Torstaina meillä oli halli varattuna, ja sain äidin
joukkoon kuvaamaan (lisään videon petsieen ja linkin tänne myöhemmin).
Otettiin aluksi pientä juoksurataa ja sitten tollasta mukavaa
radanpätkää. Tarkotuksena oli alunperin valssata 4-5, mutta tilaa oli
niin vähän että tehtiin ne välistävedolla. Aattelin sitte valssata edes
ennen putkea, mutta en koskaan ehtiny! Kutosputki oli paljon kauempana
ja "ylempänä" kun kuvassa.
Lara teki kaiken tosi
kuuliaisesti ja irtos hyvin, mutta oli jotenkin tosi paljon normaalia
hitaampi. Otettiin rataa aluksi pätkissä, eikä siinä ollu mitään
ongelmia, varsinkin vedot ja putkeen irtoaminen meni tosi kivasti, ja
parin selvennyskerran jälkeen myös poispäinkäännös seiskalla. Tarkotus
oli ottaa 11 aluksi aalle, mutta Lara meni putkeen. Uudestaan, ja taas
putkeen. Käänsin sitten putken kokonaan pois tosta ja otettiin aalle
lähestyminen ysiltä, mutta Lara hidasti just aalle mennessään
miettimään, mutta kiipes kuitenkin, eikä vauhtia ollu joten joutu
kääntymään puolessavälissä takas, ja parilla seuraavalla kerralla kielsi
kokonaan. Koitettiin toisesta päästä ja meni heti, ja juostiinkin sitä
sitten monta kertaa molemmista päistä, ja vaikka koira kuumu, kontaktit
oli tosi nättejä. Kun mentiin lopuksi toi rata ihan kokonaisena, Lara
alko vilkuilla äitiä radan reunalla eikä keskittyny ollenkaan, ja
otettiin muutamat yritykset, kunnes käskin laittaa kameran pois ja
päästiin rata nollalla läpi. Kamerasta paineistumisesta huolimatta
saatiin viiminen rata videolle, ja otin siinä viimeiseksi esteeksi
putken vastapainoksi aan hinkkaamiselle.
Loppuun otettiin
pikaiset kepit ja muutama toisto keinulla. Keinu menee vieläkin ilman
rämähdystä, mutta pikkuhiljaa paremmin! Kepit on jo aika hyvät
vasemmalta ohjatessa, mutta oikealta ohjatessa paljon heikommat.
Tänään halusin
vastapainoksi harjoitella nimenomaan tekniikkaa ja hioa yksittäisiä
esteitä. En kuitenkaan saanut ketään mukaan raahaamaan esteitä,
kuvaamaan ja pitämään keinua, mikä tietysti sotki mun suunnitelmia.
En tykkää olla tuolla yksin, mikä on sinänsä outoa,
koska en yleensä saa koirajuttuihin seuraa ja oonkin tottunu olemaan
Laran kanssa kahdestaan kaikkialla; reissussa, treeneissä, kisoissa,
näyttelyissä, lenkillä... Tuolla meillä on kuitenkin ollu aina joku
muukin
seurana, ja Lara oli tosi närkästynyt kun joutu olemaan mun kanssa
kahdestaan. Kun rakentelin rataa, se vaan norkoili ovella ja tuli
lopulta nurmelle vain kustakseen siihen protestiksi, vaikka oltiin juuri
tultu lenkiltä ja se oli tehny kaikki tarpeensa ulos. Kerkesin ärähtää
sille ennen kuin vahinko pääsi tapahtumaan, jonka jälkeen käytiin
pihalla ja loppujenlopuksi sidoin sen oven viereen odottelemaan, missä
se haukkui hetken, jonka jälkeen raapi hieman ovea ja istahti sitten
murjottamaan. Kun se kuitenkin pääsi radalle tekemään, sen asenne muuttu
heti, eikä se oo ollu pitkään aikaan niin energinen! Ite agility
meneekin parhaiten kun ollaan kahdestaan, mutta odottelu on sen mielestä
niin tyyyyyyyylsäääääää...
Nappasin netistä maxien
sm-karsinta 2010 hypärin, mutta jouduin muuttamaan sitä tosi paljon,
koska en pystynyt yksin siirtelemään aata ja puomia, eikä hallin
pituuskaan riittänyt, ja radasta katos nimenomaan se alkuperäisen radan
vaikeus ja koko idea, mutta se oli tosi kiva ja simppeli. En yleensä tee
juoksuratoja, joten toi oli mukavaa vaihtelua ja koiraan tuli
tolkuttomasti lisää vauhtia edellisiin treeneihin verrattuna! Kepit meni
ihan kivasti, vaikka oikeassa ohjauksessa on paaaljon hiomista, eikä
muussa radassa ollut mitään vaikeaa kohtaa. Mentiin oikeastaan parit
nollat ja se oli siinä.
Lara oli jotenkin kauheesti kiinni
mun kädessä, joten otettiin irtoamista tolla aitasuoralla ja
namialustalla ja kivastihan se meni. Laitoin neljä aitaa neliöksi, ja
otettiin niillä välistävetoja, ja lopuksi vielä aan kontakteja ja
aitasuoralla poispäinkäännöstä ja sylkkäriä. Koira oli tosi pätevä ja
nopea, eikä meillä mennytkään kun 45min kun pakattiin kamat ja
lähdettiin kävelemään - Lara oli jo ihan poikki ja mun pää ideoista
tyhjä, ja muutenkin hyvä lopettaa hyvään suoritukseen :)
Sunnuntaina meidän oli tarkotus mennä Maalahteen epiksiin, mutta
aamulla oli niin järkyttävä tuuli ja lumipyry että ois ollu silkkaa
hulluutta lähteä ajamaan niinkin kauas sillä säällä. Vähän harmittaa
että jäi menemättä, varsinkin kun viime kerta oli niin fiasko. Laran
osalta helmikuu meneekin hiljaiselona, kun kalenteri on tyhjää täynnä ja
oon hiihtoloman Teneriffalla, mutta eiköhän me kestetä kun kevät on
sitäkin kiireisempi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti