykä esiinty tosi kivasti upean amerikanakitan parina saaden sinisen nauhan.
Kun kerran oltiin ensimmäisiä, luvassa oli tietysti lisää odottelua. Kehät meni kyllä aika nopeasti siihen nähden, että sekä isoissa että pienissä taisi olla yli 30 koirakkoa, ja tuomarit kuitenkin kävivät koirat hyvin läpi. Kilpailukehässä juostiin monta kierrosta, ja Lara esiinty tosi nätisti, ja jakso seistäkkin hyvin paikallaan. Tuomari pudotti ryhmän kahdeksaan koiraan, ja taas juostiin useita kierroksia. Sitten, pitkän mietinnän jälkeen tuomari pudotti taas neljä koiraa, ja meidät siinä viimeisenä. Rykäkin esiintyi isojen sinisten kilpailukehässä edukseen, muttei myöskään sijoittunut.
Kyydillä vähän kesti, joten jäätiin seuraamaan vielä BIS-kehää, käytiin katsomassa hevosia ja otin Laran kanssa alo-liikkeet vielä kertaalleen läpi. Oli kyllä taas ihan mukava mätsäripäivä, nähtiin tuttuja ja oon Laran esiintymiseen tosi tyytyväinen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti