Agilitykoiran kaksi persoonaa

Lauantaina startattiin Vöyrillä kahden agilitystartin verran. Kisat järkättin maneesissa, tuomarina toimi Sari Mikkilä ja medejä oli sellanen kymmenkunta. A-radalla oli pituutta 165m ja siinä oli aika paljon suoraa pätkää. Noissa kuvissa on virheitä aika paljon, mut ehkä niistä vähän näkee.

Otin alun kutsulla ja se lähti ihan hyvin, mutta puomilla vauhti hyyty ja Lara pysähty heti alastulon alussa. Liikkeelle päästyään se kulki taas ihan hyvin, mutta jäikin seuraavaksi aan huipulle pällistelemään maisemia. 16-putkella en tajunnu valssata, enkä sitten kääntäny tarpeeksi ja koira meni putken väärästä päästä. Heti keppien alkupäässä Lara pysähty ja meinas lähteä omille teilleen. Sain sen kuitenkin räpiköimään kepit hitaasti ja käsiohjauksella, ja poistuttiin radalta pussin ja ensimmäisen aidan kautta.

B-rata oli lyhyempi mutta hankalampi. Otin Laran kanssa yhteislähdön että saatiin heti vähän vauhtia alle, ja alku menikin kivasti valsseineen ja keinuineen, kunnes Lara löi taas lukot kepeillä. Sain houkutella sitä aika kauan, ennenkuin se suostui lähtemään, ja teki viimeiset kepit jopa ihan ite ja vähän jo vauhdillakin! :) Puomikin tuli paljon paremmalla vauhdilla kuin ekalla radalla, eikä tarvinnut pysähdellä enää ollenkaan, mutta puomin jälkeen koiran oli pakko singota mun ohjauksesta huolimatta putkeen. Siinä vaiheessa mulla tuli blackout, mikä ei tietenkään enää haitannut kun hylky oli jo tullut, joten tehtiin loppurata vaan jotenkin fiilistellen. Lara sai kyllä kunnon vauhdin ihan loppusuoralla ja juoksikin monta metriä mun edellä maaliin.

Yleensä en ota noita hylkyjäkään vakavasti, mutta näiden ratojen jälkeen keitti ja turhautti niin pahasti. Niissä ei vaan ollu mitään hyvää. Toisellakaan radalla ei nyt oikeastaan ollu väliä, oisko sieltä tullu kepeiltä vitonen ja ehkä 20s yliaikaa vai toi hylky, mutta kun noi kepit. Kun ollaan reenattu niitä, ne on kehittyny ja koira kyllä osaa, niin mikä siinä on ettei se voi ees yrittää?

Eilen alotettiin aamu keppitreenillä takapihalla ja vajaan tunnin reippaalla sauvakävelylenkillä, ja ennen yhtä lähettiin ajamaan Seinäjoelle, missä meillä oli aluevalmennus. Me ohjaajat tehtiin ensin piiptesti, jossa juostiin siis 20m matka jatkuvasti nopeutuvan piippauksen tahdissa. Ite lopetin siinä seitsemän minuutin paikkeilla...

Joku oli menny toivomaan Maijulta vaikeampia ratoja, ja saatiinkin pistää pystyyn 35 esteen rata. Ratapiirrustus oli suunniteltu Lakken halliin, joka on paljon tota Lagun hallia kapeampi, joten päivän teemana olivat pitkät estevälit... Sen sijaan että oltais numeroitu esteet, meille lätkästiin pienet ratapiirrustukset käteen. Tossa radassa ei musta ollut mitään tavattoman vaikeita kohtia, mutta haastavinta olikin sen muistaminen!

Tehtiin ensin seiskaputkelle asti. Lara oli ihan kuin eri koira! Se kävi kierroksilla ja meinas aluksi juoksennella radalla miten sattuu, mutta kun osasin ite varautua siihen, saatiin tosi sujuvaa pätkää tehtyä. Kakkosaita otettiin päällejuoksuna ja vitosaita ennakoivalla valssilla. Ilman numeroita olin ite ihan hukassa, ja ohjaus olikin välillä ihan metästä revittyä, mutta koira teki loistavasti :) Seuraavaksi otettiin puomilta 17-putkelle asti, ja puomi meni niin supernätisti. En vaatinut pysähtymistä ja kontaktit taisi jäädä kerran välistä. Ite toki unohtelin esteitä koko ajan ja pitkät estevälit vähän hämäs. Tehtiin sitten vielä putkelta kepeille, ja vasemmalla ohjauksella Lara jätti kepit kahdesti kesken, mutta haki ensimmäisen välin aika pienellä avulla ja teki ihan hyvällä vauhdilla.

Toisella 7 minuutin pätkällä tehtiin ensin 18-muurilta 24-aidalle asti. Kepit meni paljon paremmin, mutta pituudella piti tehdä pari toistoa että osasin kääntää ajoissa - ensimmäisellä yrityksellä koira nimittäin juoksi pituuden jälkeen vielä kolme aitaa, hieman innokas! Kontaktit oli taas kivat eikä tossa pätkässä ollu sen kummempia ongelmia. Sitten tehtiin pöydältä loppuun, ja mulla oli taas vähän vaikeuksia muistamisen kanssa... Loppupätkä oli varsinkin tosi hauska, Lara teki loistavasti ja puomikin meni vauhdilla :) Saatiin videolle vaan ensimmäisiä pätkiä kun muistikortti täytty, mutta kiitos kuvaajille! Laraa en voi tarpeeksi ylistää, se kun yllätti mut ton eilisen jälkeen ihan täysin! :)

Päätin ettei tehdä pysäytyskontakteja ainakaan vielä. Vaikka Lara saattaa joskus reeneissä vähän hypellä niitä, se menee kisoissa nykyään niin hillitysti ja epävarmasti ettei todellakaan hypi niiden yli, ja ne vaan hidastais tota hommaa entisestään. Pitää opettaa sitten joskus jos tarve vaatii.

Seinäjoki KV

Viime viikolla käytiin kentällä pari kertaa tekemässä kontakteja, mutta muuten ei paljoa tullu Laran kanssa hommattua. Pysäytyskontaktit meni kyllä jo hyvin, mutta en aio vaatia niitä kisoissa, joten en tiedä kannattaisko niitä nyt opettaakkaan kun ei oo johdonmukasta...

Torstaina alkoi onneksi tapahtua, kun Iina ja Rodi junailivat itsensä meille. Koirat tulivat hirveen hyvin juttuun! Ensilumea on hehkutettu varmaan jo ihan tarpeeksi, mutta pakko sanoa että sitä tuli yllättävän paljon ihan yhtäkkiä! Ihan mahtavaa, ja koiratkin olivat ihan mielissään. Iinalla tosiaan oli loma vasta nyt, joten se tuli perjantaina mun kanssa kouluun ja illalla mentiin tallille. Koirat pysy nätisti kotona sen aikaa :)

 

Lauantaina ohjelmassa oli Seinäjoen KV. 106 shelttiä oli jaettu niin, että pennut, junnut ja veteraanit (40) arvosteli Pirjo Aaltonen, ja toisessa kehässä nuoret, avoimet ja valiot (66) hollantilainen Pamela Runderkamp.

Narttujen arvioitu alkamisaika oli 11:15 ja koikkerit alkoivat 13:00, mutta kehät menivät päällekkäin, joten Larasta ei oo kuvia :( Avoimessa luokassa oli 29 narttua, ja Lara oli suunnilleen puolivälissä. Koiria oli niin paljon, että ne jaettiin viiden ryhmiin, ja oltiin siis kolmannessa ryhmässä.

Lara esiinty tosi nätisti. Kun tuomari kumartu sitä kohti maassa, se nojas vähän poispäin, mutta pöydällä ei tuumannut tuomarista mitään, ja jaksoi seistä maassa tosi hyvin. Liikkuessa ei kuitenkaan jaksanut oikeen keskittyä, ja taisikin tulla aika rumat käännökset... Kivasti kuitenkin kaikenkaikkiaan! Ja tällä kertaa se näytti mun silmään paljon paremmalta kuin viikko sitten; eihän turkki nyt viikossa oo miksikään muuttunu, mutta leikkelin korvat siistimmiksi, ja koira kanto ittensä jotenkin paljon paremmin. Pamela Runderkamp oli tosi mukava tuomari, höpötteli koirille ja käsitteli nätisti. Kopeloi koirat ja saneli arvostelut tosi hitaasti ja tarkasti, ja erit oli tiukassa - 29 koirasta vain yhdeksän sai ERI:n, ja loput sitten EH:ta ja H:ta. Kaikki erin saaneet saivat myös SA:n. Loppujen lopuksi Larakin sai hyvin perustellun eh:n tosi hyvällä arvostelulla:

"3,5 years tricolour. Her expression is spioilt by her ear carriage, otherwise a very nice overall picture. Well formed feminine head. Good bite. Expressive eye. Good topline. Nice body. In between coats. Moved well. Lovely temperament." AVO EH

Kun päästiin kehästä, laitoin Laran häkkiin ja menin koikkerikehälle. Rodi oli saanut ERI:n ja SA:n, voittanut valioluokan ja ollut paras uros. Jäljellä oli enää roppikehä, jossa kipailivat äiti ja poika, Rodi ollen VSP ja sen emä Seeda ROP. Kummatkin esiintyivät hienosti ja saivat CACIB:it :)

Onnistunut päivä siis kaikin puolin, ja oli kiva nähdä tuttujakin. Ja kuvata pitkästä aikaa! Mun piti poistaa toi kuvat.fi:n tunnus mistä tykkäsin kyllä tosi paljon, mutta näyttely- ja agilitykuvia löytyy nykyään sitten picasasta, ymmärtääkseni sinne tarvii kuitenkin googletilin? No kuitenkin, täällä lisää kuvia Seinäjoelta, lähinnä shelteistä, koikkereista ja parsoneista, mutta onhan tossa muitakin rotuja vähän. Kuvat c Hanna Vainionpää, jos käytätte kuvia niin ois kiva jos copyt ois näkyvillä! Sunnuntaina käytiin vielä aamulla räpsimässä pakolliset yhteiskuvat pusikossa ennen kuin Iina ja Rodi lähtivät.

 

 

 

Yllätysten aika ei ole ohi

Lauantaina lähdin Laran kanssa Turkuun, pitkästä aikaa näyttelyreissulle! Meidän oli tarkoitus mennä puoli kahden bussilla Seinäjoelle ja jatkaa sitten junalla, mutta bussi olikin jo Kauhavalle tullessaan ihan täynnä, joten päästiin Seinäjoelle taksilla! Haha, kyllä taksi aina bussin voittaa.

Seinäjoella hypättiin sitten junaan. Lemmikkivaunussa oli meidän lisäksi vaan yksi koira ja muutamia lapsia kanin kanssa, joten saatiin olla ihan rauhassa ja leveästi. Tampereella vaihettiin vielä pikajunaan, jossa Lara oli lemmikkivaunun ainoa lemmikki. Lara oli koko neljä ja puolituntisen matkan niin nätisti, nukkui vaan omalla viltillä penkillä ja tunki välillä mun syliin. Kun päästiin sitten vihdoin Turkuun ja Lara näki mun veljen Taunon laiturilla, ei sen riemulla ollut rajaa! Käveltiin Taunon kämpälle ja haettiin matkan varrelta sushia. Käveltiin varmaan tunti ja Lara kiskoi koko matkan ihan innoissaan, ja sai vielä perilläkin hirveän juoksuhepulin, eipä tarvinnut enää illemmalla käydä sen kanssa ulkona...

Sunnuntaina herätys soi seitsemän maissa. Messukeskukseen lähti busseja kauppatorilta 40 minuutin välein, mutta ylioppilaskylästä meni kauppatorille kyytejä niin huonoihin aikoihin, että päätettiin loppujenlopuksi kävellä. Kävelyssä meni n. 45min, ja Tauno onneksi saattoi meidät, en osais ikinä suunnistaa tuolla! Narttujen arvioitu alkamisaika oli vasta kahdeltatoista, mutta junnut alkoivat yhdeltätoista ja Sinin piti koittaa Laraa ennen niitä, joten otettiin jo kymmenen bussi messukeskukseen.

Shelttikehä oli samassa paikassa kuin tammikuussa, ja leiriydyttiin vetoisalle ja tyhjälle seinälle roskisten ja ulko-oven kanssa, juuri samaan paikkaan kuin viimeksikin. Unohdin vesikupin kämpille, joten ostin Laralle uudet, kumipohjaiset metallikupit, ja kierrettiin kaikki kojut ja hallit aika pikaisesti. Kun palattiin meidän leiriin, soitin jh-Sinille, joka tuli luoksemme ja harjoitteli Laran kanssa hetken. Se meni hyvin, mutta Sini olikin ottanut oman koiransa mukaansa, kun kehät menivät niin päällekkäin, eikä siis esittänytkään Laraa. Tuntui sitten vähän turhalta että oltiin menty sinne jo niin aikaisin. Lara rauhottu viltilleen tosi hyvin, joten kävin ostamassa pussillisen metrilakua ja oli ihan mukavaa vaan istua siinä sen kanssa ja seurata hallin vilinää. Seinälle tuli onneksi muitakin venäjänvinttikoirien ja bordercollieiden kanssa, joten ei ihan yksin tarvinnut odotella. Välillä toki harjoteltiin ja tokoiltiin ja käytiin kattomassa sekä sheltti- että staffikehää, mutta pääasiassa vaan istuskeltiin.

Shelttejä oli 84, joista narttuja 49 ja avoimessa luokassa 19. Sheltit tuomaroi irlantilainen Margaret Martin, joka oli mun mielestä aika eleetön, käsitteli koiria nätisti ja arvosteli perusteellisesti ja ennen kaikkea hitaasti, mutta toisaalta arvostelut olivat pitkiä. Jakoi tosi paljon EH:ta, mutta ei ollut tiukka todellakaan, mä en ainakaan nähnyt yhtään sitä huonompia arvosanoja. Narttujen arvostelu taisi olla aika paljon myöhässä, ja alettiin Laran kanssa molemmat kyllästyä odotteluun. Siinä sen turkkia laittaessani huomasin myös, että se oli ehkä rumemmassa kunnossa kuin ikinä ennen. Okei, mä sanon tätä varmaan usein, mutta se näytti tosiaan järkyttävältä: ne harvat karvanhaituvat, joista joillain yksilöillä muodostuu niin sanottu turkki, olivat lyhyitä ja ohuita, hännässä ja housuissa olevat karvat olivat kuihtuneet säälittäviksi tupsuiksi ja vaikka laitoin ihan siististi leikatut korvakarvat miten tahansa, ne tuntuivat harottavan minne sattuu. Ja kun tuota ohutta ja lyhyttä karvaa vähänkään kasteli ja pöyhötti, se meni pörröön ja sai koiran näyttämään tasapaksulta tankilta. Vaikutti kieltämättä lupaavalta.

Kun avoimen luokan nartut viimein kutsuttiin kehään, olin tietysti niin uppoutunut juttelemaan, että ensimmäiset koirat otettiin jo arvosteltavaksi kun ehdin kehän laidalle. Ei hätää, ehdittiin onneksi odotella omaa vuoroa ihan kyllästymiseen asti ja kyllähän se koirakin pysyi hiljaa, kun teetin sillä temppuja ja palkkasin sitä jatkuvasti. Ja voi miten voittajafiilis mulla olikaan kun sain nostaa sen pöydälle; jes, meidän vuoro tuli, ja jes, me saadaan heti tän jälkeen lähteä. Vaikka Lara näytti ihan kaamealta, se seisoi pöydällä hirveen ylpeästi ja kauniisti, eikä välittänyt tuomarin kopeloimisesta mitään, ei väistänyt tai liikkunutkaan yhtään. Ylihieno! Kun kuitenkin laskin sen alas, vaikka se oli harjoitellessa liikkunut niin täydellisesti, se otti nyt heti laukalle, ja loput menin kävellen, mutta koira kiiruhti eikä keskittynyt hommaan ollenkaan. Jaksoi sentään seistä hirveän nätisti pitkän arvostelun sanelun ajan. Kun arvostelu oli valmis, olin tyytyväinen että homma saatiin päätökseen, ja kun mulle lyötiin käteen punainen nauha, ilmeeni oli varmaan näkemisen arvoinen. Koomattiin vaan ulos kehästä, ja mietin lähinnä että mites ne säännöt nyt menikään, tuliko tässä joku sekaannus, voiko se tosiaan saada erin...

Kilpailuluokan odottaminen tunti kestävän vaihteeksi ikuisuuden, ja kaikki muut meidän seinältä ehti lähteä ennenkuin päästiin takaisin kehään. Kehässä oli ehkä puolet luokan koirakoista, ja aika tiivis tunnelma, mutta Lara esiintyi ihan nätisti. Kun toinen ympyrä lähti, jonon kärjessä oleva koira rupesi kuitenkin asioimaan matolle, ja loppukehän Lara hipsi korkeita askelia häntäänsä kantaen, ja se vaikutti tyytyväiseltä päästessään kehästä pois. Ei siis sijoituttu, mutta oon hirveen yllättynyt tosta eristä. Ehkä tuomarilla oli vähän erikoinen maku ja onhan tossa ihan hassuja mainintoja kyllä.

"Very typical & correct. Nice head, eyes & expression. A little too much stop. Good ear and -carriage. Really well made for age. Correct angulation & body proportions. Excellent spring of rib. Good legs, feet and pasterns. Moved well. Could use her ears a bit more." AVO ERI

Päästiin lähtemään heti kun sain arvostelun kouraan, ja otin tolpalta taksin. Kämpillä pakkasin nopeesti, otettiin bussi torille, käveltiin sieltä asemalle, ja lippujen oston jälkeen ei muuta kun junaan. Taunokin tuli meidän kanssa Kauhavalle, ja tällä kertaa selvittiin matkasta vaan yhdellä vaihdolla. Vaunut olivat ihan täynnä, mutta Lara osas matkustaa taas ihan loistavasti :)

Ensimmäistä kertaa näyttelyissä mulle tuli sellanen fiilis, että mitä ihmettä mä teen täällä. Toki tykkään seurata näyttelyitä ja onhan varsinkin hallinäyttelyissä se oma taikansa, mutta nyt huomaan ettei mulla oo samanlaista kiinnostusta sitä kohtaan kun joskus aikasemmin, varsinkaan kun oon yksin, onhan se ihan erilaista kaverin kanssa. Eihän sen huomaaminen tarvinnutkaan kun 27 näyttelyä Laran kanssa! :D Tottakai siihen vaikuttaa sekin, että mä tiedän, että Lara on sen EH:n tai H:n koira, mutta se on ollut mulle aina aika merkityksetöntä. Ennen se homman idea olikin totuttaa koiraa erilaisiin paikkoihin ja kehäkäytökseen, ja tykkäsin matkustaa ja kierrellä sen kanssa, mistä toki tykkään ihan hirveesti vieläkin. Nykyään se käyttäytyy kuitenkin aina kehässä hyvin, joten tavotteet on suoritettu - ja tulihan se yksi eri saatua tällekkin vuodelle! ;) Tähän ois hyvä lopettaa, mutta Seinäjoella käydään vielä ja sitten jätetään nää hommat meidän osalta, ehkä paria poikkeustapausta lukuunottamatta - jos saan mukavaa matkaseuraa niin varmasti lähetään joskus harvoin johonkin näytelmiin!

Tänään lähti muuten ilmottautumiset Vöyrille kahelle agilityradalle ja Pietarsaareen kahelle agilityradalle ja hypärille :) Hyi ku kirjotin taas tylsän romaanin tästä, en vaan osaa tiivistää näitä näyttelyjuttuja!

Kotiläksyjä syyslomalla

 

Oon tosiaan ollu tän viikon lomalla, eikä mulla oo ollu koulua kahteen viikkoon, kun viime viikon olin tetissä. Lauantaina oli Kauhajoen kisat joista jo postasinkin, ja sunnuntaista keskiviikkoon olin Helsingissä Ullan ja meidän vaihtarin Angelan kanssa. Porukatkin oli Helsingissä sunnuntain, joten Lara oli päivän yksin, ja Elli kävi ruokkimassa ja lenkittämässä sen.

Tänään tehtiin pitkä ja mutainen rämpimislenkki metässä, ja sen jälkeen suunnattiin pitkästä aikaa kentälle! Äiti verkkas Laran sillä välin kun rakensin ton radan ja perussarjan, ja tehtiin sitten alkuun neljä toistoa perussarjaa, taitaa olla ensimmäinen minkä laitoin tohon videolle. Valmennuksesta saatiin tosiaan kotiläksyksi toi viime valmennuksen rata, erityisesti vaikeat kohdat.

Noi esteet on niin väärillä paikoilla, ihan liian lähellä toisiaan ja muutenkin. Tehtiin aluksi ihan vaan putkelle asti, ja monta toistoa otettiinkin! Laralle oli kertyny hirveesti virtaa ja se vaan sinkoili miten sattuu, kun taas ite olin ihan hukassa ja ohjasin sen jo neljän ensimmäisen aidan aikana monesti väärältä puolelta, unohdin ohjauksen tai muuten vaan olin auttamattomasti hukassa. En muistanu yhtään miten olin ohjannu ton toisen aidan valmennuksessa, ja kun nyt jälkeenpäin katoin videoita niin ohjasin nyt tosi typerästi ja vaikeasti, mutta koira teki loistavasti ohjaukseen nähden. Toi putkelle kääntäminen meni paljon pienemmällä kaarella kuin valmennuksessa, ja muutenkin noi kaarteet oli tosi sieviä.

Alkupätkän jälkeen halusin tehdä koko radan putkeen, ja olin positiivisesti yllättynyt siihen! Toi on musta aika haastava rata kokonaisuudessaan, koska se on pitkä, samoja esteitä hinkataan useita kertoja, siinä on paljon kiertoja ja jo muistaminen on hankalaa. Muita varsinaisia virheitä ei kuitenkaan tullut kuin toi kepeille vieminen vasemmalta, koska Lara haki ensin toiseen väliin, mutta meni oikein toisella yrityksellä. Keppien jälkeen tein ite virheen ja ohjasin sen putken väärään päähän. Kepeistä tykkäsin kyllä muuten! Aidoilla 11-13 kaarteista tuli tosi laajat, ja aan kontaktit meni ihan nipinnapin, niitäkin on pakko hioa.

Olin tohon koko rataan aika tyytyväinen enkä halunnu väsyttää koiraa liikaa, kun vauhti väheni jo tossakin huomattavasti, niin otettiin sitten 7-13 pätkää kaarteiden takia. Aika hidasta, mutta ihan tosi hallittua ja siistiä menoa omaan silmään :) Loppuun tehtiin vaan parit kepit molemmilta puolilta niin, että aloitettiin ja lopetettiin putkiin, ettei totu että saa palkan aina keppien jälkeen. Oikealle hakeutu aika vähällä avulla, mutta vasemmalla otin vastakkaisen käden, ettei menny ekasta välistä ohi, ja alkutahmeuden jälkeen tuli ihan kivat kepit! Huomenna vielä keppejä takapihalla ja sitten Turku here we come!

Täi tervassa

Kaiken kertyneen univelan jälkeen koitti vihdoinkin lauantai. Sen sijaan että oisin nukkunut myöhään, herätys soi kuudelta, ja seitsemän jälkeen oltiin pakkauduttu autoon. Suunnaksi otettiin Kauhajoki ja KauKon kisat, jotka järjestettiin lämmittämättömässä maneesissa.

                                    

A-rata oli ykkösten radaksi aika haastava. Pituutta sillä oli 130m, ihanneaika 46s ja medejä oli paikalla 5, joista lähdettiin ensimmäisinä. Heti ensimmäiseksi mua hirvitti vähän se, että kepit oli sijotettu heti radan alkuun, ennen kun saatais kunnon vauhtia alle. Keppikulmalla ei oo meille sinänsä väliä, koska ei toi kumminkaan osaa hakea niitä vielä ite, vaan ohjaan sille ensimmäisen välin.

Lara oli lähdössä ihan vireenä, ja kepitkin tais lähteä jotenkin. Mutta kuinka ollakkaan, se jääty jo ennen puolta väliä ja loput menikin sitten käsiohjauksella kävelyvauhtia, ja otettiinkin niiltä vitonen. Suoralla saatiin onneksi vähän vauhtiakin mukaan. Keinulla Lara meni tosi hyvin ihan kontaktille asti, mutta lähti ennen lupaa, onneksi keinu ehti juuri ja juuri maahan. Kymppiaita otettiin takaakierrolla ja valssilla, ja toimi ihan hyvin, mitä nyt kaaresta tuli tosi laaja kun koira meinas jatkaa putkeen kymppiaidan jälkeen. Puomilla en vaatinut pysähtymistä, mutta otti kontaktit tosi nätisti ja loppurata mentiinkin niin vauhdilla, että viimeisen hypyn jälkeen koira jatkoi onnellista juoksua ulos radalta. Juoksin sen kanssa maneesin päähän ja tuli kutsusta luo, onneksi siinä ei ollut kovin paljoa koiria silloin!

Kepeiltä siis vitonen, ajalla 56,40s (46s) eli tulokseksi 15.40 jolla sijoituttiin toisiksi. Voittajakoirakkokin sai vitosen, joten ihan ajasta oli kiinni, ja kolme muuta koirakkoa hylättiin. Saatiin siitä pokaali ja dentastixejä :) Aika hidasta menoa ja keskittyminen ties missä, mutta ratakin oli aika haastava ja ois toi nyt huonomminkin voinut mennä.

B-rata oli hypäri. Ei toikaan mun mielestä ihan helpoimmasta päästä, mutta siinä ei ollut mitään erityisen hankalaa kohtaa. Radan pituus oli vain 120m ja ihanneaika 38s... 

Laralla oli taas ennen rataa hirveesti virtaa ja se oli ihan innoissaan, mutta radalla sekin energia katos johonkin. Kepit oli varmaan aikalailla samanlaiset kuin ekallakin radalla, mutta nyt niistä tuli sekä kielto että vitonen. Vähän aikaa meni hyvin, mutta seiska-aidalla olin ite jossakin omissa maailmoissa ja Lara hyppäs sen väärinpäin. Olis varmaan kannattanut mennä vasemmalle puolelle putken jälkeen. Loppurata olikin sitten ihan loistava, mitä nyt 14-hypyn jälkeen meinasi mennä katsomaan ratatoimitsijoita, mutta oon tyytyväinen että 13-14-15-16-pätkä meni muuten nappiin. Vauhti ei ollut niin hyvä kuin yleensä, mutta huomattavasti se spurttasi renkaalta eteenpäin, eikä tosta ois varmaan paljoa yliaikaa tullut. Vähän ehkä rasitti että hylky tuli noin pienestä ja typerästä virheestä, mutta muuten oon tähän rataan ihan tyytyväinen - jos kepeistä ei puhuta.

Loppukevennyksekseksi vielä videopätkä meidän tämänhetkisistä kepeistä. Evoilin päivämäärät tohon tietysti väärin, mutta tänään kuvattu. Ehkä ei oo ihan parasta laatua näin kisapäivän, automatkan ja lenkin jälkeen, mutta vähän kuvaa siitä mihin suuntaan ne on menny. Ne on kehittyny lyhyes ajas tosi paljon, ja vielä on hurjasti hommia edessä, mutta hyvä alku ollaan saatu :) Vasemmassa ohjauksessa vieläkin huomattavasti hitaammat ja jotenkin jäykemmät. Käsiohjauksesta ollaan kuitenkin päästy eroon, ja aika itsenäistä tekemistä, vaikka tietysti näytän vielä ensimmäisen välin ja oon tossa lähellä.

En käsitä, että vaikka se tekee kotona ja treeneissä noin, se on aina kisoissa kuin ei olisi keppejä ikinä nähnytkään. Motivaatio ja keskittyminen loppuu kuin seinään ja jatkuu hyvällä lykyllä ehkä taas keppien jälkeen. En usko että vieraat kepit vaikuttaa, koska valmennuksissa se tekee aika normaalisti, ja pari viikkoa sitten tehtiin juuri noilla samaisilla KauKon kepeillä eikä ollu mitään ongelmia. Ja kun kotonakin on tollaset ihan kierot aurauskepit ja välitkin saattaa olla vähän lyhyet... En mä itestänikään huomaa ikinä kisatilanteessa mitään jännitystä, mutta kai se sitten jollain tapaa hermostuttaa koiraa ja se ilmenee noissa kepeissä. 

Turun ja Seinäjoen kansainvälisten aikataulut on jo julkastu, eikä Turkuun oo enää kuin viikko! Otinkin tänään itseäni niskasta kiinni ja siistin Laran korvat, että ne on helpompi viimeistellä ens viikolla.

Tavoitteellisempaa treenaamista

Taas on kirjottelu vähän jääny! Mutta kun ei me olla tehty mitään. Tiistain epikset Kokkolassa oli peruttu, eikä mulla ollut sunnuntaina kyytiä Vöyrille, kun oli niin ruma sääkin. Äidin pyynnöstä en myöskään ilmottanut meitä Kokkolan kisoihin, kun syysloma on niin täynnä, mutta lauantaina kisataankin sitten Kauhajoella kahella radalla. Viime valmennuksessa saatiin kotiläksyksi tehdä treenisuunnitelma lokakuulle, ja meidän tavotteet näyttää tältä:

       Tavoitteet

- Kepit

       - Käiohjauksen häivyttäminen, itsenäisemmät kepit

       - Pikkuhiljaa myös erilaisia lähestymiskulmia

- Ohjaustekniikat

       - Valssin ajoitus

       - Leijeröinti

       - Takaaleikkaus varmemmaksi

       - Käännökset nopeammiksi ja selkeämmiksi

- Kontaktit

        - Selkeät pysäytyskontaktit

       Treenit
- Kenttätreenit 1-2krt/vko
       - Lyhyet treeniajat, hyvä palkka
       - Perussarjaa joka treenin alussa
- Keppitreeniä n. 5krt/vko
       - Muutama hyvä toisto kerrallaan molemmille puolille, hyvä palkka
- Treenit kirjataan ylös ja kuvataan

Kenttätreenit ollaan tehty vaan kerran viikossa, kun viime viikolla oli niin huonoja kelejä ja tällä viikolla kyydit on kortilla, kun äiti on opiskelemassa. Takapihan keppejä ollaan tehty kuitenkin ahkerasti päivittäin, vähän kerrallaan ja kunnon palkkauksella. Edistystä on kyllä huomattavissa, vaikka joku keppi saattaa helposti jäädä välistä jos meen liian kauas, eikä olla oikeen harjoteltu kepeille hakeutumista vielä. Ratatreeneissä ei oo nyt voitu tehdä keppejä, kun alkeisryhmäläiset on jättäneet niihin ohjurit, enkä oo jaksanut ruveta säätämään niitä poiskaan, mutta ehkä parempi ettei tuu kyllästymiseen asti tehtyä.

Noi kontaktit sitten... Aattelin että opetan pysäytyskontaktit ota-käskyllä, joka ollaan nyt viikonlopun ja kuluneen viikon aikana opeteltu jotenkin, mutta en oo varma tosta. Tähän asti ollaan menty kontaktit epämääräisellä kädellä viemisellä, eikä Laralla oo tapana varastaa niitä, mutta tottakai pysäytykset ois hyvä opettaa. Tänään tehtiin niitä ja ne meni yksittäisinä hyvin, mutta radalla en viitsinyt käyttää namialustaa kun se sotki koiran keskittymitä liikaa, ja aattelin että voisin testata stop-käskyä, millä ollaan tehty joskus kauankauan sitten, mutta sekin jotenkin hajos käsiin. Oon vähän hukassa tän asian kanssa nyt, mutta onneksi ens viikolla on taas paremmin kuskeja niin päästään hiomaan kontakteja paremmin.

Ohjaustekniikat sitten. Niistä, mitä ollaan tehty, kaikki on ihan hyvin hanskassa, mutta paljon on parannettavaa. Vasen takaaleikkaus on joskus vähän epävarma, valssin ajotukset vois olla mulla paremmat ja leijeröintiä ollaan tehty liian vähän. Tehään nyt aika lyhyitä radanpätkiä, joihin ujutan paljon erilaisia ohjaustekniikoita. Aattelin myös että voisin kohta alkaa varaamaan taas lakken halliakin, jossa ei kylläkään voida tehdä puomia tai aata kokonaisuudessaan pintojen takia, mutta kontakteja tietysti. 

Hommattiin autoon tollaset penkinsuojukset, jotka tuli todellakin tarpeeseen koira- ja tallireissuja varten! En oo varma mitä materiaalia noi selkämykset on, mutta istuinosat jonkinlaista muovia. Keskipenkeille on yksittäiset ja takapenkille yhtenäinen. Ihan järkyttävältä ne haisee, mutta kai sekin käytössä lähtee :D

Viime torstaina käytiin kentällä. Tehtiin alkuun neljä toistoa perussarjaa ja sitten tollasta 15 esteen pätkää. Kakkosaidalla vippaus, vitos- ja ysiaidalla valssit, 11-aidalla takaaleikkaus, 12-13-aidat välistävedolla ja 14-aidalla takaaleikkaus. Noiden 12 ja 13 -aitojen välimatka oli liian pieni, mutta välistävedot meni siihen nähden hyvin. Takaaleikkaukset ja vippaukset oli ihan loistavia! Keinulla Lara jakso odottaa hyvin, mutta noi kädellä viemiset aalla on kyllä niin kaameita että asialle on pakko tehä jotain! Aa ja putki meinas välillä mennä vähän sekasin, mutta kyllä se sinne parin toiston jälkeen kiipes aika vikkelästi kun käskytti kunnolla. Etevä pieni koira! Tosi pikaset mutta sitäkin onnistuneemmat treenit kyllä. Lisään ratapiirrustukset ehkä myöhemmin jos jaksan tehdä.

Tänpäivänen treeni kuulu taas siihen kategoriaan, että koira osaa mutta ohjaaja ei. Tehtiin alkuun viisi toistoa perussarjaa, sitten yksittäisiä kontakteja puomilla ja sitten väsättiin 11 esteen pätkä, jossa kolmosaidalla leijeröinti ja takaaleikkaus ennen aata. Seiska-aidalle suunnittelin niiston, mutta jotenkin se ei toiminu, joten tehtiin noin. Leijeröintiin oon positiivisesti tosi yllättyny, tehtiin sitä ensin pari kertaa namialustalla (jota koira ei kylläkään huomannu ollenkaan), ja kun Lara muisti idean niin se meni ihan nappiin. Kisatilanteessa oisin tehnyt ennen aata persjätön, mutta halusin nyt harjotella tota takaaleikkausta, ja sainkin hidastaa tosi paljon että koira kerkes mun edelle. Kutosaidan jälkeen kaari veny aika pahasti, kun keinu houkutteli, mutta ei tainnu ryöstää sinne asti kertaakaan.

Noi kontaktit... En tosiaan halunnut namialustaa radalle, kun tosta mentiin kumminkin ohi jo radan alussa ja Laralla menee muutenkin keskittyminen aina sen kanssa. En sitten tiedä mikä idea oli tehä tota ota-käskyä ilman namialustaa... Viimiselle aidalle irtoaminen oli tossa viimesessä pätkässä kans vähän hukassa, mutta ohjausohjausohjaus... Tuntu että treeni jäi muutenkin kesken, kun kuskilla oli muka koko ajan niin kiire, ja saatiin kyllä ihan ok suoritus loppuun, mutta monet kohdat jäi kaivelemaan!

Aluevalmennus

 

Tänään oltiin aluevalmennuksessa Kauhajoella. Äiti oli kuskissa ja jäi kiltisti autoon tekemään kouluhommia, ja oli taas niin ihanaa kun pystyi jättämään koiran autoon odotteluajaksi. Otettiin alkuun hyppytekniikkaa neljän aidan jumppasarjalla, ja Lara teki hyvin, mutta piti päätä korkeella ja laskeutu tosi raskaasti, aikamoinen töminä kuulu pienestä koirasta! Hyppytkeniikkaharjotusten jälkeen rakennettiin rata. Sen muistaminen ei ollutkaan ihan helppoa, kun noinkin pienestä estemäärästä tehtiin 20 esteen rata...

Otettiin ensin pätkää ensimmäiselle putkelle asti. Laran kanssa oli niin mukava tehä, kun se keskitty tosi hyvin ja vauhtikin oli eiliseen verrattuna ihan hyvä. Ehkä se oli ajoittain vähän kiinni kädessä. Toi ensimmäinen pätkä meni kuitenkin muutamalla toistolla tosi kivasti, ainoa mitä niin mun ois pitänyt ite kääntää enemmän nelosaidalla, että koira ois saatu putkeen pienemmällä kaarella. En kääntäny tarpeeks, ja toi kaari jäi näköjään vieläkin aika laajaksi. Kiitokset kuvaamisesta Riikalle, kamerasta loppu valitettavasti akku ensimmäisen pätkän jälkeen!

Toisena pätkänä otettiin putkelta 11-aidalle asti. Kepit Lara veti aika sujuvasti, mutta olin varmaan ite liian lähellä, pitäs osata antaa sille vähän enemmän tilaa ja luottaa enemmän, että saatas niitä eteenpäin... Putken jälkeen se tuli suht. jyrkästi aidalle ja irtos putkeen superhyvin! Takaakierrot on meillä yleensä aika varmoja, mutta nyt mentiin 11-aitaa väärinpäin ja jopa siivekkeen välistä ennenkun saatiin se toimimaan.

Sitten tehtiin kasiaidalta aalle. Koira lähti putkeen tosi hyvin eikä ollut mitään ongelmia muutenkaan, sain vaan vähän tiivistää mun valsseja ja korjata käännöksiä että saatiin niistä tiukempia, mutta koira teki loistavasti! Lopuksi otettiin rataa aalta loppuun, ja vasemmissa kepeissä oli hieman korjailtavaa. Saatiinkin kotiläksyksi keppien hinkkailua ja treenisuunnitelman tekeminen.

Oli kyllä niin hienoa tekemistä etten voi olla kuin tyytyväinen! Laitoin perjantaina ilmot menemään Kauhajoen kisoihin 16.10 kahelle radalle, mutta Kokkolan kisat jää meiltä luultavasti väliin. No jospa päästäis sinne epiksiin nyt lauantaina :)

Hallikausi korkattu

Lauantaina Maalahdessa oli kisat, joihin olin ilmottanut meidät molemmille agilityradoille. En yleensä jännitä mitään, mutta tonne meneminen hirvitti mua jostain syystä ihan kamalasti!

Medejä oli yksitoista. A-rata oli ihan simppeli 17 esteen rata, eikä 46 sekunnin ihanneaikakaan ollut kovin tiukka, kun rata oli niin lyhyt. Verryttelin Laran ennen rataa ja tokoilin sen kanssa vähän, ja se kävi taas ihan ylikierroksilla ja kävipä kiljumassa huoltomiehillekkin niin että kuului varmasti halliin asti... Aattelin että no ainakin se liikkuu radalla, mutta turha toivo. Otin ensimmäiset aidat kutsulla, ja Lara juoksi suoraan muurilta tervehtimään tuomaria iloisesti. Päästiin jatkamaan aika nopeesti, mutta taas vitosaidan takana koira jäätyi ja sain aikani houkutella sitä kunnes se hölkkäsi aalle niin unessa, että pääsi hädin tuskin kiivettyä ylös. Kepeillä nähtiin taas vaihteeksi perusteellista kävelyä ja käsiohjausta, ja viimeinen keppi jäi välistä. Loppurata meni vähän siistimmin ja puomin jälkeen se vauhtikin alkoi löytyä. Tosta siis 10vp tiukalla ajalla 71.18s (46s) ja sijoitus 6/11... No tulos se on sekin!

B-rata oli tosi mukava, sekin tosi lyhyt ihanneajalla 47s. Otin viime radasta viisastuneena koiran kanssa yhteislähdön, ja se lähti ihan sujuvasti. Kutosaidalla mun valssi veny vähän pitkäksi ja se juoksi tavallaan seiskan ohi, mistä tuli vitonen. Kepit oli tosi hitaat ja niiltä tuli jopa kaksi virhettä. Tosta keinusta olin kuullu vähän huonoja kokemuksia, mutta se varmaan Kauhavankin keinua hiljasempi ja pintakin oli hyvä, ei mitään valittamista. Siltikin Lara pysähty ihan liian aikasin ja kävi maahan, ehkä Seinäjoen lentokeinusta jääny... Tohon rataan oon ihan tyytyväinen, keppejä lukuunottamatta siinä oli jo vähän vauhtia ja ainakin huomattava parannus edelliseen. Tuloksena 15vp ajalla 49.62s (47s) jolla oltiin 9/11, eli vaan pari sekuntia yliaikaa, ja nekin tuli vaan tosta keppisotkusta.

Sato tai paisto

 

Viime viikolla meidän oli tarkotus käydä treenaamassa torstaina, kun oli pitkästä aikaa keliä. Isä oli kuitenkin koko päivän pellolla ja kun sitten illalla saatiin kyyti, alkoi ensin sataa ja ukkostaa, ja loppujenlopuksi sataa rakeita. Siinä meni jopa mulla raja, mutta kun raekuurot loppuivat yheksän maissa, mun oli ihan pakko päästä käymään. Kenttä tietysti lainehti, joten otettiin vaan kontakteja namialustalla se päivän viimeinen vartti kun valoa oli sen verran että näki eteensä.

Lauantaina kalenteriin oli merkitty Vöyrin epikset, ja kuinka ollakkaan, aamusta asti satoi kaatamalla. Koska asiat on aina tehtävä vaikeimman kautta, aattelin ettei me olla sokerista, ja tottakai me mentiin Vöyrille! Ilmottautumismaksuun sisälty kaksi starttia kisaavissa. Kun oltiin Laran kanssa kävelty sellainen lenkki että oltiin tarpeeksi mutaisia ja märkiä, jäätiin odottamaan katokseen, ja saatiinkin odottaa kisaavien rataantutustumista yli tunti. Lara oli koko ajan tosi hienosti eikä haukkunutkaan yhtään :)

Mölliratakin ois mennyt kisaavien radasta, ja kisaavien rata sitten vasta haastava olikin! Ennen rataa Lara kävi ihan ylikierroksilla ja sillä oli kauheasti virtaa, mutta radalla sen keskittyminen ja motivaatio vaan katos johonkin. Kun sen yhdistää mun surkeaan ohjaussuunnitelmaan, lopputulos on taattu! Olin lähdössä kolmosaidan vasemmalla puolella, mistä otin koiran kutsulla. Lara kiisi nelosaidalle asti hyvin, mutta vitosaidan hyppäämisen sijaan juoksi putkeen ja veti toisenkin siihen perään. Jatkettiin sitten kutosputkesta ja sain koiran ihan hyvin hallintaan, mutta se kulki vähän omissa maailmoissaan; ysiputkella kutsuin sitä hyvissä ajoin, että se tajuais kääntyä putken päässä, mutta se painoi menemään ehkä kolme metriä putken jälkeen kunnes tajusi kääntyä, ja kepeille päästyään päätti lopettaa kokonaan. Kepit mentiinkin sitten melkein kävelyvauhtia mun kättä vastahakosesti seuraten... Jotain ihan järkyttävää. 16-aidalle olin suunnitellu tekeväni niiston, mutta empäs tehnytkään, ja tuloksena oli se että koira hyppäs sen takasinpäin. Loppurata sentään meni ihan nätisti, ja 18-putkelta koira käänty yllättävän nopeesti viimesille aidoille.

Toisellakin startilla oli havaittavissa lievää sooloilua, kun Lara loikki kolmoshypyn jälkeen iloisesti tuomaria kohti, mutta pysähtykin keskelle kenttää seisoskelemaan eikä kiusallaankaan kuullut mun huutoja. Kun se sitten tuli, jatkettiin rataa niin että olinkin aitojen oikealla puolella, ja koko aita-putki-hässäkkä meni niin upeesti ja puhtaasti, vautsi! Meno oli muutenkin huomattavasti ensimmäistä starttia menevämpää ja nätimpää, kunnes kepeillä koiralle iski blackout ja se kirjaimellisesti käveli kepit niin että näytin sille joka hemmetin välin. Jostain syystä en taaskaan niistänyt 16-hypyllä, ja se mentiin taas takasinpäin. Loppupätkä oli tosi sujuva.

Rata oli kyllä aika haastava, mutta mun ohjauksessa ei ollut mitään logiikkaa ja koiran ajatukset oli jossain ihan muualla. Joskus on vähän huonompia päiviä, ja onneksi noi oli epäviralliset! :D

Eilen käväistiin kentällä heti kun pääsin koulusta. Äiti tuli avuksi ja saatiin taas videopätkää meidän evoilusta :)

Laralla oli mukavasti vauhtia ja varsinkin irtoamiseen oon tosi tyytyväinen. Otettiin aluksi kolmea ensimmäistä estettä, sitten 13-aidalle asti, sen jälkeen koko rataa ja lopuksi vielä 11-13-aitoja, kun niissä meinas olla aluksi vähän ongelmia. Olin alunperin suunnitellu valssaavani 12-hypyllä, mutta tilan takia leikkasin takaa, ja Lara meinas helposti hypätä viimeisen aidan takaakiertona. Sainkin hidastaa aika paljon että koira pääs mun edelle. Ekoille kepeille kiersin aaaaivan liian kaukaa, mutta sen huomasin ite vasta kun näin videon... Kontaktit oli kivoja, kepit oli ihan kivat huolimatta siitä että käytin kättä ihan liikaa. Videosta näkyy kaikki olennainen, tottakai mun oli laitettava myös toi pätkä jossa koira karkas puomille, ja saatiin puhelimesta sopivasti taustamusiikkiakin...

Syystunnelmia