Lauantaina suunnattiin kisaamaan Vaasaan. Kisat pidettiin samalla BAC:n kentällä johon ei meinattu syyskuussakaan löytää, ja samalla kaavalla mentiin tälläkin kertaa - yksi väärä käännös ja oltiin hukassa seuraavat puoli tuntia. Totaalisten hermoromahdusten jälkeen pääsin paikalle sulavasti myöhässä, juuri viisi minuuttia ennen rataantutustumista.
Kisasimme kahdella agilityradalla, jotka olivat Timo Teilerin käsialaa. Luulin että Laran motivaatio Vöyrin kisoissa oli tullut jäädäkseen, mutta päästiin takaisin normaaliin tahtiin jo keinulla, jossa Lara pysähtyi tosi aikaisin ja hiipi epävarmasti alas. Hankala keppikulma mokattiin, koiran keskittyminen loppui kuin seinään ja sain taas näyttää jokaisen välin kun se käveli kepit ihan rauhassa läpi. Pysyin koko ajan oikealla puolella, koska luotin siihen, että "oma magneetti" toimisi, mitä ollaan treenattu nyt tosi paljon hyvin tuloksin. Keppien jälkeen koira ei välittänyt musta vaan haahuili aidan väärälle puolelle, mistä sain sen onneksi takaisin ja hyppäämään sen oikein. Myös putkella vaati kunnon käskytyksen, että Lara pyörsi ja meni putkeen oikeasta päästä. Loppurata meni vähän tahmeasti, mutta omalla painollaan ilman sen kummempia ongelmia. Saatiin vitonen keppien kiellosta ja 10,56s yliaikaa, millä sijoituttiin kahdeksasta koirakosta kolmansiksi.
B-rata oli todella helppo. Ja kyllä, yksinkertaisuudestaan huolimatta onnistuttiin mokaamaan se täysin! Päätin keskittyä siihen, että valssaisin vitosaidalla kerrankin ajoissa, missä onnistuinkin. En kuitenkaan näyttänyt Laralle estettä kyllin selkeästi, ja Lara kiersi sen. Otettiin se nätisti takaakiertona ja tehtiin taas maailmankaikkeuden hitaimmat kepit. Ennen rataa otettiin pari toistoa keinulla, ja Lara tuli tällä kertaa hyvin ihan kontaktille asti. Rata eteni ihan kivasti ja heräiltiin molemmat pikkuhiljaa. 15-okserin Lara kuitenkin pudotti ja olin muka varmistavinani puomin alastulon, mutta koira loikkasi sen yli kuitenkin. Virhepisteitä ropisi siis 15 ja aikaa tuli 50,23s (52s), joten ainakin päästiin alle ihanneajan! Sillä oltiin kymmenestä koirakosta kuudensia.
Jäi ehkä vähän huono maku suuhun. Päivän aloitus oli huonoin mahdollinen, ja sen piikkiin voi laittaa aika paljon. Koiraa oli kuin täi tervassa ja oma ohjaus huitoi missä sattuu, mutta hei, me saatiin kuitenkin tulokset! Kyllä me tästä vielä vauhtiin päästään, pikkuhiljaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti