Vähän erilainen kuvaussessio ja sokkoagilityä

Tarvittin hyvää pystykuvaa suomenhevosesta, eikä koneelta löytynyt, joten pakkasin koiran ja kameran ja polkastiin naapuritilalle parin kilsan päähän. Iteasiassa käytiin siellä eilenkin, mutta oli niin harmaata ettei kuvista oikeen tullu mitään. Tuollahan on tällähetkellä siis sellaiset 15-20 suomenhevosta kaikissa väreissä, sekä navetallinen lehmiä ja muutama maremmano - ei kuvauskohteiden ainakaan luulisi loppuvan!

Aattelin, että käväsen vaan nopiaa räpsäsemässä pari kuvaa, mutta Teea olikin kotona ja ehdotti, että otettaisiin pari hevosta pihaan kuvattaviksi. No, mikäs siinä. Otettiin pihatosta sitten 3-vuotias oripoika (en muista nimeä, sanottakoon Väkitukku), ja hiukan epäilytti, miten se suhtautuisi viereisessä tarhassa laiduntavaan Ihme-oriin. No, Väkitukku käyttäyty ihan hyvin, ja parin kuvan jälkeen vaihdettiin toiseen hevoseen. Kun otettiin Sädettä pihatosta, Väkitukku kuitenkin livisti aidanraosta, ja sen perässä pari tammaa. Ei muuta kun napattiin tammat pihattoon, kamera talliin turvaan ja metsästämään oria, joka oli (yllätysyllätys) mennyt heti ensimmäiseksi Ihmeen aidan taakse. Orit pörhistelivät hetken, kunnes Väkitukku ylitti ojan ja meni sähkölangasta läpi. Molemmat orit on onneksi niin nuoria, etteivät kunnolla edes tapelleet, lähinnä nuuhkivat ja potkivat toisiaan ja kiersivät tarhassa pyörivän tamman ympärillä. Siinä sitten Teean kanssa katseltiin ja tuumattiin, että annetaan tilanteen vähän rauhoittua, ja hetken empimisen jälkeen hain kameran tallista, kuviahan mä olin tullu ottamaan. Kunnon tappelukuvia en saanu, kun oli väärä putki, mutta kai sieltä joku ihan hauska räpsy tuli. Kun orit hiukan rauhottu, Teea nappas Väkitukun ja mä kiikutin sen takas pihattoon. Teea tuumas vaan, että no, noihan vois laittaa saman tarhaankin kun niin nätisti leikkivät, olis ainakin oreilla tekemistä... :D Hämärä tuli äkkiä, mutta siinä kuitenkin niitä enemmän tai vähemmän tarkkoja räpsyjä:

 

 

   

     

  

Illalla mentiin Ellin ja Iineksen kanssa agilitykentälle. Oli tietysti tullu jo pimeää, mutta onneksi kentällä on valot! Vai? No, eihän me saatu niitä pelaamaan, kun sähköt on vissiin katkastu, joten reenattiin kuun ja vieressä olevien tehdasalueiden lamppujen valossa. Oli siis aika hämärää, enkä voinu toteuttaa mun alunperin suunnittelemia ratoja, mutta valoa oli tarpeeksi että nähtiin ohjata, juosta ja koota vähän yksinkertasemmat radat. Laralla oli hirveästi virtaa, ja koirat tuli vapaina ihan hyvin toimeen keskenään, mitä Iines nyt vähän kurmootti Laraa kun silmä vältti...

 

Ensimmäinen rata oli aika helppo ja yksinkertanen. Ainoana ongelmana oli lähestyminen kakkoselta kolmoselle; koitin kaikkia mun järkeen käyviä ohjaustekniikoita, mutta joka kerralla Lara joko hyppäs nelosen tai pyörähti kolmosen edessä ja hyppäs sen vinoon. Sitten kokeilin tekniikkaa, jota en uskonut Laran tajuavan ollenkaan, mutta se toimi heti! Eli seisoin kakkosen ja kolmosen välissä rintamasuunta neloselle, ja koiran tullessa alas kakkoselta otin sen hallintaan ääniavuilla ja ohjasin kolmoselle, josta taas hallintaan taputuksella ja neloselle - pyörin siis kokoajan samassa kohdassa. Loppurata olikin ihan perussettiä, lähinnä puomihullun kanssa on harjoteltava tota kutoselle menemistä, ettei mene puomille, mikä sujui jo täysin ongelmitta.

 

Kun ratoja nyt jälkeenpäin kattoo, ne on hyvin samanlaisia, ei kai inspiraatio oikeen iskeny... Alotin siis ykkösen vasemmalta puolelta, josta piti leikata toiselle puolelle koiran hypätessä kakkosta ja "työntää" se kolmoselle ja neloselle. Kepeillä on jo aika hyvin vauhtia, ja häivytän pikkuhiljaa käsiliikkeitä pois, mutta palkkasin edelleen keppien jälkeen. Siitä vaan koira putkeen, lähetys seiskalle ja takaleikkaus, ja loppurata juoksemalla. Oli toisaalta ihan mukavaa mennä näin helppoja ratoja, kun alkaa reenaaminen muutenkin vähentyä säiden ja valon takia, vielä on 17.12 epikset eli siihen asti koitetaan ainakin reenata :)