Kiinnostuksen kivivyöry

Mä vietin syysloman maanantaista perjantaihin Itävallassa, Wienissä, ja Lara oli sen ajan Turussa isoveljen kanssa. Junassa se oli kuulemma mennyt mukavasti, mutta ei ollut oikein viihtynyt kaupungissa ja oli ollut koirapuistossa todella arka. Sai se kuitenkin uuden pallovetolelun, joka on ollu tosi tykätty :) Oon sinänsä aika yllättyny, ettei se lihonu Turussa ollenkaan, eli ei oo ollu sisällä kaikenaikaa. Kun tultiin kotiin, koira oli onnesta soikeana, sai hepulin ja päästi ilopisutkin...

Olin koko viikonlopun poissa kotoa, ja Lara kävi Lapualla kattomassa nuorta ja arkaa, ennestään tuttua shelttityttöä Sofia :) Muuten se onkin tainnu viettää varsin tylsää kotikoiran elämää.

Ellillä oli Atrialta saatuja hirvenluita, ja yks riitti Larallekkin. Toin sen sille eilen, eikä verinen ja lihaisa luu saanu kovin kiinnostunutta vastaanottoa, joten jätin sen pihalle yöksi paranemaan, ja annoin sen Laralle uudestaan tänään. Aluksi koira meni haistelemaan sitä innoissaan, ja ois selvästi halunnu käydä syömään, mutta otti muhun vaan kontaktia ja näytti aivan kärsivän. Annoin sille luvan syödä ja koitin innostaa sitä luusta, mutta se vaan istu ja tapitti mua. Istuin sitten siinä hetken vaan odottamassa, ja koirahan tuli häntä heiluen korvat luimussa nuolemaan mun naamaa! No, koska johtaja syö ensin, käskin sen maahan ja esitin muka syöväni luuta - ja johan kiinnostus heräs! Kun annoin sille luvan, se haisteli luuta ja kehuin sitä kauheena kun se otti palan rustoa. Ei menny kauaakaan kun se jo repi luuta aivan onnessaan.. :)

Täysin normaalia, mutta olin jotenkin tosi ylpee ja ilonen että koira söi luuta. Mikä taas ei oo niin normaalia. Hain kameran, ja kun tulin takas, mun piti tehdä sama rituaali uudestaan, ennenkun koira tajus että luu on sen ja se saa syödä. Yleensä koiralle heitetään luu ja se syö sen, mutta mun piti suunnilleen laittaa Lara syömään sitä, ja sitten oisinkin voinu kattella sen syömistä vaikka loppupäivän. Hassua, nappasin 30 ruutua luuta syövästä koirasta... Ylpeenä selitin sitten veljelleni, että Lara syö luuta, ja sain kuulla että se meni aamulla heti ensimmäiseksi ulos päästyään syömään sitä aivan tottuneesti. En kai mä noin ankara emäntä oo, että heti ku oon paikalla, pitää noin käyttäytyä? No, sinänsä hyvä, että koira ainakin kunnioittaa mua ja pitää mua johtajanaan..? Ja jos joku osaa ton paremmin selittää nii saa kertoa :)

Illemmalla juostiin muutaman kilometrin lenkki, ja reenattiin jättävät liikkeet ja noutoa mustekalapehmolelulla (se osaa tuoda sen!!! :O). Autossa se neljäsosa hirvenluusta tulikin sitte takapenkille... :) Ja miten tästä aiheesta pystyy kirjottamaankin näin pitkästi? Ja loppuun vielä ne herkulliset kuvat!