lauantai 13. lokakuuta 2012

Täi tervassa

Kaiken kertyneen univelan jälkeen koitti vihdoinkin lauantai. Sen sijaan että oisin nukkunut myöhään, herätys soi kuudelta, ja seitsemän jälkeen oltiin pakkauduttu autoon. Suunnaksi otettiin Kauhajoki ja KauKon kisat, jotka järjestettiin lämmittämättömässä maneesissa.

                                    
A-rata oli ykkösten radaksi aika haastava. Pituutta sillä oli 130m, ihanneaika 46s ja medejä oli paikalla 5, joista lähdettiin ensimmäisinä. Heti ensimmäiseksi mua hirvitti vähän se, että kepit oli sijotettu heti radan alkuun, ennen kun saatais kunnon vauhtia alle. Keppikulmalla ei oo meille sinänsä väliä, koska ei toi kumminkaan osaa hakea niitä vielä ite, vaan ohjaan sille ensimmäisen välin.

Lara oli lähdössä ihan vireenä, ja kepitkin tais lähteä jotenkin. Mutta kuinka ollakkaan, se jääty jo ennen puolta väliä ja loput menikin sitten käsiohjauksella kävelyvauhtia, ja otettiinkin niiltä vitonen. Suoralla saatiin onneksi vähän vauhtiakin mukaan. Keinulla Lara meni tosi hyvin ihan kontaktille asti, mutta lähti ennen lupaa, onneksi keinu ehti juuri ja juuri maahan. Kymppiaita otettiin takaakierrolla ja valssilla, ja toimi ihan hyvin, mitä nyt kaaresta tuli tosi laaja kun koira meinas jatkaa putkeen kymppiaidan jälkeen. Puomilla en vaatinut pysähtymistä, mutta otti kontaktit tosi nätisti ja loppurata mentiinkin niin vauhdilla, että viimeisen hypyn jälkeen koira jatkoi onnellista juoksua ulos radalta. Juoksin sen kanssa maneesin päähän ja tuli kutsusta luo, onneksi siinä ei ollut kovin paljoa koiria silloin!

Kepeiltä siis vitonen, ajalla 56,40s (46s) eli tulokseksi 15.40 jolla sijoituttiin toisiksi. Voittajakoirakkokin sai vitosen, joten ihan ajasta oli kiinni, ja kolme muuta koirakkoa hylättiin. Saatiin siitä pokaali ja dentastixejä :) Aika hidasta menoa ja keskittyminen ties missä, mutta ratakin oli aika haastava ja ois toi nyt huonomminkin voinut mennä.



B-rata oli hypäri. Ei toikaan mun mielestä ihan helpoimmasta päästä, mutta siinä ei ollut mitään erityisen hankalaa kohtaa. Radan pituus oli vain 120m ja ihanneaika 38s... 

Laralla oli taas ennen rataa hirveesti virtaa ja se oli ihan innoissaan, mutta radalla sekin energia katos johonkin. Kepit oli varmaan aikalailla samanlaiset kuin ekallakin radalla, mutta nyt niistä tuli sekä kielto että vitonen. Vähän aikaa meni hyvin, mutta seiska-aidalla olin ite jossakin omissa maailmoissa ja Lara hyppäs sen väärinpäin. Olis varmaan kannattanut mennä vasemmalle puolelle putken jälkeen. Loppurata olikin sitten ihan loistava, mitä nyt 14-hypyn jälkeen meinasi mennä katsomaan ratatoimitsijoita, mutta oon tyytyväinen että 13-14-15-16-pätkä meni muuten nappiin. Vauhti ei ollut niin hyvä kuin yleensä, mutta huomattavasti se spurttasi renkaalta eteenpäin, eikä tosta ois varmaan paljoa yliaikaa tullut. Vähän ehkä rasitti että hylky tuli noin pienestä ja typerästä virheestä, mutta muuten oon tähän rataan ihan tyytyväinen - jos kepeistä ei puhuta.



Loppukevennyksekseksi vielä videopätkä meidän tämänhetkisistä kepeistä. Evoilin päivämäärät tohon tietysti väärin, mutta tänään kuvattu. Ehkä ei oo ihan parasta laatua näin kisapäivän, automatkan ja lenkin jälkeen, mutta vähän kuvaa siitä mihin suuntaan ne on menny. Ne on kehittyny lyhyes ajas tosi paljon, ja vielä on hurjasti hommia edessä, mutta hyvä alku ollaan saatu :) Vasemmassa ohjauksessa vieläkin huomattavasti hitaammat ja jotenkin jäykemmät. Käsiohjauksesta ollaan kuitenkin päästy eroon, ja aika itsenäistä tekemistä, vaikka tietysti näytän vielä ensimmäisen välin ja oon tossa lähellä.

En käsitä, että vaikka se tekee kotona ja treeneissä noin, se on aina kisoissa kuin ei olisi keppejä ikinä nähnytkään. Motivaatio ja keskittyminen loppuu kuin seinään ja jatkuu hyvällä lykyllä ehkä taas keppien jälkeen. En usko että vieraat kepit vaikuttaa, koska valmennuksissa se tekee aika normaalisti, ja pari viikkoa sitten tehtiin juuri noilla samaisilla KauKon kepeillä eikä ollu mitään ongelmia. Ja kun kotonakin on tollaset ihan kierot aurauskepit ja välitkin saattaa olla vähän lyhyet... En mä itestänikään huomaa ikinä kisatilanteessa mitään jännitystä, mutta kai se sitten jollain tapaa hermostuttaa koiraa ja se ilmenee noissa kepeissä. 

Turun ja Seinäjoen kansainvälisten aikataulut on jo julkastu, eikä Turkuun oo enää kuin viikko! Otinkin tänään itseäni niskasta kiinni ja siistin Laran korvat, että ne on helpompi viimeistellä ens viikolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti