sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Menolippu kakkosiin

Eilen löydettiin itsemme Vöyriltä vartin yli kahdeksalta. Oltiin ensimmäistä kertaa ulkokentällä koko vuonna, ja jo se teki koleasta ja harmaasta aamusta loistavan. Kisattiin kolmella agilityradalla. Tuomarina toimi Vesa Sivonen ja tuomariharjoittelijana Timo Teileri, joka oli piirtänyt radat.


A-radalla oli paljon hämäysesteitä, mutta rata oli muuten helppo. Kepit mentiin kävellen, mutta Lara ei kuitenkaan pysähtynyt. Ehkä siinä oli vähän ensimmäisen radan kankeutta, mutta Laralla oli hyvä vauhti ja se oli muutenkin ihan terävä. Saatiin kuitenkin vitonen puomin alastulolla, kun en tajunnut yhtään hidastaa tai näyttää kontaktia koiralle. En radan jälkeen huomannut miettiä tulosta, aikaa tai tuloksia nähtyänikään ihmetellä, mistä vitonen tuli.  Mulla oli vaan ihan huippufiilis, kun rata oli mennyt niin hyvin! Pienestä kiinni, mutta mulla ei käynyt mielessäkään harmitella vitosta. Meidän aika oli 51,84s (54s), jolla sijoituttiin kolmansiksi yhdeksästä koirakosta.


B-rata oli hyvin paljon samaa luokkaa. Pidin ohjauksen taas mahdollisimman yksinkertaisena ja täsmällisenä, ja tällä kertaa muistin hidastaa puomin alastulolla. Keinulla Lara pysähtyi vähän puolenvälin jälkeen, eikä meinannut millään tulla alas. Tuntui että sain kutsua sitä ikuisuuden, kunnes se lopulta hiippaili alas ja pääsimme jatkamaan hyvällä vauhdilla. En halunnut ottaa keppien kanssa riskiä, joten valssasin 14-aidan jälkeen, niin pääsin oikealle puolelle. Lara yllätti mut totaalisesti ja pujotteli kepit itse, mitä se ei ole tehnyt kisoissa pitkiin aikoihin! Eiväthän ne varmaan kovin nopeat olleet, ja sain kuitenkin ohjata, mutta niissä oli jo vähän vauhtia. En tiennyt oliko meille tullut muita virheitä tai yliaikaa, mutta kepit tuntuivat sillä hetkellä niin täydellisiltä, ettei muulla ollut väliä. Mulle tulikin yllätyksenä, että oltiin tehty nolla ajalla 51,06s (52s), jolla sijoituttiin kolmansiksi ja saatiin serti! Menin siitä ihan hämilleni, enkä edes tajunnut että oliko se nyt luokkanousu vai mikä. Enhän mä pitänyt sitä edes mahdollisena, että me voitaisiin nousta kakkosiin!

Kun toivuin alkujärkytyksestä, mun piti päättää, mitä me tehdään C-radan suhteen. Joko otetaan lahjakortti ja jätetään viimeinen rata kisaamatta, tai odotetaan neljä tuntia ja startataan viimeinen rata kakkosissa. Ajattelin ettei ole mitään järkeä odotella monta tuntia ja startata väsyneen koiran kanssa rataa, joka on huomattavasti aikaisempia kisaratoja haastavampi, mutta kuinka mä olisin voinut jättää tilaisuuden käyttämättä? Ja kyytiä olisi pitänyt odotella joka tapauksessa. Niinpä käytiin kävelemässä ja laitoin Laran häkkiin lepäämään, kun jäin itse seuraamaan kakkosten ratoja. Palkinnoksi A-radalta valitsin pokaalin ja B-radalta lahjakortin. 


C-rata oli tosi mukava. Tietysti se oli täynnä kohtia, joissa piti olla tarkkana, ja varsinkin alku vaikutti haastavalta. Mua ei kuitenkaan jännittänyt yhtään, ja menin radalle sillä asenteella, että tehdään parhaamme ja pidetään vaan hauskaa. Otin ykkösaidan kutsulla, vedin koiran vastakkaisella kädellä kakkosaidan yli ja valssasin. Varauduin siihen, että kepeille meno mokattaisiin, mutta ei! Ohjasin ne oikealta, Lara haki ne hyvin ja pujotteli toki aika hitaasti, mutta pujotteli kuitenkin. Tuntui että huusin kurkku suorana, että sain koiran kääntymään aluksi putken sijaan muurille, ja menemään vielä putken oikeaan päähän. Oma panokseni hiipui kymppiaidalla, jossa luotin ehkä liikaa että koira kyllä kiertää aidan, mutta ei kiertänytkään. Sain sen pysäytettyä, mutta se koski kuitenkin aitaan ja kiersi sen vasta sitten, mistä Timo Teileri antoi vitosen. Loppurata meni hyvällä vauhdilla ja puomin alastulolla en taaskaan huomannut varmistaa, vaan saatiin siitä toinenkin vitonen. Tuloksella ei taaskaan ollut väliä, kun oli vaan niin mielettömän hyvä fiilis, että oltiin oikeasti startattu kakkosissa ja tehty rata vieläpä hyvin läpi!

Myöhemmin kävi ilmi, että tuomarit olivatkin hylänneet meidät, koska Lara oli koskenut esteeseen väärältä puolelta, eli tavallaan lähtenyt suorittamaan sitä. Väliäkö tuolla, onko se sitten kymppi vai hylky. Oon vieläkin ihan huojentunut että todellakin kisataan kakkosissa. Ei tuntunut yhtään, että oltaisiin kisattu, vaan pikemminkin treenattu, kaikki meni jotenkin niin helposti. Larassa alkoi vihdoinkin näkyä sitä samaa, mitä näkyy treeneissäkin, ja ensimmäistä kertaa kisoissa tuntuu että harjoittelu tuottaa tulosta!     

6 kommenttia:

  1. Vautsi! Paljon onneaa!
    Upea kuvakin ;)
    Meillä vähä kisailut jääny mun töiden takia, mut pitää yrittää edes muutamiin kisoihin ehtiä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! ^^
      Joo, kesää kohti kisat lisääntyy ja eikö sitä aikaakin ala löytyy enemmän :)

      Poista
  2. Awwwwwwwwwwwwwwws!!!!! ONNEA ONNEA ONNEA!!!!!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! Ja pitää kiittää sun treeneistäkin, ne on tuattanu tulosta ;)

      Poista