Agilitypätkää ja sairastelua

Me ei olla tehty menneellä viikolla mitään. Oon ollu flunssas ja tiistaina mulle nousi kuume, joten oon vaan sairastellu kotona, ja kaikki menot lukuunottaen eilisen hallivaraus on peruuntunu. Laran helmikuu on muutenkin ollu täydellisen mitäänsanomaton: viimeviikolla pakkaset rajotti lenkkeilyä, viikonlopun olin Helsingissä ja nytkään se ei oo mun sairastelun takia päässy kunnon lenkeille, vaikkei pakkastakaan oo enää paljoa. Nyt kun oon saanu vähän ääntä takas, ollaan harjoteltu vähän poispäinkäännöksiä, siivekkeiden kiertoa ja alokasluokan liikkeitä ja siihen se aktivointi onki paljolti jääny.

Viime torstaina kävästiin hallilla reenaamassa. Laralla oli pakkasten takia tajuttomasti virtaa, ja otettiinkin alkuun pientä juoksurataa, sitten Toivon blogista pöllittyä radanpätkää ja loppuun pari ohjausjuttua. Alkuperäsessä ratapiirrustuksessa aidat 6 ja 7 oli suunnilleen keppien kohdalla, eli tiivistin tota rataa aika paljon (vaikka jälkeenpäin katottuna tila ois kyllä riittäny tolle alkuperäsellekkin...), mikä tietysti hankaloitti sitä.

Noi vedot osottautu meille yllättävän hankaliksi, varsinkin kun ite vaihtelevasti joko ennakoin tai olin myöhässä. Koira taas vaan viipotti sokeesti eteenpäin, ja ois vaatinu vielä normaalia selkeempää ohjausta. Oivoi. Vaikka Laralla oli vauhtia eikä se jaksanu oikeen keskittyä, se meni kontaktit tosi nätisti, ja loppua kohden alkokin yllättäen hidastaa jo puomin alastulolla. Leikkasin seiska-aidalta keppien oikealle puolelle koska se puoli tarvitsi enemmän harjotusta, ja otettiin molempia puolia vielä jälkeenpäin erikseen.

Mentiin toi aika useesti läpi ennenkuin saatiin se videolle, joten vauhti on tossa jo aika tahmeaa ja menohan on muutenkin aika katastrofaalisen näköstä, puhumattakaan kepeistä, joista yksi jäi kaikenlisäksi välistä... Aina ei voi onnistua, voin vaan kuvitella miten sunnuntain epikset menee...