Hyvän mielen treenit

Mun riemulla ei ollut rajaa, kun sain eilen vihdoinkin sähköpostia Lapualta, koskien tota hallin varausta. Laitoinkin varauksen tälle päivälle, ja niin päästiin treenaamaan taas pitkästä aikaa itsenäisesti, mikäs sen parempaa! Juostiin aluksi vaan suoraa pätkää ja otettiin sitten niistoja ja saksalaisia yhdellä aidalla. Muutamat toistot piti tehdä, mutta saatiin aika nopeesti parit onnistuneet kuviot molemmilta puolilta.

Sitten tehtiin mustalla numeroitua rataa, mikä oli hyvin samanlainen kuin valmennuksen rata, mutta yksinkertaisempi ja lyhyempi. Kakkosaidalla ennakoiva valssi ja kolmosmuurilla takaakierto, nelosaidalla niisto, seiska-aidalla saksalainen, kasiaidalla niisto, 11-aidalla takaaleikkaus, 15-aidalla niisto, 16-muurilla takaakierto ja 17- ja 18 -aidat välistävedoilla. Eikä loppujenlopuksi ollut yhtään niin monimutkaista kun miltä kuulostaa!

Tossa on kuitenkin aika paljon kaikkea, joten tehtiin se neljässä pätkässä. Laralla oli tosi hyvä vauhti, mutta olin ihan yllättynyt miten hallitusti varsinkin niistot sujuivat pitkän kaasuttelupätkän jälkeen. Muutenkin kaikki toimi aina saksalaisia myöten hyvin, ja koiralla pysyi hyvä fiilis ihan loppuun asti. Keinulle se pinkoi aina hirveän innoissaan, ja vaikka taisikin pysähdellä aika aikaisin, ei mitenkään varovasti kuitenkaan. Otettiin lopuksi koko rata kerran ja tässä vaiheessa meno ei ollut enää niin räjähtävää, mutta tosi hyvännäköstä kuitenkin. Muurilla ohjasin takaakiertoon tosi epäselvästi joten loppu piti mennä soveltaen, mutta tehtiin se heti perään uudestaan ja loistavasti meni! 

Punaisella numeroitua rataa en suunnitellut etukäteen, halusin vaan helpon rallitteluradan ja keksin sen vaan siinä radalla säntäillessä. Aluksi koira varasti pari kertaa keinulle, mutta kun päästiin radalle, se teki niin siististi! Hakipa tuon ysiaidankin tuolta, vaikka mä en sitä ihan tarkoittanutkaan. Noihin putkenpäihin oon ihan supertyytyväinen, melkein joka kerta mentiin kaariputkeen kauemmasta päästä eikä koira sekottanut kertaakaan. Muutenkin jäi tosi hyvä fiilis näistä treeneistä, kun pitkästä aikaa osasin jopa itekin tehdä tuolla radalla jotain. Loppuun vielä parit nopsat kepit molemmista suunnista ja superpalkka.

Käytiin tossa eilen vähän kuvailemassa Ullan kanssa, kun oli kiva pakkassää ja pensasaita näyttää tosi hienolta nyt. Eipä mun naamaa usein noissa koirakuvissa näykään!

Viskiä, niistoa ja saksalaisia

Eilinen aluevalmennus... En oikein tiedä mitä kertoa siitä. Maijun oli taas tehnyt pitkän ja haastavan radan, ja ensisilmäyksellä tuon ohjaaminen ei tuonut mulle mitään ajatuksia. Pää löi vaan tyhjää. Meillä ei kuitenkaan ollut fysiikkatreenejä, joten tutustuttiin rataan porukalla, ja saatiinkin tosi hyviä vinkkejä tähän!

Mulle oli heti selvää, ettei me lähdetä kuluttamaan lyhyttä treeniaikaa keppeihin, ja tehtiin aluksi 1-9. Lähdin kakkosen takaa, valssasin kolmosputkella ja vaihdoin vitosella puolta ensin valssilla ja toisella kerralla saksalaisella. Lähti ihan hyvin, Laralla oli kivasti vauhtia ja se oli ihan innoissaan, eikä moittinut mua vaikka olinkin vähän myöhässä.

Sitten tehtiin 11-putkelta 17-putkelle. Halusin kokeilla 13-aidalla saksalaista, kun ei olla sitä pahemmin harjoiteltu. Mun kohmeiset aivot eivät sisäistäneet tota ollenkaan ja jalat menivät miten sattuu, olin koko ajan myöhässä ja muutenkin kuin velliä pussissa. Kun olin koko ajan liian kaukana siivekkeestä, koira pääsi aina pujahtamaan hypyn jälkeen mun ja aidan välistä, ja kun kerran ei ollutkaan mahdollisuutta, se loikkasi jopa siivekkeen välistä (en tiedä miten se on mahdollista, kuten videolta näkyy, noi välit on hirmukapeat!). Kai me monenmonenmonen toiston jälkeen saatiin jonkinlainen päätös tälle kuviolle. Ei mitenkään hyvä ainakaan.

Toisella viisiminuuttisella koitettiin tota samaa pätkää niistoilla. Mentiin radalle luottavaisin mielin, koska mun päässä niisto on ehkä ainoa ohjauskuvio joka tilanteesta riippumatta toimii AINA. No, päästiimpä siitäkin ajatuksesta eroon kertaheitolla! Ensimmäinen kerta meni heti nappiin tosi hienosti, mutta toista samanlaista ei saatu tehtyä sitten millään. Jälleen monen toiston jälkeen onnistuttiin jotenkin ja siirryttiin seuraavaan pätkään, 17-22. 18-aidalla takaakierto ja päällejuoksu, 19-aidalla takaakierto, päällejuoksu ja valssi. Koitettiin ensin saksalaista tohon, mutta ei oikein toiminut, niin vaihdoin heti valssiin joka vähän levisi, mutta koira teki loistavasti! Aalla kontaktit oli nättejä, ja olin taas luottavainen 21-aidan niiston suhteen, mutta saatiin hinkata sitäkin aikamme ennenkuin saatiin aikaiseksi mitään sinne päinkään. Kun videota katsoo jälkeenpäin, mun ohjauksessa ei oo mitään ideaa, tosi epämääräistä katottavaa. Loppuun otettiin vielä 22-25 että saatiin iloinen lopetus. Sirpalle kiitokset kuvaamisesta!

Hyihyi, oikein hävettää toi oma sähellys. Pää tuntuu olevan vielä lomalla eivätkä jalat pelaa ollenkaan. Lara teki kuitenkin tosi kivasti ja ennen kaikkea oli tosi motivoitunut, aallakaan ei tarvinnut yhtään hidastella, mutta eipä hyppinyt kontaktejakaan! Nyt saksalaiset ja niistot tehotreeniin jahka päästään treenaamaan itsenäisesti, ja tästä on suunta vaan ylöspäin! :) Ilmoitin meidät Kauhavan kennelkerhon järkkäämiin reeneihin joita Katriina alkaa pitää Lapualla muutaman kerran kuussa maaliskuuhun asti, toivottavasti päästään ryhmään! 

Hello cold world

Niin vaan vuosi vaihtui ja blogikin heräilee pikkuhiljaa joululomalta. Itse jouluaatto vietettiin sukulaisten luona, ja koska siellä on kissa, Lara jäi yksin kotiin talovahdiksi. Mulla oli joululomalla kovasti ohjelmaa ja olin aika vähän kotona, joten Lara on vaan ottanut rennosti ja kerännyt voimia tätä vuotta varten! Välillä oli tosi jäätäviä ja huonoja kelejä, jotka rajoittivat myös lenkkeilyä. Uusi vuosi meni mukavasti kotona hyvässä seurassa, ja raketeistakin selvittiin hengissä, vaikka pikkukoira aluksi ihan kunnolla panikoikin.

Lauantaina Lara kävi taas hierojalla, ja lavat olivat ehtineet kahdessa viikossa jo jumittua vähän. Sovittiinkin Hanskin kanssa, että se saa seuraavalla kerralla opettaa mua hieromaan noi lavat, ettei tarvi jatkaa hierontavisiittejä viikottain! Sunnuntaina oltaisiin menty Seinäjoelle epiksiin, mutta yöllä tuuli niin paljon, että meidän piha ja tie olivat ihan tukossa. Ei sitten saatu kuskia, ja ollaan ihan hyvällä omallatunnolla pidetty täydellistä taukoa agista - ja kaikesta muustakin.

Kisaamista jatketaan taas helmikuussa. Päivitän kisoja kalenteriin sen mukaan, kun ne varmistuvat, ja valmennukset sen mukaan, kun tiedän treenipaikat. Nyt pitäisi mahollisimman pian päästä treenaamaan säännöllisesti heti kun noi halliasiat vähän selkenee, ja taidetaan tammikuun aikana käydä epiksissäkin.

2012

Mulla alkoi joululoma eilen. Pakkaset on kiristyneet vähän, ja ollaan lähinnä lenkkeilty ja oltu sisällä tekemässä jouluvalmiseluja. Huomenna lähdetään muun perheen voimin viikonlopuksi Ouluun, mutta Lara jää kotiin. 

Vaikka tämän vuoden kalenteriin onkin merkattu vielä pari juttua, päätin nyt muistella tämän vuoden tavoitteita ja tuloksia. Tää vuosi on ollut elämäni parasta aikaa tähän mennessä, ja oon saanut niin paljon uusia kokemuksia, kuten kielimatka, ripari ja kaikki uudet ihmiset joihin oon saanut tustua. Laran kanssa ollaan myös harrastettu aika aktiivisesti. Vaikka toko ja näyttelytouhut on jääneet vähemmälle, agilityä ollaan treenattu niidenkin edestä ja alotettu kisaaminenkin. Mutta niihin tavoitteisiin!

Agilityssä kaikki esteet kuntoon
No jaa. Kepit on edistyny hyvin, mutta niissä on vielä paljon parannettavaa, ja kisapaikalla ne on vieläkin ihan alkutekijöissä. Vielä kontaktit ei oo ainakaan ongelmaksi asti kasvaneet, joten on nekin ihan kunnossa ainakin toistaiseksi.

Mahdollisimman paljon agilityepiksiä
Alkuvuodesta ja keväällä käytiin epiksissä ahkerasti, ja nyt loppuvuodestakin ollaan muutamissa käyty. Tänä vuonna kuitenkin 11 epikset (ja yhdet vielä edessä) sekä yksi kisaharjoitus. Tuloksina 1x nolla, 1x yliaikanolla, 2x 5vp, 4x 10vp ja 3x hylky. Lisäksi sijoituttiin Woffin Agility Cupissa kolmansiksi.

Alkuperäisistä suunnitelmista poiketen aloitettiin myös ihan virallinen kisaaminen kesäkuussa, toisen kerran startattiin elokuussa ja syksyllä kisoja olikin aika tiuhaan. Yhteensä 18 starttia, joista tuloksina 1x nolla, 1x yliaikanolla, 3x 5vp, 3x 10vp, 1x 15vp ja 9x hylky. Joissain tuloksissa oli vielä hirveesti yliaikaakin, mutta hitaimman kauden ohi ollaan onneksi päästy!

Agilityssä säännöllistä treenailua, ohjattuun ryhmään jos mahdollista
Ohjatuissa treeneissä käytiin vaan muutaman kerran kesällä, mutta itsenäisesti ollaan aksailtu säännöllisesti kerran viikossa. Lisäksi ollaan oltu kuukausittain aluevalmennuksissa.

Tokossa kaikki liikkeet varmoiksi
Mahdollisimman paljon möllejä
Säännöllistä treenailua, ohjattuun ryhmään jos mahdollista
Tokojutut meillä on vähän jääny, ei oltu ohjatuissa eikä mulla ollut kiinnostusta mölleilyäkään kohtaan. Kotitokoiltu kyllä ollaan, ja seuraamiseen ja jättäviin oon supertyytyväinen!

Vähintään 5 näyttelyt, ainakin 1x ERI
Käytiin 7 näyttelyissä, tuloksina 1x H, 5x EH ja tietysti se yksi lupaamani ERI... :D

Mahdollisimman paljon mätsäreitä
Mätsäreissä käytiin tosi laiskasti. Keväällä oli 5 mätsärit, joista tuloksina 4x PUN ja 1x PUN2. Loppuvuodesta ei kierretty sitten ollenkaan.

Mahdollisimman paljon reissaamista ja erilaisia tilanteita
Pidempiä yön-yli-ressuja junalla oli sen verran, että kävin Laran kanssa kahdesti Turussa ja kahdesti Haukiputaalla. Elokuussa tehtiin myös äidin kanssa automatka Kuopioon, jolloin Lara pääsi yöpymään hotellissa. Lyhyempiä junareissuja tehtiin ainakin Kokkolaan ja Pietarsaareen, ja päästiimpä kulkemaan takseilla ja busseillakin! Erilaisiin tilanteisiin laskisin nyt ainakin hierojakäynnit, jh-kehät sekä monet tilanteet erilaisten eläinten kanssa, ei varmaan mitään erikoista.

Otetaan rennosti ja pidetään hauskaa, ja koitetaan tietysti pysyä terveinä
Tässä onnistuttiin hyvin. Mulle sinänsä helppoa, kun en ota aisoita niin vakavasti, mutta välillä on vaikeuksia asettaa pitkän tähtäimen tavoitteita. Ja hauskaa on tietysti ollut!Lara ei ole kummemmin sairastellut, enkä mäkään mitenkään vakavasti.

Tätä postausta kirjottaessa unohtu kokonaan laittaa tavotteet tulevalle vuodelle, niin lisään ne nyt jälkeenpäin. Näyttelyiden ja tokon suhteen en nyt paljoakaan odotuksia laita, ja muutenkin mennään aikalailla fiilispohjalla! 

- Kepit kuntoon

- Säännöllistä treenaamista, ohjattuun ryhmään jos mahdollista

- Kakkosiin nousu

- Ainakin muutamat mätsärit, ehkä näyttelytkin?

- Pysytään terveinä, reissataan ja pidetään hauskaa!

- Kuvaamista kisoissa ja näyttelyissä

Hopeaa ja pronssia

Tänään suunnattiin kahden viikon agilitytauon jälkeen Vöyrille epiksiin, jotka järkättiin Koivulahdessa ihanassa kasvihuoneessa. Lumipyry oli ihan hirveä, eikä porukkaa ollut kovin paljoa. Ilmoitin meidät kisaaviin ja voi sitä fiilistä, kun pääsi tunnin odottelun jälkeen tutustumaan rataan!

Kisaavien rata oli tosi hauska ja siinä oli sopivasti haastetta, sai treenata erilaisia ohjauskuvioita tosi monipuolisesti. Otin lähdön kutsulla renkaan takaa, mistä lähettiin ihan hyvällä vauhdilla eteenpäin. Kutosella ja seiskalla takaakierrot meni nappiin, ja seiskan jälkeen Lara valui puomia kohti, mutta sain tilanteen pelastettua ihan viime hetkellä. Kepeillä Lara kuitenkin hyytyi ja pysähtyi kahdesti, mistä otettiin kymppi. Tein kaikkeni ja jopa missäkissa-kortti käytettiin, kunnes koira vihdoin suostui pujottelemaan loppuun ja päästiin jatkamaan.  Puomilla Lara meni vähän nihkeesti, eikä hommaa helpottanut ohi ajava traktori, mitä piti tietysti pysähtyä kuuntelemaan. Putkelle mentäessä oisin voinut tietysti koittaa leijeröintiä, mutta olin aika varma että koira ampuisi aalle, joten peittotekniikalla mentiin. Mun oli myös tarkotus leikata ennen aata, mutten ehtinyt, joten paniikkiratkaisuna valssasin aan jälkeen, mikä on meillä aina väärä ratkaisu, ja nytkin Lara hyppäsi kontaktien yli. Saatiin siis 15vp ajalla 78,27s (55s) eli tulos 38,27... Oltiin silti molemmat ihan innoissamme kun päästiin maaliin, vaikka mulla räkänokalla vähän huono olo tulikin tosta pienestäkin juoksemisesta.

Kisamaksuun sisältyi onneksi kaksi starttia, ja aika pian päästiin radalle uudestaan. Lara oli "verryttelyradan" jälkeen hyvässä vireessä ja alku lähti taas hyvin. Kepeillä menin ite pienellä tikittävällä nopealla askeleella, ja vaikka ihan kävelyvauhtia mentiinkin, Lara ei pysähtynyt kertaakaan vaan mentiin kepit ihan loppuun asti! Vautsi. Puomi oli vieläkin vähän hidas ja 11-12 meni tosi väljästi. Leikkasin tällä kertaa vasta aan jälkeen, mikä toimi tosi hyvin. Oon tohon rataan hirmutyytyväinen, varsinkin takaakierrot meni loistavasti eikä sekotettu puomia, aata ja putkia kertaakaan. Vauhtia ois tietysti voinut olla enemmän. Ratavirheitä tosta ei kuitenkaan tullut, ja aikavirheen takia saatiin tulokseksi 7,52, jolla sijotuttiin toisiksi! No joo, koirakoita oli medeissä vain kaksi, mutta tulos on aina tulos. Voitettiin kaikenlaista kuten ihana lyhty, puristepyyhe, vinkuva pallo ja herkkuja Laralle. 

Tämä oli Woff Cupin 9. osakilpailu ja samalla finaali, ja sijoituttiinkin cupissa kolmansiksi kuudellatoista pisteellä :) Olin tosi yllättynyt, kun ollaan saatu kuitenkin vain kahdissa epiksissä tulos. Saatiin siitä hyvästä lahjakortti, jolla pääsee yhtiin Woffin kisoihin ilmaiseksi. Päivän kruunasi vielä se, että Laralla oli hieroja-aika illemmalla. Jumeja ei enää löytynyt ja Hanski sai sen hierottua läpi tosi hyvin. 

Ollaan me hengissä

Yli viikko edellisestä postauksesta... Puolustuksekseni kuitenkin kerron, että sairastin viikonlopun ja alkuviikon, joten Larakin on lähinnä lekotellut neljän seinän sisällä. Se kävi sunnuntaina hierojalla äidin kanssa, ja lavat saatiin vihdoinkin auki ihan kunnolla. Alku meni tavalliseen tapaan, koira oli jo käynyt sohvan selkänojallakin ja hypännyt sieltä alas pakoillessaan Hanskia...

Vaikka pakkasta ei oo ollut enää paljoa, uskaltauduin Laran kanssa ulos vasta torstaina. Eilen kävin tallilla (ja sain heti hevosen hampaat otsaani, heh), minkä jälkeen tää voimaton ja nuhainen olo on vaan pahentunut. Mutta eiköhän tää tästä. Sain vaihdettua blogin ulkoasua vähän talvisempaan, katotaan nyt jääkö toi banneri vai teenkö uuden.

Kumma kyllä, Lara tuntuu nauttivan joululomastaan. Tai toki silläkin on vähän tylsää. Mulle lorviminen alkaisi jo riittämään, kun oon tottunut tekemään koko ajan niin aktiivisesti. Erityisesti agilitystä mulla on vierotusoireita, kun viimeisimmistä itsenäisistä treeneistä on kohta kaksi kuukautta, ja niiden jälkeen ollaan käyty vaan parissa valmennuksessa ja ehkä kolmissa kisoissa. Oon tehnyt paljon ratapiirrustuksia ja -suunnitelmia sekä mielikuvaharjoittelua varsinkin ennakoivista valsseista, ja treeni-into vaan pahenee kun lukee muiden agilitypostauksia! Kaikista ratapiirrustuksista tulee vaan sellanen fiilis, että just tota meidän pitäis treenata ja miten kiva tollasta pätkää ois tehdä. En usko että päästään treenaamaan enää tänä vuonna, mutta mun mielenterveyden pelastamiseksi mennään huomenna epiksiin. Oon niin innoissani! :) Toisaalta tauko tekee hyvää meille molemmille, ja ollaan ihan loistavassa vireessä sitten joskus kun jatketaan treenaamista.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Lunta maassa ja pakkasta mittarissa

Lara kävi eilen hierojalla, mikä oli taas mahdottoman vastenmielistä toimintaa. Takajalkoja ei aristellut enää ollenkaan, mutta varsinkaan vasen lapa ei meinannut millään aueta, ja koira otti kyllä aikaa rentoutuakseen. Käydään nyt muutaman viikon ajan hierojalla kerran viikossa, ja katotaan hyvä säännöllinen rytmi kun lavat on saatu auki pysyvämmin. Lara on nyt laihtunut vähän, ja Hanski sanoi myös, että sitä voisi lihasten perusteella luulla urokseksi!

Lumi palasi tänne viikonloppuna. Sitä on tullut pikkuhiljaa hitaassa tahdissa, mutta mittari pamahti heti ensimmäisten pakkasten jälkeen pohjalukemiin. Se on näyttänyt pakkasta päivisin reilusti yli 15 astetta, ja vaikkei se sinänsä ole vielä paljoa, näin yhtäkkiä tulleena se on ihan liikaa. Käväistiin tänään muka hyppäämässä pihalla kameran kanssa, ja pakko sanoa että oon tyytyväinen, että Lara alkoi nostella tassujaan jo vartin jälkeen, kun ei itekkään meinaa tareta! Pitää varmaan kaivella kohta senkin tossut esiin. Kun ei jaksaisi millään tehdä yhtään mitään, on ihanaa kun ei oikeasti tarvikaan tehdä mitään. Tiheästä postausvälistäkin huomaa, että viihdyn nyt normaalia enemmän ruudun edessä...

Mulle on tullut joulufiilis ihan yhtäkkiä. En oo mikään jouluihminen, mutta kuka nyt ei joulusta tykkäisi? Mulle se on nimenomaan perhejuhla, ja jotenkin ihanan lämmintä aikaa kylmän ja pimeän kauden keskellä. Jouluvalmisteluja ei olla kauheesti tehty, oon vaan leiponut joulumyyjäisiin ja ostellut vähän lahjoja. Jouluruoka on myös yksi asia mitä joulussa rakastan, ja erityisesti porkkanalaatikkoon ollaan hurahdettu Laran kanssa molemmat. Sitä odotellessa!

Mistä asioista te lukijat pidätte joulussa eniten? 

Haasteellista

                                                              

Ollaan saatu Liebster -haaste ainakin Iinalta, Katjalta ja Millalta, kiitos! :) Meiltä haaste lähtee seuraaviin blogeihin: Agarwaen, MR. Twist, Shelttipojat Jasu ja Luka, Suski & Setterit sekä Toivotonta menoa.

"Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

1. Linkitä haasteen antanut bloggaaja ja kiitä häntä.

2. Anna haaste viidelle blogille joilla on alle 200 lukijaa ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen."

Kirotut kepit

Tänään suunnattiin tän vuoden viimeisiin kisoihin Seinäjoelle. En yleensä jännitä juuri mitään, mutta tonne meneminen jännitti totta puhuen niin että tuskin nukuin edellisenä yönä... Ulkona lämpötila tuntui olevan absoluuttisessa nollapisteessä (tarkalleen ottaen -10°C ja pieni lumisade), mutta kisat järkättiin lämpimällä Wallsport-areenalla. Kisattiin kaikilla kolmella radalla, ja Lara oli odotusajat nätisti häkissä. Saatiin kerrankin radat myös videolle, kiitos Jukalle kuvaamisesta!  

A-rata oli tosi kiva ja simppeli. Ihanneaika 47s, medejä 12 ja tuomarina Eevaliisa Pohjanen. Ensisilmäyksellä näytti ihan helpolta, mutta tietysti pari kohtaa vähän arveluttivat. Heti keppien alussa Lara pysähtyi ja jäi siihen haukkumaan ja kattelemaan ympärilleen vähäksi aikaa, mutta kun päästiin vauhtiin, pujottelussa oli vähän vauhtiakin. Puomin se teki tosi hitaasti ja pysähtyi kontaktille, enkä tajua miksen vaihtanut siinä puolta, vaan jäin vasemmalle puolelle, ja koirahan menikin kutosputkeen väärästä päästä kun olin ite niin epäselvä. Jatkokin meni vähän sumussa, leikkasin aalla vähän oudossa kulmassa ja Lara pyörähti itsensä ympäri aan huipulla kun jäi ketselemaan että mihin mä jäin. Loppurata meni ihan kivasti ja vikkelästi. En ymmärrä omaa ohjausta ollenkaan, mutta eikö ensimmäinen rata oo aina vähän haparoimista...

B-rata oli hypäri, ja paljon ensimmäistä rataa haastavampi. Kuten viime kisoissakin, lähdin hypärille sillä fiiliksellä, että ei oteta vakavasti, tehään parhaamme ja iloisesti vaan, tuloksesta viis. Kasiputki mua pelotti eniten, mutta Lara meni kuin menikin oikeaan päähän ja olin niin yllättynyt että jäin näköjään vaan paikalleni hetkeksi... Laralla oli ihan kivasti vauhtia tässä, muttei kuitenkaan liikaa, vaan sain ohjattua radan just niinkun aattelinkin. 11-aidalla valssi, 14-putken jälkeen puolenvaihto ja 16-aidan jälkeen vielä valssi, että saatiin putki varmasti oikeasta päästä. Kepitkin lähti ihan hyvin, mutta niiltähän se vitonen sitten tuli! Keppipysähdyksestä huolimatta alitettiin ihanneaika, 43,17s (44s) jolla sijoituttiin toisiksi. Neljästätoista medistä kolme koirakkoa sai vitosen ja loput hylättiin, eli ei huonosti ollenkaan! Pokaalin ja ruusukkeen lisäksi voitettiin herkkupussi ja kakkapusseja.

C-radalla tuomariksi vaihtui Minna Räsänen. Rataantutustumisessa aattelin, ettei muussa radassa mitään ongelmaa, jos vaan selvitään tosta alusta. No ei selvitty. En oikein tiennyt miten mun pitäis se ohjata, ja loppujenlopuksi päädyin ottamaan aidat kutsulla ja kepit vasemmalta ton nelosputken takia. Kepit on nyt paremmat oikeelta, mutta en tiedä onko puolella paljoakaan väliä tossa tilanteessa, se tekee ne jos sitä huvittaa ja jos ei huvita niin ei muuten tee. Typerä ohjaussuunnitelma, ja yllättäen koira jäikin keppien alkuun seisoskelemaan. Kun olin hypellyt ja innostanut sitä aikani, lähettiin kepittelemään hitaasti ja otettiinkin niistä loppujenlopuksi kymppi. Rata jatkui hyvin mutta vähän hitaasti, kunnes kasiaidalla koira alkoi saada vähän enemmän vauhtia alle. Jäin kymppiaidalla oikealle puolelle, vedin koiran 11-aidan yli ja jatkoin puomin oikealla puolella. Lara tuli puomin tosi reippaasti ja kontaktit ihan loistavasti. Aan alastulolla hyppäs yli, mutta Räsänen ei rokottanut siitä, kuten ei monien muidenkaan koirakoiden kontaktien kohdalla. Ihan kivaa menoa,  alussa vähän tahmeaa mutta parani loppua kohden paljon. Meidän aika oli hurjat 64,32s (53s) ja kepeiltä otettiin se kymppi, joten tulokseksi 21,32 sij. 7/9. En julkaise noita agilityratoja ainakaan vielä, kun ei niissä oo oikeen nähtävää. Oli aika pitkä päivä, mutta oli kiva nähdä tuttuja ja muutenkin oon tosi tyytyväinen :)