Kiinnostuksen kivivyöry

Mä vietin syysloman maanantaista perjantaihin Itävallassa, Wienissä, ja Lara oli sen ajan Turussa isoveljen kanssa. Junassa se oli kuulemma mennyt mukavasti, mutta ei ollut oikein viihtynyt kaupungissa ja oli ollut koirapuistossa todella arka. Sai se kuitenkin uuden pallovetolelun, joka on ollu tosi tykätty :) Oon sinänsä aika yllättyny, ettei se lihonu Turussa ollenkaan, eli ei oo ollu sisällä kaikenaikaa. Kun tultiin kotiin, koira oli onnesta soikeana, sai hepulin ja päästi ilopisutkin...

Olin koko viikonlopun poissa kotoa, ja Lara kävi Lapualla kattomassa nuorta ja arkaa, ennestään tuttua shelttityttöä Sofia :) Muuten se onkin tainnu viettää varsin tylsää kotikoiran elämää.

Ellillä oli Atrialta saatuja hirvenluita, ja yks riitti Larallekkin. Toin sen sille eilen, eikä verinen ja lihaisa luu saanu kovin kiinnostunutta vastaanottoa, joten jätin sen pihalle yöksi paranemaan, ja annoin sen Laralle uudestaan tänään. Aluksi koira meni haistelemaan sitä innoissaan, ja ois selvästi halunnu käydä syömään, mutta otti muhun vaan kontaktia ja näytti aivan kärsivän. Annoin sille luvan syödä ja koitin innostaa sitä luusta, mutta se vaan istu ja tapitti mua. Istuin sitten siinä hetken vaan odottamassa, ja koirahan tuli häntä heiluen korvat luimussa nuolemaan mun naamaa! No, koska johtaja syö ensin, käskin sen maahan ja esitin muka syöväni luuta - ja johan kiinnostus heräs! Kun annoin sille luvan, se haisteli luuta ja kehuin sitä kauheena kun se otti palan rustoa. Ei menny kauaakaan kun se jo repi luuta aivan onnessaan.. :)

Täysin normaalia, mutta olin jotenkin tosi ylpee ja ilonen että koira söi luuta. Mikä taas ei oo niin normaalia. Hain kameran, ja kun tulin takas, mun piti tehdä sama rituaali uudestaan, ennenkun koira tajus että luu on sen ja se saa syödä. Yleensä koiralle heitetään luu ja se syö sen, mutta mun piti suunnilleen laittaa Lara syömään sitä, ja sitten oisinkin voinu kattella sen syömistä vaikka loppupäivän. Hassua, nappasin 30 ruutua luuta syövästä koirasta... Ylpeenä selitin sitten veljelleni, että Lara syö luuta, ja sain kuulla että se meni aamulla heti ensimmäiseksi ulos päästyään syömään sitä aivan tottuneesti. En kai mä noin ankara emäntä oo, että heti ku oon paikalla, pitää noin käyttäytyä? No, sinänsä hyvä, että koira ainakin kunnioittaa mua ja pitää mua johtajanaan..? Ja jos joku osaa ton paremmin selittää nii saa kertoa :)

Illemmalla juostiin muutaman kilometrin lenkki, ja reenattiin jättävät liikkeet ja noutoa mustekalapehmolelulla (se osaa tuoda sen!!! :O). Autossa se neljäsosa hirvenluusta tulikin sitte takapenkille... :) Ja miten tästä aiheesta pystyy kirjottamaankin näin pitkästi? Ja loppuun vielä ne herkulliset kuvat!

Vauhdikas viikonloppu

08.10 Match Show Kannus
Lauantaina lähdettiin puolentoista tunnin ajomatkalle Kannukseen, pitkästä aikaa mätsäreihin. Mätsärit järjestettiin Kannuksen viihtyisässä Dogness-hallissa, joka ei vaikuttanu ollenkaan koulutushallilta: seinillä oli patterit ja ikkunat, ja kengät jätettiin ulko-ovelle. Pienten kehässä arvosteltiin ensin pennut, joten käytiin kävelemässä ulkona ja istuttiin reilun tunnin verran hallissa seuraamassa kehää. Aluksi Lara arasteli tilaa ja muita koiria, mutta kun se oli tunnin nukkunu, se oli jo niinkun kotonaan, ja ennen pienten koirien arvostelun alkamista tokoiltiin vähän. Tosi hyvää harjotusta Jyväskylää varten! :)

Pieniä koiria oli 21, ja oltiin viimesiä, joten mentiin kehään kolmestaan kahden muun koirakon kanssa. Lara liikku tosi rennosti ja seiso kärsivällisesti, eikä välittäny tuomarista mitään pöydällä. Tuomari oli jo ennestään tuttu, ja Lara anto kattoa hampaat ja kopeloida ongelmitta. Kaikki koirat esiintyivät hienosti, ja loppujenlopuksi yksi koirista sai sinisen nauhan ja Lara ja toinen koirista punaisen. Odoteltiin kehän laidalla, että sinisten kehä loppui, ja päästiin punaisten kilpailukehään. Lara liikkui taas hienosti ja seisoi yllättävän maltillisesti, kun tuomari pudotti koiria kehästä yksi kerrallaan. Ravattiin vielä pari kierrosta, ja hetken mietinnän jälkeen Lara sijoitettiin ensimmäiseksi :) Palkintona pokaali, ruusuke, meduusapehmolelu, vetolelu, kaulapanta ja namipussi.

Kun mentiin BIS-kehään, Lara oli jo aika tympääntynyt odotteluun ja kehässä ravaamiseen. Sen huomas sen esiintymisestä; se ravas vähän temmottomasti ja seisoessa vilkuili ympärilleen ja selvästi häiriinty takana olevista koirista. Lara esiinty kuitenkin paremmin kun olin ajatellu, ja se sijotettiin mulle täysin yllätyksenä toiseksi! :) Tuloksena siis PUN1 BIS2, ja tosta BIS-sijotuksesta saatiin palkinnoksi pokaali, ruusuke, 15kg ruokasäkki, vetolelu, Kotipizzan lahjakortti ja kynttilä.

Oon kyllä tosi tyytyväinen Laraan ja sen esiintymiseen. Mätsäritkin oli tosi hyvin järjestetty ja hyvät tuomarit! :)

09.10 Agilityepikset Keuruu
Sunnuntaina lähdin siis heti kirkon jälkeen (riparimerkinnät, älkää kysykö...) Keuruulle, johon on meiltä parin tunnin ajomatka. Kyseessä siis luultavasti tän vuoden viimiset agilityepikset. Osallistuttiin kolmeen luokkaan, ja ensimmäisenä oli möllien möllit, eli superhelppo 11 esteen rata, jossa oli kolme putkea, pituus ja seitsemän aitaa. Lara irtos hypyille tosi hyvin ja haki hyvin ite, mutta oli alkukankeuden takia vähän hidas. Vedettiin kuitenkin nollarata ajalla 19.38s jolla voitettiin :) Meitä ei palkittu kun ollaan ennenkin kisattu, mutta väliäkö tolla.

Möllien viidentoista esteen radalla oli kaikki esteet paitsi keinu, pujottelu ja rengas. Lara alotti lupaavasti ja vauhtia oli paljon enemmän kun möllien mölliradalla, mutta lopussa meni mun kämmin takia putkeen väärästä päästä. Uusittiin ja taas meni muuten just nappiin ja puhtaasti, mutta karkas hypyltä puomille, kun se oli vaan niin paljon kiinnostavampi... Molemmilta mölliradoilta siis hylky, mutta muuten tosi kivasti.

Alunperin aattelin etten osallistuusi kilipaaleviin ollenkaan, mutta koiralla oli sen verran intoa että aattelin, että osallsitutaan nyt kun tänne asti tultiin. 18 esteen rata oli tottapuhuen tosi vaikea, mutta oikeastaan aikalailla samanlaista mitä ollaan reenattu kotikentälläkin. Kepit luonnollisesti hirvitti, ja samoin rengas, koska viime mölleissä Lara hyppäs sen väärästä kohtaa eikä kotikentällä oo mahdollisuutta sitä reenata. Lara osotti mun kaikki epäälykset kuitenkin vääriksi ja oli tosi nopea ja haki hyvin, vaikka mä vähän sähelsinkin. Renkaankin hyppäs oikein. Keppeihin sen kiinnostus ei kuitenkaan enää riittäny, varsinkaan, kun ne oli radan lopussa, ja ne menikin sitten ihan penkin alle, minkä jälkeen ohjasin sen epähuomiossa putken väärästä päästä.

Aattelin, ettei uusita kilpailevien rataa vaikka menis miten huonosti, mutta yllätysyllätys päätin uusia kumminkin. Homma kusi kuitenkin jo alotuksessa (kolmannella esteellä), kun Lara esitti vanhan bravuurinsa, eli pysähty puomin alastulokontaktille ja istahti siihen pällistelemään, kun koitin epätoivoosesti kutsua sitä. Vähän aikaa meniki siinä ku koitin saada sitä kiinni, ja lopulta istutin sen siihen mihin jäätiin ja jatkettiin rataa hylkäyksestä huolimatta. Taas Laralla oli hirveästi virtaa ja innostusta, ja loppurata mentiin puhtaasti - kepitkin jo melkein...

Nyt pidetään agilitytaukoa, ja aletaan reenaamaan keväällä kun lumet sulaa ja sitä mukaan sitten kiertämään epiksiäkin. Ellen siis saa aikaiseksi ilmottaa Lapuan tai Seinöjoen hallireeneihin... Mustasaaren mätsärit 22.10 taitaa jäädä meidän osalta väliin jos Laralla on silloin juoksut, eli loppuvuosi hiljaiseloa :)

Syyskuun summausta

Syyskuu oli ja meni, ja blogin kirjottaminen on näköjään jääny vähä vähemmälle. Ollaan kuitenkin tehty yhtä sun toista, ollaan käyty mm. agilitykisaharjotuksissa ja kahdissa agilityepiksissä. Lenkkeily ja reenaaminen on jääny vähän vähemmälle säiden ja koulun takia, mutta Lara on nähny paljon lappalaisia Rykää ja Iinestä, ja ohan niistä lenkkiseuraakin ollu! :) Meidän viimiset ohjatut agilityreenit oli 6.9, ja ollaan käyty sitten vaan vetämässä omia reenejä. Talveksi lopetetaan agility kokonaan, että ollaan Laran kanssa sitten keväällä molemmat skarppeja ja koiralla piisaa varmasti innostusta muutaman kuukauden tauon jälkeen. Mulla ois muutamia huvittavia agilityvideoitakin, jos osais siirtää ne koneelle... Joskus sitten.

04.09 Agilitykisaharjoitus Lapua
Tuona samaisena sunnuntaina ois ollu aamulla mätsärit sekä Halsualla että Vaasassa, ja miettimisen jälkeen jätin menemättä kumpiinkaan, ettei myöhästyttäisi tosta agilityhommasta - selityksen makua... Illalla mentiin kuitenkin tosiaan tuonne Lapualle agilitykisaharjoituksiin, eli epäviralliset harjoitukset, joissa laskettiin etemä, virhepisteet ja otettiin aika, mutta koiria ei sijoitettu. Yleensä meen agilitytapahtumiin yksin, koska Laralla on tosi vahva laumavietti, eikä se välttämättä keskity, jos paikalla on muita perheenjäseniä, mutta nyt uskaltauduin ottamaan äidin kuvaamaan.
Ilmotin Laran kahteen luokkaan, mölleihin ja kisaaviin. Mölleissä oli aika perus viidentoista esteen rata, jossa oli useita putkia ja aitoja sekä puomi ja A. Lara haki esteille tosi hyvin, kuunteli ja kulki sujuvasti ja tasaseen tahtiin, mutta vauhtia olis voinu olla enemmän. Tuloksena nollarata ajalla 39.77s ihanneajasta 60s ja etenemä oli 2,9m/s. Äidistä se ei välittäny yhtään, koska se seiso alusta asti samassa paikassa.
Kisaavien parinkymmenen esteen rata oli yllättävän haastava, siinä oli erilaisia takaleikkauksia ja valssauksia sekä kepit ja rengas. Lara kuunteli mua kuitenkin hienosti, selvittiin vaikeimmistakin kohdista hyvin ja kepitkin meni jo aika sulavasti. Ois tullu nollarata, mutta unohdin ite yhden aidan, jonka takia hylky ajalla 51.78s ihanneajasta 60s ja etenemä 2,55m/s. Oon kyllä tosi ylpee tosta koirasta, toinen kerta kun reenattiin vieraalla paikalla ja heti nolla, eikä äidistäkään välittäny yhtään :) Toi hylkykin tuli vaan omasta mokasta.

11.09 Agilityepikset Kauhajoki
Mistähän sitä alottas.
Kauhajoella oli paljon koirakkoja. Ilmotin Laran kahteen möllilähtöön, ja taas äiti oli mukana kuvaamassa, kun oli tuolla Lapuallakin menny niin hyvin. Tosiaan, äiti leiriyty radan ns. taakse, ja Laran keskittymisen kannalta on tärkeää, että se on täsmälleen samassa paikassa kokoajan, että koira tietää, ettei se lähde mihinkään (voin kuvitella miten typerältä toi kuulostaa, mutta son huomattu...), joten kävin ennen lähtöjä kysymässä toimitsijoilta, voiko äiti olla siellä, ja se oli kuulemma ok. Mutta kappas, just ennen lähtöjä tuomari tulikin sanomaan, että jos äiti vois siirtyä kauemmas radasta, ja siitä eteenpäin kaikki menikin päin persettä.
Radat oli tosi hyvin rakennettuja, niissä oli paljon esteitä ja erilaisia käännöksiä. Meille täysin uutena esteenä oli pöytä, enkä aluksi edes tienny sen ideaa.. :D Alotettiin rata tosi hyvin ja vauhdikkaasti, mutta putkelta Lara karkas äidin luo. Ei siinä mitään, vein takas ja jatkettiin. Pöydälläolo suju moitteettomasti, ja samoin käännökset, muttei päästy kovin pitkälle kun koira karkas taas äidin luo. Vein taas takasin ja jatkettiin taas niinkun mitään ei ois tapahtunutkaan. Loppumetreillä Lara karkas kuitenkin taas äidin luo. En oo kyllä koskaan nähny, että koira karkais kolmesti saman radan aikana, varsinkaan kun Lara keskittyy yleensä rataan niin hyvin. Mulla oli kieltämättä hermo kiriällä ja ois tehny mieli heittää hanskat tiskiin ja lähteä kotiin, mutta päätin jäädä.
Meillä oli toinenkin startti, ja rata oli taas tosi hyvin suunniteltu. Laralla oli lähdössä taas hyvin vauhtia, mutta kun se oli jo hoksannut, miten helppoa radalta karkaaminen oli, se karkasi senkin radan aikana kahdesti - ensin videokameralla kuvaavan tytön kameralaukkua haistelemaan ja toisella kerralla räksyttämään rataa seuraavalle miehelle. Vaikka näiden pikkupyrähdysten välillä koira tuntu olevan tosi innoissaan ja palas radalle aina yhdellä käskyllä, homma ei näköjään kiinnostanu pätkän vertaa. Raivostutti, että koko homma kusi vaan sen takia, ettei mulle heti sanottu, ettei äiti voinu kuvata  radan takana. Jos kyse ois ollu inhimillisistä virheistä tai siitä, ettei koira vaa ollu agilitytuulella, ei siinä mitää, mutta kun se johtu noin turhasta asiasta. Seuraavana päivänä oli pakko käydä reenaamassa samantyyppinen rata seuran kentällä, ja verettiinkin ehkä koko kuun parhaat reenit.
Tulipa sekin huomattua, etten käy kisoissa tai missään koiratapahtumissa porukoiden kanssa. Eihän tollekkaan voi jälkeenpäin muuta kun nauraa, yhtenä päivänä 5 radalta karkaamista... Näin meillä.

29.09 Agilityepikset Alajärvi
Sato vähän, kun suunnattiin viimetorstaina Alajärvelle Järviseudun kennelkerhon järjestämiin pieniin agilityepiksiin, joissa oli yhteensä 6 koiraa, eli yksi mini ja 5 mediä :) Kenttä oli säästä johtuen pehmeä ja märkä, ja kontaktiesteet liukkaita. Rata oli kivasti suunniteltu, siinä oli sopivasti haastetta. Radalla oli keinu, ja koska Lara ei oo koskaan mennyt sitä vieraalla paikalla, joten aattelin ohittaa sen kokonaan ja ottaa hylyn, mutta tuomari onneksi lupautu pitämään keinua kaikille halukkaille!
Laralla oli säätä ajatellen yllättävän paljon virtaa ja se meni radan oikeestaan täydellisesti - tai paremmin sanottuna juuri niinkun mä ohjasin. En ollu nimittäin rataan tutustuttaessa kovin tarkkana.. Aitasuoran lopussa oleva aita piti hypätä toiselta puolelta, ja olin lähdössä väärällä puolella, joten en saanu ohjattua sitä kunnolla jolloin koira ei saanu hyvää käännöstä ja tuli aidan ali. Kepit meni hyvin vauhdilla, mutta liukkaalla puomilla vauhtia oli vähän liikaa, jonka seurauksena Lara liukastu ja hyppäs alas. Lopuksi ohjasin vielä Laran putkeen väärästä päästä. Tuloksena siis 15vp ajalla 49.9s ihanneajasta 60s ja 2. sija! :)
Jäi tosi hyvä fiilis, koiralla oli vauhtia ja innostusta eikä se tehny virheitä, vaan kaikki virheet johtu mun ohjaamisesta. Palkinnoksi saatiin ruusuke.

Tänään 02.10 olin kaverini Ellin kanssa lappalaisten erkkarissa Jyväskylässä. Elli sai viikolla kepit, joten junnunartun Iineksen esittäminen jäi mun hommaksi. Mikäs siinä, kun kävin vähä harjottelemassa peräti yhden kerran ennen ite näyttelyitä... Junnunarttuja oli 17 ja ne tuomaroi Jussi Liimatainen. Aattelin, että kerran näyttelyissä käyneen Iineksen esittäminen ois ihan helppo juttu, olihan se saanu viime näyttelyistä ERI:n ja KP:n. Homma ei alkanu kumminkaan ihan odotusten mukasesti, kun adhd-ipana piti sananmukasesti työntää kehään. Vaikka homma ei kiinnostanu sitä pätkän vertaa, sain sen alkuhankaluuksien jälkeen liikkumaan ihan hyvin ja jopa seisomaan paikallaan, ja se anto tuomarin kattoa hampaatkin. Fiilis ei kuitenkaan ollu ihan katossa kun mulle ojennettiin VIHREÄ nauha. Se johtu kuitenkin siitä, että Iines oli tuomarin makuun liian pitkänomainen ja sillä oli ahtaat takaliikkeet, ja se omasi liikaa rodulle harvinaisia piirteitä kuten lisäkannukset takajaloissa ja liian vaaleat silmät ja nenän. Arvostelussa mainittiin kuitenkin, että "esiintyy ja esitetään erinomaisesti", joten ei toi mun osalta nyt ihan penkin alle kuitenkaan menny.

22.09 ois ollu Kokkolassa möllitoko, johon ei lähdetty, koska täällä oli aikamoinen myrsky. Jälkeenpäin vähä harmittaa, kun noita möllitokoja ei oo täälläpäin pahemmin ollu (paitsi seinäjoella 11.09, mutta agility vei). Ollaan harjoteltu kuitenkin ahkerasti kotona ja lappalaisia on ollu häiriönä, paikkamakuu pysyy vieraammallakin paikalla nyt 2min ja liikkeestä seisominen on hiontaa vaille hyvä, joten kohta meillä onkin kaikki liikkeet kunnossa :) Koitan päivittää blogia useammin ja lisätä myös kuvia!

Hyvää syksyä kaikille!

Epävirallista kisaamista

5D tuli korjauksesta! :) Laran kans ollaan elokuussa käyty reenaamassa agilityä kerran viikossa ohjattujen  reenien lisäksi, ja ollaan kehitytty tosi paljon, mm. keinu sujuu jo ongelmitta ja keppeihinkin on saatu aika paljon vauhtia. Alokasluokan tokoliikkeitä ollaan harjoiteltu lähes päivittäin, maahanmeno pysyy 2min, ainakin kotioloissa. Ny koitetaan päästä mahdollisimman usein möllitokoihin ja agilityepiksiin, mut noi Turun möllit jätän suosiolla kaleenterista pois, kun viiden tunnin ajomatkan jälkeen koira ei tosiaankaan jaksa keskittyä mihinkään, viimeisenä tokoon...   

Mätsärit Ylistarossa
Torstaina 25.8 käytiin Ylistarossa ja nähtiin tuttujakin :) Ite mätsärit oli kumminkin yhtä tyhjän kanssa, kun tuomari ei kattonu koirien hampaita eikä edes koskenu yhteenkään koiraan, puhumattakaan että sitä kehässä olevaa pöytää ois käytetty... Jos mätsäreistä maksaa 8 euroa niin luulis että järjestäjät edes tietäis touhusta jotain. Lara liikku upeesti ja sai punasen nauhan. Punasten kehässä 15 koiraa laitettiin liikkumaan samaan aikaan, eli vain kaikkein pienimmät koirat pääs ravaamaan ja sijottu. Sunnuntaina ois ollu mätsärit Kauhajoella, muttei päästy sinne kun oltiin tuolla...

Epikset Saarijärvellä
Lauantaina 27.8 suunnattiin sitten Saarijärvelle meidän ekoihin agilityepiksiin. Keinu ja kepit ei oo kovin nopeita, joten ilmotin Laran mölleihin, jossa ei ollu keppejä, keinua tai rengasta. Osallistujia oli kaikenkaikkiaan 20, joista medimöllejä neljä. Epikset järjestettiin hallissa jossa oli tekonurmi, eli paikka oli Laralle ihan outo. Radalla oli 14 estettä, ja rata oli hauska ja erilainen ku mitä ollaan yleensä menty, siinä oli paljon valssauksia ja takaleikkaus sekä pituus ja muuri joita Lara ei oo koskaan menny. Oli tosi lämmin päivä ja Lara oli ihan poikki, joten sillä ei ollu vauhtia ollenkaan, mutta kerkesin ainaki miettimään ohjausta kunnolla. Lara meni muuten ihan hyvin, mutta kielsi A'lla josta tuli vitonen ja toinen tuli, kun vahingossa menin koskemaan esteeseen... Haki itse hyvin, noi uudet esteet meni ongelmitta ja puomillaki kontaktit toimi, mitäny superhitaasti Eli 10vp ja aika 49.6, jolla voitettiin! Olin tosi yllättyny, kun ei toi rata mun mielestä niin hyvin menny, mutta oon tosi tyytyväinen :) Pitää käydä mahdollisimman paljon vierailla paikoilla epiksissä ja reenata noi kepit ja keinuki nopeiksi.      

Kokkola RN 20.8

Tänään käytiin Kokkolassa ryhmiksessä. Joukkoon lähti Elli suomenlapinkoiransa Iineksen kanssa, ja nähtiin Kokkolassa myös Mari ja Oliver. Junia ei menny tarpeeksi aikasin, mutta onneksi veli lähti viemään meitä autolla. Koirat on jo tuttuja keskenään ja tuli yllättävän hyvin toimeen! Oltiin Kokkolassa hyvissä ajoin ja säät suosi. Koirat lähinnä nukku odotteluajan, mitä ny kävin välillä reenaamas Laran kans tokoliikkeitä.

Shelttejä oli yhteensä 42 ja ne tuomaroi Päivi Eerola, joten ei menty kehään korkein odotuksin. Pöydällä Lara keskitty tosi hyvin eikä välittäny harjotusarvostelijastakaan mitään, ja liikku nurmella tosi reippaasti ja rennosti. Esiinty kaikenkaikkiaan mielettömän hyvin! H ei ollu yllätys, ja saatiin kumminkin hyvä ja totuudenmukainen arvostelu.

Päivi Eerola jos kuka tuntee rodun, ja on tiukka, mutta perustelee laatuarvosanat hyvin. Lara on käynyt Eerolan arvosteltavana pari vuotta sitten. Tutkii koirat tarkasti ja nätisti ja muutenkin oikein hyväntuulinen ja asiallinen tuomari. Pitää hyvin kehittyneistä koirista ja arvostaa hyvää esittämistä. Kirjoittaa pitkiä ja kattavia arvosteluja, ja jakoi myös T'tä.

"Hyvä tyyppi. Kookas narttu, voimakas pää. Kuonon selkä voisi olla suorempi. Syvä kallo, kookkaat korvat. Etuasentoinen etuosa. Syvä rintakehä, pehmeyttä ylälinjassa. Antaa hieman raskaan kokonaisvaikutelman. Liikkuessa voisi olla tiiviimpi. Erinomainen musta väri. Todella kauniisti esitetty." AVO-H - rodunomainen lähestyttäessä

Lähdettiin heti kehän jälkeen kävelemään kohti rautatieasemaa, mihin on matkaa se vajaa 4km. Tulostin kartat, mutta jotenki onnistuin sotkemaan senkin homman... :D Etittiin siinä sitten oikeita teitä aikamme, ja kun vihdoin löydettiin oikealle reitille, veli soitti että olikin vielä Kokkolassa, ja päästiinkin autokyydillä kotiin. Oisin mennyt mielummin junalla harjotuksen vuoksi, kun Iineskään ei ole koskaan junalla matkustanu, mutta säästyipä lippujen hinnat ja päästiin syömään... :) Oli taas hauska reissu ja oon tohon rottaan tyytyväinen!

Lomailua

Siinähän se viiminen lomaviikko meni sitte...

Tiistaina 2.8 oltiin agilityreeneissä. Mua alko tosiaan pelottaa, että onko tolla juoksu tulossa näin rankasti etuajassa, kun vaikutti urosten nenään haisevan, eikä keskittyny aluksi rataan ollenkaan, vaan kävi tervehtimässä paria muuta koiraa. Parin radan jälkeen alko kuitenkin mennä tosi kivasti, eikä välittäny muista koirista mitään! Harjoteltiin ihan perusratoja ja vähä valssia ja semmoosta. Koitettiin myös keinua ensimmäistä kertaa, ja Lara oli aika epävarma, mutta pitää reenata pikkuhiljaa aina kun on joku auttamassa (:

Keskiviikkona polkastiin tajuttomas heltees kaverille kattomaan suomenlapinkoiria Iinestä ja Rykää. Yleensä Lara lähinnä pelkää niitä, kun toinen on iso ja haukkuu ja toinen tommonen ADHD-tapaus, mutta tälläkertaa Lara meni reippaasti tervehtimään ja jopa LEIKKI niiden kanssa. Sillä on varmaan pimahtanu päässä tai jotain. Kaveri käski lappalaisia pois kukkapenkistä ja Lara vaan menee peräs, ois pitäny olla kyllä kamera joukos! Kotimatkalla käytiin kattomassa vähä lehmiä ja viimekesäsiä varsoja, eikä Lara pelänny niitäkään.

Tiistai 9.8 oli mun viiminen lomapäivä, mutta tottakai kaikkien rästiin jääneiden kouluhommien hoitamisen lomas kerkes käydä agilitykentällä. Lara luikki taas alkutunnista kattomaan muita koiria, mutta sen jälkeen meni ihan loistavasti, eikä mullakaan tullu juuri tehtyä virheitä. Mentiin ihan perusrataa taas, ei kummallisempaa. Lisäsin välimatkaa entisestään, ja koira irtos esteille ja luki rataa tosi hyvin. Kentällä oli ilmeisesti käyty juoksusen nartun kanssa, ja se aiuheutti aikalailla hämminkiä, mutta Lara ei juuri hajuista piitannu, eikä toi ny vaikuttanu juoksuja alottavan.

Oon ollu vähä huonos kunnos ja on ollu muita menoja, nii lenkkeily on jääny vähä vähemmälle. Eli en oo tehny Laran kanssa juuri mitään, kun eiliset mätsäritki Kokkolassa jäi väliin, mitäny tokoiltu vähä päivittäin. Tarkotuksena ois mennä loppuvuoden aikana ainakin yhtiin epiksiin ja möllitokoon, epiksiin luultavasti joko Keuruulle 29.8 ja/tai Lietoon 26.11, ja mölleihin Turkuun joko 18.9 tai 16.10. Noikin on kaikki monen tunnin ajomatkan päässä :( Jyväskylän KVsta en oo varma, mennäänkö molempina päivinä, koska porukoille ei luultavasti majoitus käy, ja hotellihuoneen varaaminen alkaa jo olla myöhästä muutenkin. Lisäksi Laralla osuu juoksut mitä luultavimmin marraskuulle (jollon mölliagility jää ehdottomasti pois). Laitoin molemmat päivät nyt kalenteriin kumminkin, tossa meidän kalenterissahan mikään ei oo varmaa...

Kehäkettuilemassa

Viime yönä multa oli jääny reenikassi auki, joten Lara veti naamaansa puoli paketillista makkaraa. Esimerkki mun huolellisuudesta part. 157.

Lähdettiin aamupäivällä Laran kanssa junalla kohti Kokkolaa ja tän vuoden toisia mätsäreitä. Yleensä Lara on vähä pelänny olla junas, mutta nyt sillä oli kauheesti virtaa; se ei pysyny millään paikallaan, ja alotti haukkumisen ku tylsisty. Kun se suostu lopettamaan, loppumatka meni onneksi ihan kivasti, eikä välittäny kuulutuksista ollenkaan. Kokkolas käveltiin reilu puolitoista kilsaa rautatieasemalta mätsäripaikalle (mihin jopa löysin pitkän etsimisen jälkeen) ja törmättiin siellä sitten Mariin ja Oliveriin sekä Astaan ja Seriin :) Käytiin kattomassa muitakin shelttejä, kun oltiin paikalla jo ennen ilmottautumisten alkamista. Lara oli ihan poikki kuumuuden ja kävelyn takia, ja pääasiassa nukku odotteluajan.

Parikehässä meidän parina oli nätisti esiintyvä musta koira, jonka rotua en nyt muista... Lara oli tosi skarppina ja liikku hyvin, mutta  väisti tuomaria vähän pöydällä ja sai punasen nauhan, kuten Oliver ja Serikin. Koirat oli jaettu uroksiin ja narttuihin, ja kehät meni nopeesti, vaikka käytössä oli vaan yksi kehä. Kilpailukehässä oli paljon upeita koiria, ja Lara esiinty tosi nätisti tuloksena PUN1. Päästiin siis BIS-kehään, johon myös Oliver pääsi voitettuaan urokset. Tuomari mietti aika kauan, kunnes sijotti Oliverin toiseksi ja Laran ensimmäiseksi, eli PUN1 BIS1 ja mut palkittiin parhaana naishandlerina.

Mätsärien loputtua meidän oli odotettava junaa puolitoista tuntia, mutta aika nopeesti se meni. Larakin onneksi nukahti penkin alle, kun oli ensin vähän haukkunu parille vastaantulijalle, ja kotimatkan se oli sen verran väsyny, että maltto olla hiljaa. Kaikenkaikkiaan oon tosi tyytyväinen Laran esiintymiseen. Muutenkin oli hauskaa, mätsärit oli hyvin järjestetty ja hyvät palkinnot, niinkun kuvasta näkyy. Kiitokset seurasta ja kyydityksistä Marille ja Astalle! :)

Piikkejä ja puomitreeniä

Laran raivotautirokotus meni umpeen kesäkuun alussa, enkä oo itekkään huomannu sitä, mutta ollaan kumminkin oltu sen jälkeen neljissä näyttelyissä ja yhdissä mätsäreissä. Huomasin ton vasta Oulussa, eikä sielläkään kuitenkaan moitittu, koska uusien rokotussääntöjen mukaan rabiesrokotus on voimas kolme vuotta (tai jotain sinnepäin). Käytiin tänään kumminkin rokottamassa Lara, ja se sai siinä samalla kennelyskärokotuksen, ompahan yks huoli vähemmän :) Ei välittäny piikistä mitään. Viimeksi kun punnitsin sen, se paino 3,3kg ja ny 3,7, melkeen puoli kiloa enemmän! Tottakai laitan sen piikkiin, että sitä on varmasti syötetty enemmän ja liikutettu vähemmän nyt ku oon ollu ite pois kotoa...

Tällä viikolla ei ollu agilityreenejä, joten käytiin tossa kentällä reenailemassa itteksemme. Tai niin oli tarkotus - loppujenlopuks en saanu kuitenkaan estekontin lukkoa auki! Saa nauraa. Kontissa on siis kaikki muut esteet paitsi puomi, rengas, A, kepit ja keinu, joten mun piti unohtaa ohjauskuviot joita olin suunnitellu. Hiottiin sitte kontakteja puomilla ja otettiin lyhyitä ratoja puomilla, kepeillä ja renkaalla, ja koitettiin pitkästä aikaa A'takin yksittäisenä esteenä. Kepit Lara muisti hyvin ulkomuistista, tosin mulla jäi syksylläkin niiden opetus puoleenväliin, eli reeniä vaan! Oisin kauheesti halunnu jonkun kuvaamaan, koska meidän reenejä ei oo ikinä kuvattu videolle, mutten saanu kentälle kaveria... En tiärä tosiaan mikä siinä lukos oli, yleensä jopa mä oon saanu sen auki ihan normaalisti.

En oo ton Lontoon reissun jälkeen oikeen jaksanu mennä mihinkään, oon vaan ollu Laran kans kotona, hiottu kaukoja, paikkamakuuta ja jättäviä liikkeitä ja oon totuttanu sitä ruohonleikkuriin. Pari viikkoa sitte Laran piti olla sisällä kun ruohonleikkuri käynnistettiin, ja siltikin se alotti oven takana hirveen metelin ja hyppimisen. Oon totuttanu sitä ruohonleikkuriin aika paljon ruuan, leikin ja tokon (onko parempaa häiriötä kun työnnettävä, jumalattoman meluisa ruohonleikkuri vieres) avulla, eikä se välitä tosta enää mitään! En kyllä tiedä, pitäskö mun itkeä vai nauraa, kun koira on kolme ennenkun tottuu ruohonleikkuriin...

Agilityhöpöttelyä

Lähin Lontooseen 20. päivä, ja kyllähän siellä viikko kivasti vierähti! En tosiaan oo sen takia kirjotellu blogiin, ja iteasias kirjotin ennen reissua yhden kirjotuksen, mut netti ei pelannu nii en saanu sitä lähetettyä.

Tiistaina 19. päivä oltiin agilityreeneissä. Tänäkesänä on ollu muutamat reenit, mut niitä ennen reenattiin ehkä viime syksynä - koska täällä ei pahemmin reenejä järjestetty ja oon ollu liian laiska ja kiireinen ilmoittautumaan naapurikunnan reeneihin...

Tiistaina harjoteltiin valssausta ja muita perusjuttuja, ja mentiin pussia ensimmäistä kertaa ohjatuissa. Lara on osannu kaikki esteet tähän mennessä ulkomuistista, puomin kontaktit alotettiin alusta ja ne sujuu jo ihan hyvin. Sillä ei oo ollu oikeestaan mitään ongelmia, pitkä agilitytauko on tehny tosi hyvää ja ainaki koiralla riittää intoa! Mulla oli aluksi vähä ongelmia pysyä Laran perässä, kun se on niin nopea ja mulla oli tekniikat hukassa, mutta ollaan kyllä molemmat kehitytty jo parissakin reenikerrassa paljon ja oon tosi tyytyväinen. Eikä ihmekkään kun on hyvä ohjaaja ja osaava ryhmä. Vielä pitäs palauttaa kepit mieleen ja opetella keinu, nii eiköhän tässä kohta mölleihin päästäs...

Ny oon lähinnä puolikuollu vähästen yöunien, automatkojen ja lennon jäljiltä. Veli oli onneksi kotona hoitamas Laraa, ettei tarvinnu mihinkään muualle viedä reissun ajaksi, ja ihan hyvässä ja lihavassa kunnossa näyttäs olevan... :) Koitan ny päivitellä blogia vähä useammin. Tähän loppuun muutama perusräpsy.
 // Meen kuvaamaan Saarijärvelle kaikkienroujen näyttelyyn 6.8, jos joku haluaa kehästä kuvia nii saa laittaa viestiä!

Oulu KV 16.-17.7

Lauantaina sato kaatamalla. Shelttejä oli 72, tuomarina Andrew Brace Iso-Britanniasta. Lara ei viihtyny kaatosatees ollenkaa, mutta liikku tosi hyvin ja rennosti, eikä märästä nurmikosta huolimatta rikkonu ravia. Häntää se näköjään kantaa vaikka satais kuinka! Se ei mua tosin haittaa - vaikka siitä usein mainitaankin ja lasketaan arvosanaa, en jaksa opettaa sitä häntää alas, ompaha koira ainaki ilonen... Pöydällä Lara oli tosi nätisti ja keskitty hyvin, eikä välittäny tuomarista ollenkaa. ERI tuli iha yllätyksenä! Tuomari anto punasen nauhan melkeen kaikille avoimen luokan nartuille, eikä Lara enää kilpailuluokas pärjänny, mut oon tosi tyytyväinen!

Andrew Brace on mun mielestä aika löysä tuomari, jako pääasiassa EHta ja jonkin verran ERIä (paitsi AVO nartuille, joista lähes jokainen sai ERIn) enkä nähny jakavan Hta. Tosi nopea ja anto lyhyitä arvosteluja, mikä saattoi johtua kaatosateesta. Ei seisottanut koiria maassa, vaan saneli arvostelun koirien seisoessa pöydällä (tämäkin saattoi johtua tuosta sateesta). Käsitteli koiria nätisti. Tykkäsi aika kevytrunkoisista shelteistä. Ei tuntunut tuntevan rotumääritelmää kunnolla, tai sitten piti vaan erikoista linjaa.

"3-vuotias tricolour jonka niska ja selkälinja antavat hänelle luonnollista tasapainoisuutta ja karismaa. Erinomainen pää, ei tummimmat silmät. Varma liike. Voisi kontrolloida häntäänsä paremmin."  AVO-ERI - rodunomainen lähestyttäessä

Sunnuntaina aattelin, että sää suosis, mutta ei se 3O asteen helle oikeestaan ollu sen parempi ku sadekkaan. Shelttejä oli vaan 47, tuomarina Lena Danker. Lara seiso pöydällä ihan kivasti ja keskitty, mutta hoksas sitte jotaki kehän laidalla, ja liikkeessä lähinnä kisko kehän laidalle, otti välillä laukka-askelia eikä esiintyny ollenkaa, josta arvosteluun tuli maininta tasapainottomasta ja keskittymättömästä liikkeestä. H oli siis iha ansaittu ja arvattavissa. Olin tosi pettyny. En laatuarvosanaan, vaan koiran käytökseen. Vaikka Lara ois liikkunu ja esiintyny niinku yleensä, ei se ois luultavasti vaikuttanu tohon arvosanaan, mutta mulle on tärkeintä se, että koira käyttäytyy ja esiintyy hyvin, ei sijoitus.

Lena Danker oli hidas ja perusteellinen - kopeloi koirat huolellisesti, ja rokotti pienimmistäkin virheistä. Tarkka liikkeistä. Tarkasti monilta koirilta kynnet. Shelteissä tykkäsi soopeleista, en nähnyt yhdenkään trikin saavan punasta nauhaa. Jakoi Hsta ERiin, ja perusteli laatuarvosanat hyvin. Antoi pitkän ja kattavan arvostelun ruotsiksi, mutta puhui suomea. Vaikutti sinänsä hyväntuuliselta tuomarilta, mutta heitti kehässä välillä aika piikitteleviä kommentteja.

"Antaa ilmavan vaikutelman. Riittävä pään linjakkuus. Silmät ovat pienet ja liian syvällä. Oikea purenta. Toivon korkeammalle asettuneita korvia. Leveät olat, suora olkavarsi, löysät kyynärpäät. Hyvä selkä. Hyvin leveä risti. Riittävä häntä. Liikkuu hyvin tasapainottomasti ja keskittymättömästi. Nostaa hännän liikkeessään." AVO-H - rodunomainen lähestyttäessä

Kaikenkaikkiaan oon aika tyytyväinen viikonloppuun, näyttely oli hyvin järjestetty ja shelteillä oli hyvät, osaavat tuomarit. Muutenkin oli kyllä huippureissu! Kiitokset Iinalle ja kaikille muillekkin seurasta ja Tarille ja Ellalle kyydityksistä!